Päivän kraatteri: Alpetragius J

Nelikilometrinen Alpetragius J (18,05°S; 5,70°W) sijaitsee vain noin 11 km itään eilen esitellystä Alpetragius H:sta. Se on oikeastaan sekä Alpetragius W:n että V:n pohjalla, sillä se syntyi V:n reunanjäänteen päälle. Muodoltaan se on pyöreä maljakraatteri, jonka syvyys on 700–800 m.

Alpetragius J:stä ei helposti ollut saatavissa NAC-kuvia paremmassa valaistuksessa, joten tähän on nyt tyytyminen. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Samoin kuin Alpetragius H, myös J on viitisenkymmentä vuotta sitten määritetty iältään eratostheeniseksi. Kuten eilen totesin, H:n tapauksessa on omasta mielestäni vahvoja viitteitä siitä, että se voisikin olla nuorempi, eli kopernikaaninen. Kuinka on J:n kohdalla?

Kraatterien läpimitoissa ei järin paljon ole eroa, joten niiden syvyyksien pitäisi olla likimain samat, jos ne olisivat saman ikäiset. J on kuitenkin pari–kolmesataa metriä matalampi kuin H, kuten kraatterien topografisesta profiilistakin käy ilmi. Ja siinä missä H:lla on selkeästi toisistaan erottuvat kraatterin pohja ja sisäreuna, J on täysin pyöreä malja, jonka pohja ja sisäreuna vaihettuvat huomaamatta toisikseen. Ylipäätään J:n ulkomuoto on paljon pyöristyneempi ja pehmeäpiirteisempi kuin H:n. Tämä käy aika selkeästi ilmi oheisesta Kaguya-luotaimen TC-kuvasta.

Länsiluode–itäkaakko-suuntainen topografinen profiili (SLDEM2015) Alpetragius H:n (vasemmalla) ja J:n poikki. Data: NASA / ASU / LRO / SLDEM2015 / QuickMap. Kuva: T. Öhman.

Kaguya-luotaimen mosaiikissa erottuu mainiosti vasemmalla olevan Alpetragius H:n nuorekas ilme verrattuna halkaisijaltaan vain aavistuksen pienempään Alpetragius J:hin verrattuna. Huomaa myös kraatterien sisustojen kirkkausero. Tumma vaakaviiva on virhe kuvamosaiikissa. Kuva: JAXA / Kaguya TC / NASA / JPL / Moon Trek / T. Öhman.

Alpetragius H:ssa on runsaasti lohkareita, jotka erottuvat niin lämpöön pohjautuvissa luotainaineistoissa kuin ihan LRO NAC-kuvien visuaalisessa tarkastelussakin. J:n kohdalla lohkareita taas ei juurikaan näy. Kun katsoo H:ta ja J:tä samassa, etenkin täydenkuun valaistusoloja vastaavassa tilanteessa, on ilmeistä että H on paljon kirkkaampi kuin J. Kaikki nämä havainnot viittaavat kiistatta siihen, että Alpetragius J on vanhempi kuin H.

Omasta mielestäni Alpetragius J näyttää siltä kuin pienten eratostheenisten kraatterien kuuluisikin näyttää. Kuten eilen totesin, H puolestaan vaikuttaa kaikin puolin kopernikaaniselta kraatterilta. Tarkkoja määritelmiä sille, millaisia morfologisia tai -metrisiä piirteitä kopernikaanisilla ja eratostheenisilla kraattereilla pitäisi olla, ei kuitenkaan ole olemassa. Niinpä edellä esittämäni tulkinnat ovat puhdasta mutuilua. Minusta tämä on kuitenkin tavattoman mielenkiintoista mutuilua.

H:n tapaan nimen Alpetragius J:lle antoivat Blagg & Müller vuonna 1935. Toinen hyväksyntä tuli tutusti vuonna 2006.