InOMN ja Gruithuisenin tulivuoret

Tänään ympäri maailman vietetään International Observe the Moon Night -tapahtumaa. Eilen kirjoittelin hieman itse tapahtumasta ja Kuun näkymisestä tänä yönä noin yleensä, joten ei siitä nyt sen enempää. Äsken mahdollisiin illan havaintoihin valmistautuessani panin kuitenkin merkille, että kun antaa Kuun laskea hieman alemmaksi (kuten omalta havaintopaikaltani on pakkokin), tulee erinomaisesti näkyviin pari Kuun mielenkiintoisimpien tulivuorten joukkoon kuuluvaa kohdetta.

Franz von Paula Gruithuisen. Kuva: Public domain.

Baijerilainen lääkäri ja tähtitieteilijä paroni Franz von Paula Gruithuisen (1774–1852) tunnetaan lääketieteen puolella ainakin sappikivien murskausmenetelmän keksijänä. Kuututkimuksen historian kannalta oleellista on, että hän oli yksi varhaisimpia tutkijoita, jotka esittivät Kuun kraattereiden syntyneen törmäysten eikä suinkaan tuliperäisen toiminnan seurauksena. Gruithuisenin törmäysteoria tosin oli erittäin omituinen. Hänet muistetaan myös häkellyttävistä "havainnoistaan", etenkin Schröterin kraatterin pohjoispuolella "näkemästään" kuukaupungista. Aiheesta kiinnostuneen kannattaa lukaista Jari Kuulan mainio juttu Zeniitti-verkkolehdestä.

Nykyisin Gruithuisenin nimi on Kuusta kiinnostuneiden parissa tunnetuin Gruithuisenin kraatterin mukaan nimetyistä tulivuorista, joista ainoat virallisista kartoista löytyvät ovat Mons Gruithuisen Gamma ja Delta. Tutkijapiireissä vallitsee yksimielisyys siitä, että ne edustavat hapanta vulkanismia. Toisin sanoen ne syntyivät magmasta, jossa oli selvästi enemmän piidioksidia kuin Kuun meristä tutussa basalttisessa magmassa. Koostumuksensa vuoksi happamat laavat ovat myös jäykkäliikkeisempiä kuin basalttiset. Tämän vuoksi Gruithuisenin tulivuoretkin ovat ihan selväpiirteisiä tökkyröitä eivätkä erittäin loivia kumpareita.

Gruithuisenin tulivuorten ympäristö lauantai-iltana 16.10.2021 klo 23. Delisle-kraatterin läpimitta on noin 25 km. Kuva: NASA Scientific Visualization Studio / Ernie Wright / T. Öhman.

Vaikka niiden koostumus tunnetaan, Gruithuisenin vuorien synty on vielä hämärän peitossa. Happamien laavojen syntyminen Kuun kaltaisessa ympäristössä on nimittäin aika vaikeaa, eikä yksimielisyyttä syntymekanismista ole. Osin tämänkin takia NASA suunnittelee CLPS-ohjelmassaan lähettävänsä laskeutujan Gruithuisenien seudulle vuonna 2025.

Vuorista läntisempi eli Gamma on läpimitaltaan noin 23-kilometrinen tasalakinen vuori. Se kohoaa ympäröiviltä tasangoilta noin 1,6 km. Itäisempi eli tänäkin iltana ensin näkyviin tuleva Delta puolestaan on soikeampi, ollen halkaisijaltaan noin 31 x 19 km. Se on myös hieman korkeampi, suunnilleen 1,9 km. Profiililtaan sekin on varsin jyrkkäreunainen, mutta Gamman tapaan tasalakinen.

Mons Gruithuisenit NASAn LROC-kameran kuvaamina. Kannattaa katsella täysikokoista kuvaa LROCin blogista. Kuva: NASA / GSFC / Arizona State University / NAC M1096764863, M1096743429, M1096757719, M1096750574.

Terminaattorilla ollessaan Gruithuisenin tulivuoret näkyvät jo tuetulla kiikarilla, kunhan vain tietää tarkasti mistä etsiä. Kunnolla niiden maisemista pääsee tosin nauttimaan vasta kaukoputkella. Mikäli tänä iltana keli ei sattuisi suosimaan, kannattaa niitä yrittää katsella joskus myöhemmin, sillä Kuussa on kuitenkin vähemmän näin helposti harrastajankin nähtävissä olevia happaman vulkanismin synnyttämiä tulivuoria. Ja onhan se hauska nähdä omin silmin kohde, jonka alkuperän selvittämisestä NASAkin on kiinnostunut.

Havaitse Kuuta: International Observe the Moon Night 16.10.2021

Kansainvälistä, NASAn ja muidenkin avaruustoimijoiden tukemaa kuutapahtumaa vietään lauantaina 16.10.2021. Suomessa virallisesti rekisteröityjä International Observe the Moon Night (InOMN) -yleisötilaisuuksia on ollut jo pari, mutta nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Ursan Kuu ja planeetat -harrastusryhmä on isommalti kuvioissa mukana. Homma kulkee ytimekkäästi nimellä InOMN – Havaitse Kuuta.

 

Lauantai-iltana klo 18.00–19.30 pitkän linjan kuuharrastaja ja Kuu ja planeetat -ryhmän aktiivi Paula Wirtanen pitää Zoomissa kuuesitelmän, jossa on pari pääteemaa. Ensinnä tarjolla on vastaus kysymykseen "Mikä on InOMN, International Observe the Moon Night?" Sitten keskitytään Kuun havaitsemiseen ja esitellään kuuhavaintoja kuluneelta kaudelta. Esityksen pääkohderyhmänä ovat aloittelevat kuuharrastajat ja -havaitsijat, mutta varmasti siitä kokeneemmillekin Kuun ystäville iloa on. Tilaisuuteen on siis parasta osallistua Zoomin kautta, mutta sitä voi seurata myös Ursan harrastustoiminnan Youtube-kanavalta. Tarkemmat ohjeet löytyvät Ursan Kuu ja planeetat -ryhmän sivulta.

Kuun näkyminen InOMNin aikaan

Toisin kuin useimpien edellisten InOMNien aikaan, tällä kertaa on myös Suomessa jonkunmoisia mahdollisuuksia päästä omin silmin näkemään Kuu ja jopa vähän tarkemmin sen pinnanmuotoja. Nyt Kuu nimittäin kapuaa sen verran horisontin yläpuolelle, että siitä voi toivoa erottavansa kiikarilla tai kaukoputkella jonkun verran yksityiskohtia pelkän oranssin tutinan sijaan. Säätiedotuskaan ei tässä vajaat pari vuorokautta ennen h-hetkeä näytä ihan toivottomalta.

Torsten Hoffmannin oivallisen MoonCalc-palvelun mukaan keskeiset Kuun näkymistä koskevat lukemat näyttävät Äänekosken horisontin mukaan InOMNin aikaan tältä:

 

 Kuun nousuaika ja -suunta: klo 18.12, 121° (kaakko)

Kuu etelässä ja korkeus: klo 22.27, 13°

Kuun laskuaika ja suunta: klo 01.20, 221° (lounas)

 

Rovaniemellä Kuu on horisontin yläpuolella klo 18.35–00.42 ja kohoaa etelässä ollessaan kymmeneen asteeseen. Helsingissä tilanne on tuntuvasti parempi, sillä Kuu nousee jo klo 18.03, on etelässä peräti 16°:n korkeudella ja laskee klo 01.40.

Kuu on InOMNin aikaan vajaan kymmenen ja puolen vuorokauden ikäinen. Toisin sanoen se on sellainen puolikuun ja täysikuun kupera välimuoto, jolle ei suomessa ole vakiintunutta nimitystä. Yön ja päivän raja eli terminaattori kulkee mm. Mare Imbriumin länsiosien, Oceanus Procellarumin itäosien ja Mare Humorumin poikki. 

Yksi kuuharrastajien suosikkikohteista, Mare Imbriumiin teräväpiirteisen lahden muodostava Sinus Iridum on oikein mukavasti lähellä terminaattoria, joten maisemat ovat jylhät. Nuori, komean sädejärjestelmän ympäröimä mutta vielä hienompien Copernicuksen ja InOMNin aikaan pimeydessä olevan Aristarchuksen kuvaannolliseen varjoon jäävä Kepler on melkein yön ja päivän rajalla siten, että sen pohja on yhä pimeydessä, mutta länsireuna loistaa kirkkaana kaarena mustuuden keskellä.

Kuu 16.10.2021 klo 22. Kuva: NASA Scientific Visualization Studio / Ernie Wright.

Etelämpänä Mare Humorumin pohjoisrannalla oleva suuri ja mahtava Gassendi on juuri tuloillaan päivänvaloon, joten sen itäreuna on komeasti näkyvissä. Itse Mare Humorumissa kannattaa kiinnittää huomiota vaikkapa meren itäosien harjanteisiin, jotka näyttävät rantaan lyöviltä mainingeilta. Mielellään hivenen kookkaamman kaukoputken omistaja taas voi yrittää metsästää Humorumin altaan itäpuolella kaareutuvia Rimae Hippaluksen kauniita grabeneja eli hautavajoamia, jotka ovat syntyneet altaan venyttäessä Kuun kuorta.

Etelän kraatteroituneella ylängöllä on hienosti näkyvissä silmiinpistävä Hainzelin kraatterikolmikko. Itse Hainzel (halk. 71 km) on kolmikosta huomaamattomin. Havaitessa huomio kiinnittyy sen sijaan yhteensulautuneisiin Hainzel A (56 km) ja C (38 km) -kraattereihin. Ne muodostavat hieman jalanjälkeä muistuttavan rakenteen, joka kuuluu Kuun tunnistettavimpien pinnanmuotojen joukkoon.

Lunar Orbiter IV -luotaimen kuva Hainzelin kolmikosta. Hainzel A:n halkaisija on noin 56 km. Kuva: NASA / Lunar Orbiter IV / LPI / T. Öhman.

Kraattereista Hainzel on tietysti vanhin, koska se on jäänyt kahden muun alle. Iältään se on nektarinen, eli se syntyi Kuun toiseksi vanhimmalla geologisella kaudella. Jokseenkin kulmikas Hainzel C puolestaan on joko nektarinen tai varhaisimbrinen. Hainzel A on kolmikon nuorin. Se syntyi Kuun toiseksi nuorimmalla, eratostheenisellä kaudella. Se on myös noin 1–1,5 km syvempi kuin Hainzel C. Nyt InOMNin aikaan syvyyseron voi helposti itsekin havaita, sillä A:n pohja pysyy varjossa pidempään kuin C:n.

Jos jostain syystä lauantai-iltana ei halua kuunnella esitelmää Kuusta tai katsella Kuuta itse, voi InOMNista nauttia sosiaalisen median kauttakin. Virallinen tunniste näkyy olevan #ObserveTheMoon, mutta seurantaan kannattaa laittaa myös #InOMN ja pelkkä #Moon. Kuvia ja videopätkiä tulee ainakin aiempien vuosien kokemusten perusteella hiljakseen pitkin päivää ympäri maailmaa. Aktiivisempaa toimintaa kaipaaville näkyy tarjolla olevan myös nuoremmille kuuharrastajille suunnattu kuukuvabingo. Ja mikäpä siinä, tapoja Kuusta nauttimiseen on yhtä monta kuin nauttijoitakin.