perjantai 18. kesäkuuta 2021

Hieman kuusta ja Kuusta

Eilen illalla Kuu ilmestyi häiritsemään Hollannin ja Itävallan matsin seuraamista. Sen verran harvinaista Kuun näkeminen suht järkevällä korkeudella näin kesäaikaan on, että pitihän sitä pariin otteeseen mennä pihalle ihailemaan ja kuvaamaan.

Musta töhry on tervapääsky. Kuva: T. Öhman.

Itikat tekivät huonosti varustautuneen kuuhullun elämästä aika vaikeaa, joten ei siellä pitkään viitsinyt kerrallaan olla. Sen verran hyvä tuuri sattui ajoituksen kanssa kuitenkin käymään, että olin asemissa, kun Norran operoima Finnairin lento AY446 Oulusta Helsinkiin lensi ohitse. 

Huomasin koneen olevan tulossa ja kenties lentävän ainakin läheltä Kuuta. En alkanut muuttaa säätöjä, vaan ainoastaan laajensin hieman näkymää, arvioin lentonopeuden ja painoin vitkalaukaisinta. Onneksi en ollut viiveeksi asettanut kuin oletusarvoiset kaksi sekuntia, joten arviointi ei ollut pahasti pielessä. Silmänräpäystä aiemminhan tuo olisi saanut osua, jotta kone olisi ollut Kuun päällä, mutta hyvä näinkin.

Pelin aikana kyttäilin, milloin Kuu olisi kuusenlatvojen tasalla. Sinnehän se sitten valui ja itikoita oli vielä edellistäkin visiittiä enemmän. Kuuset olivat sen verran lähellä, että kameran asemointi meni erittäin vaikeaksi. Jonkunmoisia taidepläjäyksiä kuitenkin sain aikaiseksi.

 

AY446 Oulusta Helsinkiin lensi Kuun editse Äänekoskelta katsellen 17.6.2021 noin klo 22.19. Kuva: T. Öhman.
Kuvankäsittelyllä sinisen taivaan saa väännettyä melkoisen mustaksi ja kuvaan sen myötä lisää kontrastia, mutta sinisävyinen ja -rakeinen aika ruma kuva siitä tulokseksi kuitenkin jäi. Kuva: T. Öhman.
Kokeiluja tuli tehtyä niin Kuuhun kuin kuuseenkin tarkentaen. Kuva: T. Öhman.
 
Tässä osui tähtäys suht kohdilleen. Kuva: T. Öhman.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Kesäkuun osittainen auringonpimennys kuvina

Viime viikon osittainen auringonpimennys (10.6.2021) näkyi Äänekoskella käytännössä pilvettömältä taivaalta. Koska se tapahtui korkealla etelätaivaalla, sitä oli helppo ja mukava katsella ja kuvata omalta pihalta. 

En ole tullut tehneeksi Celestron 8 -kaukoputkeeni täysaukkosuodatinta, joten vanha sotaratsu RET-45 sai taas kerran olla pimennyskaukoputkena. Välillä tökkäsin sen kylkeen toisen vanhuksen eli Canon Ixus 70 -digipokkarin. Tuolla virityksellä otetut kuvat ovat okulaarin roskien kirjomia. Vähän parempia kuvia otin Nikon Coolpix P900:lla. Auringossa oli pimennyksen aikaan näkyvissä joitakuita pienehköjä pilkkuja ja reunalla erottui myös kirkkaita fakula-alueita. Kuviin ne tarttuivat varsin vaatimattomasti.

 

Pimennyksen kuvaus- ja katseluvälineet, eli RET-45, Nikon Coolpix P900, Vixen 10x25 -kiikarit ja erinäinen määrä suodattimia paljain silmin katselua varten. Jalustat piti laittaa rinteeseen, koska pihamänty olisi estänyt pimennyksen alun katselun tasaisemmalta pihalta. Kuva: T. Öhman.

 

Auringonpilkut ovat varmasti kaikille tuttuja, yleensä noin 1500°C Auringon keskimääräistä pintaa viileämpiä alueita. Hieman harvempi kadunhenkilö on kuitenkaan tietoinen fakuloista ja etenkään siitä, että niitäkin pystyy helposti havaitsemaan yksinkertaisilla harrastajavälineillä. Fakulat esiintyvät usein yhdessä auringonpilkkujen kanssa ja usein niiden ympärillä, mutta ovat pilkkuja laaja-alaisempia. 

Fakulat ovat tyypillisesti ainoastaan noin muutaman sata astetta lämpimämpiä kuin ympäröivä Auringon pinta. Tämän vuoksi fakuloiden kontrasti normaaliin Auringon pintaan nähden ei ole järin suuri. Siksi fakulat erottuvat parhaiten Auringon näkyvän kiekon reunalla, jossa reunatummenemisen ansiosta kontrasti on suurempi.

Vaan pidemmittä höpinöittä itse asiaan, eli kuvakavalkadi kesäisestä auringonpimennyksestä.

Pimennys alkoi Äänekoskella Suncalc.orgin mukaan klo 12.52.02. Tämä kuva on otettu noin klo 12.52.20 ja mitä ilmeisimmin tuohon aikaan pimennys ainakin oli ihan oikeasti jo käynnissä. Tämä ja muut pimennyskuvat otettu Nikon Coolpix P900:lla ellei toisin mainittu. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 12.53.17 eli vajaa minuutti edellisestä pimennys erottuu kuvassa selvästi ja suunnilleen näihin aikoihin se näkyi melko helposti jo paljainkin, tietysti suodattimella suojatuin silmin. Pimennyksen alussa ja lopussa tuppaa aina tulemaan kiire, vaikka pimennyksen keskivaiheilla asiat tuntuvat etevän melkoisen hitaasti. Kuva: T. Öhman.

Alussa taivaalla piipahti sen verran pilviä, että niistä ehti noin klo 13.08.51 muutaman kuvankin ottamaan. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 13.14.41 pilvistä ei enää ollut tietoakaan. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 13.31.49. Toisin kuin muita koko Auringon kiekon kuvia, tätä kuvaa on rääkätty GIMPillä jonkun verran, jotta pilkut ja fakulat erottuvat hieman paremmin. Kuva: T. Öhman.

Laskennallisesti pimennyksen maksimi oli klo 14.05.18. Tämä kuva on otettu noin klo 14.05.37. Kuva: T. Öhman.

GIMPillä rääkätyissä osasuurennoksissa pieniä auringonpilkkuja ja fakuloita.Kuva otettu noin klo 14.30.56. Kuva: T. Öhman.

Tämä kuva on otettu noin klo 14.31 vanhalla Canon Ixus 70 -digipokkarilla RET-45 -kaukoputken ja H20 mm:n okulaarin läpi. Epämääräiset töhryt ovat roskia (joskin alkuperäiskuvassa epäterävät pilkutkin heikosti näkyvät). Halvoilla vanhoilla vempeleilläkin siis saa omaan käyttöön muistoksi ja dokumentiksi kelpaavia otoksia. Kuva: T. Öhman.

Laskennallisesti pimennys päättyi Äänekoskella klo 15.17.43. Tämä kuva on otettu noin klo 15.17.29, jolloin hyvin kapea siivu Kuuta oli vielä Auringon edessä. Kuva: T. Öhman.


Digiscoping-kuvauksessa digipokkari tai puhelin laitetaan okulaarin taakse siihen kohtaan, mihin silmä normaalisti havaitessa tulisi. Käsivaraltakin kuvia voi ottaa, mutta yleensä vähän parempia tuloksia saa kun pistää kameran telineeseen. Kuvan laatu olisi luultavasti hieman parempi, jos putken edessä oleva suodatinkalvo olisi hieman tasaisempi, mutta ratkaisevaa merkitystä tuolla tuskin on. Kuva: T. Öhman.

Digiscopingissa tarkentaminen on aina hieman arpapeliä, koska ei kameran näytöltä kunnollista tarkkaa kuvaa kuitenkaan pääse näkemään. Kuva: T. Öhman.

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Kesäkuun auringonpimennys

Ensimmäinen Äänekoskella näkyvä osittainen auringonpimennys kolmeen vuoteen on tarjolla ylihuomenna torstaina 10.6.2021 puoliltapäivin. Kuu peittää Auringon halkaisijasta vajaat 45 % ja pinta-alasta himpan alle 33 %, joten tämä on jo suht näyttävä pimennys. Pohjoisemman Suomen havaitsijoilla tilanne on parempi, sillä Utsjoella Auringon halkaisijasta peittyy 61 % ja Oulussakin vielä puolet. Helsingissä joudutaan tyytymään 39 %:iin. 

Kanadan, Grönlannin ja Venäjän pohjoisosissa pimennys on rengasmainen, eli lähellä ratansa kaukaisinta pistettä olevan Kuun näennäinen halkaisija on liian pieni peittämään koko Auringon kiekkoa. Niinpä Aurinko näkyy kirkkaana renkaana mustan Kuun ympärillä. Joskus olisi kiva tuommoinenkin nähdä, mutta nyt siis Suomessa joudutaan tyytymään ”tavalliseen” osittaiseen pimennykseen. 

Kuu etenee muiden isompien aurinkokunnan kappaleiden tapaan radallaan vastapäivään ja tässä pimennyksessä Kuu ohittaa Auringon hieman ”yläpuolelta”. Näin ollen Kuu alkaa kovertaa yhä suurempaa mustaa koloa Auringon kiekon ”oikeasta yläosasta” ja lipuu vasemmalle Auringon yläreunan poikki. Viimeinen musta siivu Kuusta nähdään Auringon ”vasemmasta yläosassa”. Laiskuuttani en viitsi nyt alkaa kaaviokuvaa aiheesta piirtelemään, sillä moisia voi Helsingin ja Utsjoen horisonttien mukaan tehtyinä katsella vaikkapa Ursan pimennyssivulta.

Koska pimennys tapahtuu keskellä kesäpäivää, on se periaatteessa erittäin hyvin havaittavissa. Pimennys alkaa Äänekoskella klo 12.52.02 Auringon ollessa lähes etelässä 50°:n korkeudella. Pimennyksen maksimi tapahtuu klo 14.05.18, sattumalta samalla korkeudella. Aurinko on tässä vaiheessa ennättänyt etelästä hivenen länteenpäin, eli atsimuutti on 197°. Pimennys päättyy klo 15.17.43 Auringon ollessa lounaistaivaalla 45°:n korkeudella. Havaintopaikan valinnan ei siis pitäisi tämän pimennyksen kohdalla olla mitenkään erityisen kriittistä.

 

10.6.2021 osittaisen auringonimennyksen näkyminen Äänekosken horisontin mukaan Suncalc.orgilla laskettuna. Tavallisen taivaankatselijan näkökulmasta nämä arvot pätevät aivan hyvin koko Keski-Suomessa. Tarkempia aikoja omalle havaintopaikalleen voi helposti laskeskella itse ja useimmille riittävän tarkat tiedot löytyvät Ursan mainiolta pimennyssivulta.

 

Alku

Maksimi

Loppu

Klo

12.52.02

14.05.18

15.17.43

Korkeus

50°

50°

45°

Suunta

171°

197°

221°

 

Loppuun lienee taas syytä heittää perinteiset varoitukset. Aurinkoa ei saa koskaan katsella paljain silmin tai millään optisella laitteella ilman asianmukaisia suodattimia! Tai siis eihän sitä mikään laki kiellä, mutta silloin vahingoittaa silmiään ja saattaa pahimmillaan sokeutua loppuiäkseen. Turvallisten suotimien hankkimisessa alkaa tulla kiire, sillä ei niitä enää Posti tms. ehdi enää esim. Ursan verkkokaupasta kotiin kiikuttaa. Jos järkevän matkan päässä on rautakauppa, sieltä voi yrittää kysellä hitsaajanlasia #14 (tietenkin voi yrittää myös ultraharvinaista #15, jota hitsarit eivät tarvitse, joten sitä ei myydäkään – jo #14:n löytäminen on harvinaista herkkua). Siitä voi askarrella esimerkiksi pahvilaatikon ja ilmastointiteipin avulla turvalliset pimennyslasit tai keskittymiskyvyttömälle keskenkasvuiselle vaikka pimennyskypärän auringonpimennyksen turvallista seuraamista varten. Aurinko on myös menossa kohti aktiivisempia aikoja, joten laseja voi käyttää vuosikausia vaikkapa suurten auringopilkkujen havaitsemiseen. Mitään ihmevirityksiä, eli noettuja lasinpaloja, CD-levyjä tai aurinkolaseja ei pimennyksen seuraamiseen tule käyttää!

Koska pimennys tapahtuu lähes niin korkealla taivaalla kuin Suomessa vain on mahdollista, kannattaa suodatus tosiaan ottaa erittäin vakavasti, niin silmien kuin kameroidenkin hyvinvointia ajatellen. Matalalla tapahtuvissa pimennyksissä ei tavallisen aurinkosuodattimen tai #14:n tai #13:n hitsaajanlasin läpi Aurinko edes näy, joten tällaisissa tapauksissa on pakko käyttää vähäisempää suodatusta. Nyt tämä ei ole mahdollista, elleivät pilvet sitten sopivasti himmennä valoa.

Seuraava ei sitten ole minkäänlainen suositus, joten mahdolliset seuraamukset ovat täysin jokaisen omalla vastuulla: jos #14 hitsaanlasia ei ole tarjolla, voi kokeilla kahta #8:n lasia päällekkäin. Ainakin näkyvillä aallonpituuksilla tämä vaimentaa Auringon valoa niin runsaasti, että katseleminen on miellyttävää eikä minkäänlaisesta häikäistymisestä ole tietoakaan. Olen yrittänyt katsella hitsaajanlasien optisia päästökäyriä ja pähkäillä, onko kahden #8:n käyttäminen turvallista myös muiden aallonpituuksien osalta, ja oman mutuni pohjalta olen tohtinut niitä käyttää vuosikausia. Ainakaan vielä ei ole ollut minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Optinen laatu ei toki ole niin hyvä kuin oikeassa suodatinkalvossa tai edes yhdessä #14:n hitsaajanlasissa, mutta jos ja kun #14:n lasia ei ole saatavissa, kaksi #8:aa on oman epätieteellisen kokemukseni mukaan hyvä korvike. Tämän mahdollinen kokeilu on kuitenkin puhtaasti jokaisen oman harkinnan varassa.

Seuraava osittainen auringonpimennys on Äänekoskella nähtävissä reilun vuoden päästä, eli päivällä 25.10.2022. Tuolloin lokakuun lopulla voi muutaman kuukauden yhtenäinen pilvipeite jo olla päällä, joten sikälikin kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää katsella ja vaikkapa valokuvata jo ylihuomista pimennystä. Tällä hetkellä sääennuste tarjoaa Äänekosken taivaalle kuuropilviä, joten jännäksi taitaa taas kerran mennä.