maanantai 31. heinäkuuta 2023

Päivän kraatteri: Alpetragius B

Alpetragius B sijaitsee Mare Nubiumin koillisosassa Lassellin koillispuolella (15,13°S; 6,88°W). Kymmenkilometristä kraatteria ympäröi myöhäisimbrisiä mare-basaltteja kirkkaampi heittelekenttä ja vähäiset säteet. Siksi ei olekaan yllätys, että se on tulkittu iältään kopernikaaniseksi.

Alpetragius B on klassisen kaunis pyöreä maljakraatteri. Syvyyttä sillä on noin 2,2 km. Pohjaa näyttäisi peittävän pieni, tummahko ja tasainen törmäyssulakerros, jossa on pari mahdollista vähäistä jäähtymisrakoa. Myös reunalla näkyy paikoin piirteitä, jotka haiskahtavat törmäyssulan synnyttämiltä. Lohkareita on valunut pitkin rinteitä kohtalaisen paljon, mikä sekin kielii nuoresta iästä.

Alpetragius B. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / QuickMap / T. Öhman.

Nimen antoivat Beer ja Mädler Mappa Selenographicassaan vuonna 1834. Se hyväksyttiin vuonna 1935 ja muiden satelliittikraattereiden tapaan uudestaan vuonna 2006.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

Kuu elokuussa 2023

Ei mahda mitään: omiin tarkoituksiini nämä kasaamani kuukausittaiset katsaukset ovat käyttökelpoisin muoto saada oleelliset tiedot Kuun näkymisestä nopeasti ja helposti sulatettavassa muodossa. Neljän kuukauden tauko osoitti useampaan otteeseen itselläni olevan pakottava tarve tällaiselle tiedolle. Vaikka Ursa julkaiseekin tarkemmat libraatiokaaviot, etenkin Kuun korkeuden näkeminen samalla vilkaisulla libraation ja vaiheen kanssa on aivan oleellinen tekijä omaa Kuun tarkkailuani silmällä pitäen.

Tässä siis pitkästä aikaa Kuun nousu- ja laskuajat ja -suunnat, etelässäoloaika ja -korkeus, sekä vaihe Time and Date -palvelun laskemana (www.timeanddate.com) Äänekosken horisontin mukaan elokuussa 2023. Timeanddate.com -palvelun luvalla. Tarkemmat taustatiedot ovat luettavissa tammikuun 2022 katsauksessa.

 

 

Pv Nousu Lasku Nousu Etelässä Vaihe
1 - 1:59  198° 23:06  147° 0:34 0.9° 99 %
2 - 4:25  217° 22:58  131° 1:38 4.6° 100 %
3 - 6:35  234° 22:51  115° 2:36 10.1° 98 %
4
- 8:34  251° 22:46  100° 3:31 16.7° 92 %
5 - 10:24  267° 22:40  85° 4:22 23.7° 85 %
6
- 12:11  283° 22:35  71° 5:10 30.7° 75 %
7 - 13:56  298° 22:29  57° 5:58 37.4° 64 %
8
- 15:44  313° 22:23  43° 6:46 43.2° 53 %
9 - 17:36  328° 22:15  29° 7:36 48.1° 42 %
10 - 19:36  343° 22:04  15° 8:27 51.8° 32 %
11 - - - 9:20 54.0° 23 %
12
- - - 10:13 54.8° 15 %
13 - 22:25  346° - 11:05 54.1° 9 %







14
0:43  16° 22:12  332° - 11:55 52.0° 4 %
15 2:37  30° 22:05  320° - 12:43 48.8° 1 %
16 4:19  44° 21:59  307° - 13:28 44.6° 0 %
17 5:55  57° 21:53  295° - 14:10 39.6° 1 %
18 7:25  70° 21:48  283° - 14:50 34.2° 4 %







19
8:53  83° 21:43  271° - 15:30 28.5° 9 %
20 10:20  96° 21:37  259° - 16:09 22.7° 15 %
21 11:50  109° 21:32  246° - 16:50 16.9° 23 %
22 13:24  123° 21:25  233° - 17:34 11.4° 32 %
23 15:08  137° 21:18  220° - 18:20 6.5° 42 %
24
17:05  152° 21:08  205° - 19:12 2.5° 53 %
25 19:32  172° 20:39  186° - 20:09 -0.0° 64 %
26
- - - 21:10 -1.0° 75 %
27 - - - 22:14 -0.3° 85 %
28 21:25  156° - - 23:17 2.3° 92 %
29
- 1:22  207° 21:14  139° -
30
- 3:40  225° 21:06  123° 0:18 7.0° 98 %
31 - 5:45  243° 20:59  107° 1:14 13.1° 100 %

Kuun geosentrinen pituus- ja leveysastelibraatio Fred Espenakin mukaan (www.astropixels.com), etelässäolokorkeus Timeanddate.com -palvelun mukaan kymmenen asteen välein, sekä Brownin, Meeusin ja Goldstinen lunaationumerot itse laskettuina elokuussa 2023. Tarkemmat taustatiedot libraatiosivulla.

 

Päivän kraatteri: Alpetragius

Omituisen idean tausta

Yksi kaikkein kaheleimmista saunaidiksistäni on ollut Päivän kraatteri. Ajatuksena oli twiitata päivittäin aakkosjärjestyksessä Kuun nimetyt kraatterit läpi. Homma alkoi vuoden 2023 alussa ja tämän hetken nimeämismäärillä sen oli tarkoitus periaatteessa jatkua vuoden 2046 loppupuolelle saakka. Toki tiesin jo aloittaessani, että edes suunnilleen päivittäinen twiittaaminen olisi mahdotonta ja että jossain luultavimmin hyvin varhaisessa vaiheessa homma tyssää omaan mahdottomuuteensa. 

Muutaman kuukauden jaksoin kuitenkin aika hyvällä prosentilla niitä vääntää. Muutama ihminen kraatteritwiittauksista jopa aika säännöllisesti piti, joten ehkä niissä heidänkin mielestään oli jotain ideaa. Sitten elämä tyypilliseen tapaansa pisti kabulia rattaisiin ja kuten edellisessä blogipostauksessa mainitsin, nyttemmin olen häipynyt Twitteristä. Maaliskuun jälkeen en siis Päivän kraatterista ole twiittaillut. Mutta ehkäpä aiheen voisi siirtää ihan samassa formaatissa blogin puolelle? 

Blogissa on Twitteriin (vai mikä X se nykyisin onkaan) verrattuna se hyvä puoli, että linkkien myötä lukijalle avautuu paljon mahdollisuuksia syventää tietojaan. Koska ideana oli hoitaa homma Twitterissä, pitkiä jaarituksia ei ollut kraattereista tarkoitus kirjoitella. Lähinnä oli vain suunnitelmana samanlaisella päivästä toiseen toistuvalla formaatilla esitellä kraatterin koko, sijainti, tyyppi, ikä ja nimeämishistoria, sekä pääkraattereiden osuessa kohdalle myös lyhyet elämänkertatiedot nimensä Kuuhun saaneesta henkilöstä. Läpimitat ja koordinaatit ovat virallisia IAU:n lukuja, paitsi silloin kun ne ovat selvästi pielessä. Selvitystyön kattavuus myös vaihteli, sillä suinkaan aina ei ollut aikaa, puhtia tai muualla kuin kotona kirjoitellessani edes mahdollisuuksia tarkistella asioita järin syvällisesti.

Omasta näkökulmastani homman varsinainen taustatarkoitus ja motivaatio oli ja on, että oppisin itse Kuusta lisää ja erityisesti se, että kraattereita läpikäydessäni saisin samalla helposti täydennettyä Kuun nimettyjen kraatterien tietokantani ikäsarakkeita. Tietokanta on iloinen ikuisuusprojekti, jonka seuraava eli neljäs virallinen versio olisi hyvä saada julki vielä tämän vuoden puolella. 

Sitä en kuvittele, että juuri kukaan näitä Päivän kraatteri –juttuja täältä blogistani lukisi. En myöskään erehdy luulemaan, että tästä tulisi päivittäistä tai ylipäätään säännöllistä tai pitkään jatkuvaa tapaa. Saattaa kuitenkin käydä niin, että näitä aina silloin tällöin tulee tänne lisäiltyä, mikä sekin olisi tietokannan päivitysprojektin kannalta oivallista. Eli katsotaan taas kerran, kuinka äijän käy. 

Alpetragius 

40-kilometrinen Alpetragius sijaitsee komean ja tunnetun PtolemaeusAlphonsusArzachel -kolmikon kupeella (16,05°S; 4,51°W) kahden viimeksi mainitun välissä. Se on kuuluisa poikkeuksellisen suuresta ja pehmytpiirteisestä (eli selittämättömästä) keskuskohoumastaan, joka sopivissa valaistusoloissa näyttää ihan pesässä olevalta suurelta linnun munalta. Keskuskohouma on halkaisijaltaan noin 15×11 km ja kohoaa noin 1,3–1,9 km kraatterin pohjalta. Pohja tosin on aika olematon ja käytännössä keskuskohouman ja sisäreunan välissä on vain pieni taitekohta ilman varsinaista pohjaa. 

Alpetragius. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Alpetragius sijaitsee sen verran Alphonsuksen reunalla, että koko kraatteri on hieman vinossa siten, että lounaispuoli on noin 600 m alempana kuin koillispuoli. Syvyyttä kraatterilla on mittauspaikasta riippuen noin 3–3,7 km. Muutoin kraatteri on melko pyöreä, mutta luoteisreuna on varsin suora mahdollisesti indikoiden jotain vanhaa rakenteellista heikkouspintaa. 

Alpetragiuksen ikä ja ikäsuhde varhaisimbriseen Arzacheliin ovat hieman hämäriä. Joissakin kartoituksissa se on tulkittu osittain Arzachelin heitteleen peittämäksi eli sitä vanhemmaksi, toisissa taas leikkaussuhde on toisin päin. Päätin uskoa tarkimmaksi veikkaamaani kartoitusta ja listasin sen varhaisimbriseksi. 

Alpetragius eli Nur ad-Din al-Bitruji eli Nur al-Din Ibn Ishaq al-Betrugi eli Abu Ishâk ibn al-Bitrogi oli andalusialainen arabi, jonka elämästä tiedetään hyvin vähän. Hänen kukoistuskaudekseen mainitaan vain vuodet 1185–1192 ja hän kuoli kenties noin vuonna 1204 kuten Wiki väittää. IAU:n mainitsema kuolinvuosi n. 1100 on joka tapauksessa väärin. 

Alpetragiuksen kirjoituksista on säilynyt vain yksi (Kitāb fī al-hay’a), jossa hän esittelee Ptolemaioksen mallista poikkeavan aristotelisen maailmanselityksensä. Siinä Maa sijaitsee pallonkuorien keskellä, ei siis keskikohdasta sivussa. Vaikka sen tarkkuus oli huonompi kuin Ptolemaioksen mallin, Alpetragiuksen mallia ja teosta pidettiin varteenotettavana vaihtoehtona Ptolemaioksen Almagestille vielä 1500-luvun Euroopassa. 

Alpetragiuksen mallissa planeettoja liikutti yhdeksäs pallonkuori, joka kiersi Maan kerran 24 tunnissa ja jonka liike siirtyi muihin pallonkuoriin. Mielenkiintoinen on myös Alpetragiuksen ehdotus, että Merkurius ja Venus saattavat olla itsevalaisevia, minkä vuoksi niiden ylikulkuja Auringon poikki ei oltu havaittu. 

Nimen nykyiselle Alpetragiukselle antoi jo Riccioli vuonna 1651. Satelliittikraattereita Alpetragiuksella on 11. Luultavasti joku niistä tulee käsittelyyn seuraavan puolentoista viikon kuluessa.

lauantai 29. heinäkuuta 2023

Auringonpilkut heinäkuussa 2023 ja blogipäivitystä

Viimeisimmät päivitykset 30.7.2023

Blogi, Twitter ja yleinen hunningolla olo

Kuten tämän blogin päivitystahdistakin näkyy, on vuosi 2023 mennyt omalta kohdaltani enimmäkseen ohi. Niin ovat useimmat viime vuodet, mutta tämä erityisesti. Jos vanhaksi elää ja muisti menee kuten sukurasitteen ja yleisen todennäköisyyden perusteella käy, suurta vahinkoa ei tapahdu jos vuosi 2023 katoaa tyystin. Katsotaan nyt kuitenkin, saisiko loppuvuodesta edes tämän bloginrohjakkeen osalta vähän aktiivisempaa.

Syy tähän aktivointiyritykseen on osaltaan Elon Musk. En ole luonteeltani alkuunkaan some-eläin, mutta loppuvuodesta 2018 käyttämäni Twitter oli erittäin hyvä keino pysyä kutakuinkin ajan tasalla itseäni kiinnostavien tutkimusalojen kehityksestä ja uusista löydöistä. Twitter sai minut myös lukemaan ja kirjoittamaan päivittäin Suomen historiaa ja sitä kautta tuli jaettua jonkinlainen osa Kuusta, auringonpilkuista ja satunnaisesti muustakin kiinnostavasta ottamistani kuvista. 

No, kuten tunnettua, Musk tuhosi Twitterin (etenkin käyttämäni Tweetdeckin), joten vaikka käyttäjätilini jätinkin vielä odottamaan aikaa parempaa, häivyin muutama viikko sitten Twitteristä. Näin ollen poistin äsken tuosta sivupalkista tyhjän Twitter-syötteeni. Samalla meni myös Chasing the Moon -kirjan erinomainen syöte, koska se oli hiljentynyt jo aiemmin. Huushollauspäivityksenä todettakoon myös, että Luento- ja Haastattelusivuilla on uutta kamaa tältä kesältä, ja niihinkin lisäpäivityksiä olisi tarkoitus tulla lähipäivinä.

En pidä kuvankäsittelystä, enkä sitä myöskään osaa kun en ole koskaan viitsinyt isommin opetella. Siksipä yleensä käy niin, että jollen pistä kuviani johonkin näkysälle, eli aiemmin Twitteriin, ne jäävät makaamaan kovalevylle ja usein hyvin pitkäksi aikaa jopa kameran muistikortille ilman että katson otoksia sen tarkemmin tai että puristaisin niistä irti sen minkä nopsalla peruskäsittelyllä saisi. Tavallaan siis se, että olen tavannut kuvata Kuuta ja auringonpilkkuja (paitsi nyt heinäkuussa) kutakuinkin aina kun se pihaltani on mahdollista on täysin turhaa, koska en itse katso kuvia tarkemmin jos en pistä niitä Twitteriin näkyviin. Hullua moinen, koska ei minulla kuitenkaan isompaa tarvetta ole tekemisiäni mihinkään tyrkyttää, mutta näin se vain tuntuu menevän.

Joskus minulla oli lyhytikäiseksi jäänyt projekti pistää tänne blogiin kuukausittaiset kuukuvani. Nyt kun Twitter on tääksejäänyttä elämää, kokeilen herättää sitä henkiin. Ja yritänpä jopa samaa auringonpilkuille. Itseni jotakuinkin tuntien tiedän, että tuskinpa tämä nytkään pitkään kestää, mutta kokeillaan nyt hetki kuitenkin. Ehkä yritän jossain vaiheessa siirtää tänne erään muunkin Twitter-projektini, mutta katsotaan sitä myöhemmin.

Auringonpilkut heinäkuussa 2023

Auringonpilkut ja usein niihin liittyvät kuumemmat ja siksi Auringon reunantummumisalueella kirkkaina näkyvät fakulat ovat kiinnostaneet minua koko tähtiharrastajan elämäni, siis noin 35 vuotta. Osin tämä johtui siitäkin, että planeettojen ja Kuun ohella Aurinko on niitä harvoja avaruuden kohteita, joita pienellä putkella voi valosaasteisessa paikassa katsella ongelmitta. Projisointi Newtonilla oli vaan aika kökköistä hommaa. Sitten 1990-luvun loppupuolella kun pääsi täysaukkosuodinta käyttämään, homma alkoi kiehtoa entistä enemmän. En koskaan viitsinyt suorittaa yliopistolla kurssia nimeltä Tähtitieteen harjoitustyöt (tai jotain sinnepäin) loppuun saakka, mutta yksi tekemistäni kurssin osiosta oli havaintosarja. Sen väkersin auringonpilkuista ja auringonpilkkuluvun laskemisesta. Laskeskelin niitä huvikseni jonkin aikaa muutenkin ja vertailin virallisiin lukuihin. Hauskaa hommaa.

Ostin Nikon CoolPix P900-kamerani useampi vuosi sitten kolmesta syystä, joista tärkeimmät olivat Kuun ja auringonpilkkujen kuvaaminen. Tänä vuonna ja etenkin tästä keväästä lähtien tänne heinäkuulle asti kuvasinkin auringonpilkkuja lähes aina kun vain pilvet ja muut elämän asettamat rajoitteet sallivat.

Tämä heinäkuu on mennyt monessa mielessä täysin plörinäksi, niin myös auringonpilkkujen kuvauksen osalta. Siksipä tästä onkin hyvä aloittaa kuukausittaisten pilkkukuvakavalkadien sarja, koska kuvia ei tule paljon. Kuvat tulevat järjestyksessä siten, että viimeisin päivä on aina ylimmäisenä, mutta päivän sisällä aika kulkee eteenpäin. Kaikki kuvat on otettu jalustan päällä nököttävällä CoolPixillä visuaalikäyttöön tarkoitetun AstroSolar-kalvon läpi, ellei toisin ole mainittu. Pyrkimykseni on, että mukana olisi aina koko kiekon kuva sekä molemmat reunat hieman enemmän zoomailtuna, jos siellä jotain nähtävää on. Samoin tietysti näyttävämmistä kohteista on tarkoitus olla hivenen lähempiä kuvatuksia. Käytännössä kuitenkin vain osa kuvista onnistuu edes suunnilleen, joten sen mukaan pitää elää. Estetiikka ei tässä ole tavoitteena vaan ainoastaan auringonpilkkujen ja fakuloiden erottaminen. Kuvauspaikka on Äänekoski, ellei toisin ole mainittu. Tästä lähtee.

30.7.2023, Alahärmä

Pitkän kuvaamattoman kauden katkaisu, mutta nytkin täytyi kuvata ukkospilven jääkiteisen yläosan läpi ja kuvaustuokio jäi lyhyeksi pilven vyöryttyä päälle. Kuvat ovat siis kaikki melkoisen sameita. Pilkkuja oli ihan mukavasti, harmi ettei tuon otollisempaa kuvaushetkeä ollut. Sade alkoi kuitenkin vasta vajaan puolen tunnin päästä.

30.7.2023 klo 15.21.

          

30.7.2023 klo 15.22.

  


Hivenen tavallista ronskimmin käsitelty kuva 30.7.2023 klo 15.23.

 

15.7.2023

Tuuli hieman tärisytteli jalustaa, mutta muuten oli ihan kelpo keli.

15.7.2023 klo 16.11.  

15.7.2023 klo 16.13.

15.7.2023 klo 16.14.

13.7.2023

Siteerataanpa jälleen muistikirjaani: "Nyt kuvat terävämpiä kuin eilen ja toissapäivänä. Ilmeisesti vain seeingistä kiinni. Hyvä ryhmä tulossa idästä."

13.7.2023 klo 15.52.

 
Hieman reippaammin käsitelty suttuinen kuva, jotta länsireunan pienemmistä pilkuista ja fakuloista saa edes jotain selkoa. 13.7.2023 klo 15.52.


Harmi ettei tähän mahtunut koko kiekkoa, koska tämä on muuten meikäläisen kuvaksi aika onnisunut. 13.7.2023 klo 15.55.

Tämä on se mainitsemani tulossa ollut hyvä ryhmä. 13.7.2023 klo 15.58.

13.7.2023 klo 16.01.

 

12.7.2023

Muistikirjani mukaan "Taas näytti kameran ruudulla jälki hieman suttuiselta." Niin se tekee tietokoneellakin katsellen, vaikka terävämpiäkin ruutuja onneksi mukaan osui. 

12.7.2023 klo 14.52.

12.7.2023 klo 14.55.

Enemmän zoomatessa pilkut tuppaavat menemään mössöksi, kuten tämäkin kuva osoittaa, joten zoomaus ei oikeastaan kannata, vallankaan vähänkään kehnommalla seeingillä. 12.7.2023 klo 14.58.

 
12.7.2023 klo 14.59.

11.7.2023

Kuvatessa oli jostain syystä tarkennusongelmia, mutta pilkkuja oli hyvin.

11.7.2023 klo 14.47.

11.7.2023 klo 14.50.

Ehkä hieman turha kuva, mutta onpahan nyt mukana. 11.7.2023 klo 14.51.

11.7.2023 klo 14.52.