Kuun tutkimuskohteitani

Tälle sivulle kokoan hiljalleen karttaa, luetteloa, linkkejä ja lyhyitä kuvauksia niistä Kuun kohteista, joita olen tutkimusartikkelien ja kokousjulkaisujen muodossa tutkinut, samoin kuin niistä, joista olen kirjoitellut yleistajuisia artikkeleja tai muuten koettanut tehdä vähän ymmärrettävämmiksi.


Viimeisin päivitys 30.12.2018, lievää muokkausta 19.1.2019.

Kuun kohteet, joihin olen perehtynyt hivenen tarkemmin ja joista olen julkaissut jotain hieman vakavammin otettavaa kuin vain näitä blogikirjoituksiani. Numerot ja värit viittaavat alla olevaan luetteloon.
Taustakuva: NASA / ASU / LRO WAC.

Vertaisarvioidut tutkimusartikkelit

1: Lähipuolen keskiset ylängöt
Viimeinen väitöskirjani tutkimusalue, joka laajensi työn Marsista ja Venuksesta Kuuhun. Tutkimus koski rakenteellisesti kontrolloituja monikulmaisia törmäyskraattereita. Kuun kohdalla tutkimus keskittyi Kuun lähipuolen keskisille ylängöille ("The Great Peninsula", kuten sitä muistaakseni joku 1800-luvun havaitsijamestareista kutsui.) ja eritoten alueen nimettyihin kraattereihin. Lähes 20 % niistä on monikulmaisia. Tutkimus osoitti, että mitä ilmeisimmin planeetasta riippumatta pienillä ja keskisuurilla törmäyskraattereille on suurin taipumus muodostua monikulmaisiksi. Perimmäinen syy tälle ilmiölle on tuntematon.

Rakenteellisesti kontrolloitujen monikulmaisten kraattereiden jakauma (valkoiset pisteet) Kuun lähipuolen keskisillä ylängöillä. Nimetyistä kraattereista lähes 20 % voidaan tulkita monikulmaisiksi. Mittakaavajana pätee ekvaattorin tienoilla. Kuva: T. Öhman.

Artikkelit:
  • Öhman T., Aittola M., Korteniemi J., Kostama V.-P. & Raitala J., 2010. Polygonal impact craters in the Solar System: Observations and implications. Teoksessa: Gibson R. L. & Reimold W. U. (toim.): Large Meteorite Impacts and Planetary Evolution IV. Geological Society of America Special Paper 465. Geological Society of America, Boulder, s. 51–65, doi: 10.1130/2010.2465(04). Linkki maksumuurin takana olevaan artikkeliin. Artikkelin saa halutessaan minulta.
Kokousabstraktit:
  • Öhman T., Aittola M., Kostama V.-P., Kallo M. & Raitala J., 2007. The mechanics of polygonal impact crater formation. Bridging the gap II: Effect of target properties on the impact cratering process, September 22–26 2007, Saint-Hubert, Canada, s. 87–88. Linkki abstraktiin.
  • Öhman T., Aittola M., Kostama V.-P., Kallo M. & Raitala J., 2007. Target structures ad cratering mechanics: Models for polygonal impact crater formation. The economic aspects of impact craters, geologigal and socio-economical views. Network on Impact Research workshop, Stavanger, Norway, September 17.–20. 2007, 2 s.

2 & 3: Kepler
Ensimmäinen tutkimusprojektini LPI:ssä. Asiaa oli oikeastaan ollut enempäänkin kuin kahteen artikkeliin, mutta ns. urasuunnittelu ei koskaan ole ollut vahvuuksiani tai kuulunut edes sanavarastooni. Niinpä näistä kahdesta artikkelista tuli sitten aika tuhteja paketteja. Tutkimukset osoittivat mm. Keplerin syntyneen kaakosta tulleen hieman alle 45°:n törmäyksen seurauksena, kohdekallioperän olevan kerroksellinen siten, että yläosa koostuu Oceanus Procellarumin yleensä 3–5 m paksuista laavakerroksista, sen alla on noriittista Imbriumin altaan heittelettä, minkä alla puolestaan on gabrorikas "peruskallio". Eri aallonpituusalueiden aineistojen yhdistäminen antaa erittäin monipuolisen kuvan esimerkiksi heitteleen ja törmäyssulan leviämisestä. Tutkimuksessa myös etsittiin mahdollisia kohteita tuleville näytteenhakulennoille ja määriteltiin Kuun törmäyssulan reologisia ominaisuuksia. Chuck Wood valitsi ensimmäisen artikkelin Keplerin sädejakaumakuvan Lunar Picture of the Dayksi (LPOD) 9.11.2012. 
Keplerin epäsymmetrinen sädejärjestelmä yhdessä muiden todisteiden kanssa osoittaa törmänneen kappaleen tulleen suunnilleen kaakosta hieman alle 45°:n kulmalla. Tämä oli Chuck Woodin Lunar Picture of the Day 9.11.2012. Kuva: T. Öhman.

Artikkelit:
  • Öhman T., Kramer G. Y. & Kring D. A., 2014. Characterization of melt and ejecta deposits of Kepler crater from remote sensing data. Journal of Geophysical Research: Planets 119:1238−1258, doi: 10.1002/2013JE004501. Linkki artikkeliin.
  • Öhman T. & Kring D. A., 2012. Photogeologic analysis of impact melt-rich lithologies in Kepler crater that could be sampled by future missions. Journal of Geophysical Research – Planets 117:E00H08, doi: 10.1029/2011JE003918. Linkki artikkeliin.
Kokousabstraktit:
  • Öhman T., Kramer G. Y. & Kring D. A., 2014. Multidisciplinary Remote Sensing Analysis of Lunar Impact Crater Kepler. Teoksessa: Karjalainen M., Mõttus M., Praks J., Luojus K., Takala M., Salminen M., Berglund R., & Kumpula T. (toim.), Abstract Book of the Finnish Remote Sensing Days 2013, Reports of the Finnish Geodetic Institute, 2014:1, s. 29. Dipoli Congress Centre, Otaniemi, Espoo, Finland, October 23–24, 2013.
  • Öhman T., Kramer G. Y. & Kring D. A., 2012. Spectral Analysis of the Distribution of Impact Melt-rich Lithologies in Lunar Crater Kepler Using M3 Data. Lunar and Planetary Science XLIII, #2257, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A. Linkki abstraktiin.
  • Öhman T., Kramer G. Y. & Kring D. A., 2011. Impact melt-rich lithologies in lunar crater Kepler. 4th Annual NASA Lunar Science Forum, July 19–21, 2011, NASA Ames Research Center, Moffett Field, U.S.A.
  • Öhman T. & Kring D. A., 2011. Photogeologic Analysis of Impact Melt-rich Lithologies in the Lunar Crater Kepler Using LROC and Kaguya Data. Lunar and Planetary Science XLII, #1177, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A. Linkki abstraktiin.
  • Öhman T. & Kring D. A., 2011. Photogeologic Analysis of Impact Melt-rich Lithologies in the Lunar Crater Kepler Using LROC and Kaguya Data. Center for Lunar Science and Exploration Team Workshop, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A., January 6.–7. 2011, 2 s.

    4: Orientalen törmäysallas
    Amanda Nahmin vetämä tutkimus, jossa mallinnettiin Orientalen törmäysaltaan renkaita normaalisiirroksina. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tekniikkaa käytettiin törmäysaltaiden tutkimukseen ja se osoitti, että Cordilleran rengas ja ulompi Rookin rengas ovat valtavia normaalisiirroksia. Sisempi Rookin rengas sen sijaan on jotain muuta, eli käytännössä altaan keskusrengas, siis romahtanut keskuskohouma. 

    • Nahm A. L., Öhman T. & Kring D. A., 2013. Normal faulting origin for the Cordillera and Outer Rook Rings of Orientale Basin, the Moon. Journal of Geophysical Research: Planets, 118:190–205, doi: 10.1002/jgre.20045. Linkki artikkeliin.

    5: Mare Frigoris
    George Kramerin vetämä projekti, jossa kartoitettiin Mare Frigoriksen basalttien koostumuksia. Frigoriksen basaltit ovat suurelta osin alumiinirikkaita basaltteja, joita näytekokoelmissa on vähän. Tällä tutkimuksella päästiin peräti JGR Planetsin kanteen. Artikkeli omistettiin kolmoskirjoittaja B. Ray Hawkelle, joka menehtyi vuonna 2015 ennen artikkelin julkaisua.

      Yläkuvassa raudan, alakuvassa titaanin jakauma Mare Frigoriksen tutkimusalueella. Keskimmäisessä kuvassa 1533:n tutkimuksessa käytetyn pienen törmäyskraatterin paikat. Kuva: G. Y. Kramer / JGR Planets / Wiley.
    • Kramer G. Y., Jaiswal B., Hawke B. R., Öhman T., Giguere T. A. & Johnson K., 2015. The Basalts of Mare Frigoris. Journal of Geophysical Research: Planets 120(10):1646–1670, doi: 10.1002/2014JE00475. Linkki artikkeliin.


    Pitkät kokousabstraktit
    6: Eimmart A
    Viimeinen tutkimusprojektini LPI:ssä. Aineistoa olisi näpsäkäksi artikkeliksi, joten kai se pitäisi vielä jonain päivänä kirjoittaa pois. Alkujaan Eimmart A:sta kiinnostuivat Pat McGovern ja George Kramer, koska sen reuna oli spektroskooppisesti mielenkiintoinen. Meikäläinen teki sitten varsin yksityiskohtaisen geologisen kartoituksen aiheesta, mikä aiheutti runsaasti kramppeja ja joitain nyrjähdyksiä. No, joka tapauksessa Eimmart A on upea kraatteri, ja kokoluokassaan (virallinen halkaisija 7,3 km) ehdottomasti yksi koko Kuun nuorimpia. Näytteenhakulento Eimmart A:lle ei olisi ollenkaan hullumpi idea, sillä se tarjoaisi vastauksia useisiin Kuun geologisen historian kiinnostaviin kysymyksiin.

    Eimmart A:n geomorfologinen luonnoskartta. Paksu musta viiva vasemmalla on Eimmartin reuna. Sisäreunan kerrostumien epäsymmetrisyys, samoin kuin sulavirtojen keskittyminen pohjoiseen ja länteen on ilmeistä. Kuva: T. Öhman.
    • Öhman T., Kramer G. Y. & McGovern P. J., 2016. Geomorphologic Sketch Mapping of a Fresh Lunar Crater Eimmart A. Lunar and Planetary Science XLVII, #1948, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A. Linkki abstraktiin.

    7: Schrödinger
    Kaverini ja kollegani George Kramer ja Amanda Nahm työskentelivät Schrödingerin parissa, samoin kuin Georgen kesäharjoittelija Mitali Chandnani. Minä päädyin projektin vierailevaksi kraatterispesialistiksi ja pähkäilemään myös rakennegeologisia kysymyksiä lähinnä itselleni tutusta näkökulmasta, eli kuinka vanha topografia tai rakenteet ovat luultavasti vaikuttaneet Schrödingerin syntyyn. Tästä tuli useampia pitkiä kokousabstrakteja. Schrödinger on erittäin vahva kandidaatti tuleville näytteenhakulennoille, oli kyse sitten miehitetyistä tai miehittämättömistä lennoista.
    • Kramer G. Y., Kring D. A., McGovern P. J., Nahm A. L. & Ohman T., 2015. Compositional and Structural Characteristics of Schrödinger’s Basin Volcanism. Lunar and Planetary Science XLVI, #2829, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A. Linkki abstraktiin.
    • Chandnani M., Kramer G. Y., Fessler B., Öhman T. & Kring D. A., 2013. Deep crustal lunar lithologies exposed in the south-western peak ring of the Schrödinger basin. Lunar and Planetary Science XLIV, #1938, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A. Linkki abstraktiin.
    • Chandnani M., Kramer G. Y., Fessler B., Öhman T., & Kring D. A., 2012. Deep crustal lithologies exposed in the south-western peak ring of the Schrödinger basin. Papers Presented at the 28th Annual Summer Intern Conference, Lunar and Planetary Institute, Houston, Texas, USA, August 9. 2012, s. 4–6.
    • Kramer G. Y., Öhman T., Nahm A. L. & McGovern P., 2012. Pre- and Post-impact Influences on Schrödinger Basin’s Structural Geology. Lunar and Planetary Science XLIII, #1734, Lunar and Planetary Institute, Houston, U.S.A. Linkki abstraktiin.

    3D-mallit

    8: Schrödinger
    9: Tycho
    Tämä oli hauska pieni kansanvalistusprojekti LPI:ssä. Sen ideoi David Kring, LRO:n kuva- ja korkeusdatan käsittelin yhdessä George Kramerin kanssa, ja hienot noin 25 cm x 25 cm x 3 cm 3D-tulosteet teki Landprint.com. Schrödingerin mallissa topografiaa liioiteltiin kaksinkertaisesti ja Tychossa nelinkertaisesti, jotta kraatterien tärkeimmät piirteet tulivat selkeästi esiin. Nykyäänhän näitä tietysti voi jokainen tehdä vaikka kotonaan, mutta tuolloin, olisikohan ollut vuonna 2011, 3D-tulostustekniikka oli vielä uutta ja ihmeellistä, ja myöskään LRO:n datan käyttö ei ollut vielä arkipäivää. Valitettavasti Landprint.com meni jossain vaiheessa nurin, eikä näitä malleja ole enää saatavissa. David Kringin kirjoittamat kuvaukset malleista löytyvät tämän linkin takaa.
    Vasemmalla Tychon, oikealla Schrödingerin 3D-malli.

    Yleistajuiset artikkelit Ursan Zeniitti-verkkolehdessä

    10: Rupes Recta eli Suora valli
    Klassinen Mare Nubiumin alue valikoitui ensimmäiseksi Ursan Kuu ja planeetat -rynmän havaintokohteeksi. Suora valli on Kuun suurin ja tunnetuin normaalisiirros, joka ei liity törmäysaltaiden reunoihin.
    Suora valli etelälounaasta Kaguya/SELENE -luotamen kuvaamana. Vasemmassa reunassa Rima Birt vulkaanisine purkausaukkoineen, yläoikealla puolestaan Alpetragius ylisuurine keskuskohoumineen. Keskellä vasemmalla sijaitsevan Birtin läpimitta 16 km. Kuva: Kaguya/SELENE HDTV / JAXA / NHK / P-022-15961 / Motomaro Shirao.
    • Öhman T., 2016. Kuun Suora valli. Zeniitti, 1/2016, s. 31–45, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    11: Hyginus ja Rima Hyginus
    Yhdeksänkilometrinen Hyginus on Kuun suurin vulkaaninen kaldera ja hieno havaintokohde, johon liittyy pitkä Rima Hyginuksen graben-järjestelmä ja pyroklastisia purkauksia.
    Apollo 10:n viistokuva yli Hyginuksen kalderan ja Rima Hyginuksen grabenien kohti länttä. Kuva: NASA / AS10-31-4650.

    • Öhman T., 2016. Hyginus – kaldera keskellä Kuuta. Zeniitti, 2/2016, s. 41–62, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    12: Humboldt ja Mare Humboldtianum
    Humboldtin veljekset Wilhelm ja Alexander saivat libraatiovyöhykkeeltä kaimoikseen upean rakopohjaisen kraatterin ja meren.
    Apollo 15:n viistokuva yli lähes 200-kilometrisen Humboldtin kraatterin. Kuva: NASA / AS15-M-2513.

    • Öhman T., 2016. Huikeat Humboldtit. Zeniitti, 3/2016, s. 27–54, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.
    13: Posidonius
    Posidonius on rakopohjainen kraatteri, jolla on hyvin erikoislaatuinen "kaksoisreuna", ja jonka pohjaa koristaa ehkäpä Kuun tiukimmin mutkitteleva laavauoma.
    Posidoniuksen reunan tuntumassa on hämmästyttävän tiukasti mutkitteleva laavauoma. Kuvamosaiikki tasavälisessä lieriöprojektiossa: JAXA / Kaguya (SELENE) Terrain Camera / T. Öhman.
    • Öhman T., 2016. Posidonius, unien ja kirkkauden rajamailla. Zeniitti, 5/2016, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    14: Clavius
    Kuun lähipuolen virallisesti nimetyistä kraattereista 231-kilometrinen Clavius on toiseksi suurin. Koko Kuun listalla tämä ei kuitenkaan riitä kuin sijalle 20.
    • Öhman T., 2017. Suuri ja mahtava Clavius. Zeniitti, 1/2017, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    15: Rupes Altai
    Nectaris on Kuun törmäysaltaista oma suosikkini, joten olin hyvilläni, kun altaan läntinen reuna valikoitui havaintokohteeksi. Nectaris on lähipuolen suurista, selväpiirteisistä altaista ainoa, jota meri ei lähes kokonaan täytä.
    Rupes Altai kulkee Kaguya/SELENE-luotaimen ottaman viistokuvan poikki ylävasemmalta 88-kilometrisen Piccolomini-kraatterin länsireunalta kuvan oikeaan alalaitaan. Kuva: JAXA / NHK / Kaguya / SELENE / HDTV / sh_20080721T203242_wm8_0449_bl / T. Öhman.
    • Öhman T., 2017. Rupes Altai – altaiden reunojen aatelia. Zeniitti, 2/2017, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    16: Mons Rümker
    Mons Rümker kuuluu omituisten tuliperäisten kohteiden joukkoon. Niin Kiina kuin Venäjäkin ovat kaavailleet hakevansa näytteitä sieltä.

    Ristiin katsottava stereokuva Mons Rümkeristä. Anaglyfikuva on nähtävissä täällä. Kuva: NASA / Lunar Orbiter IV-163-h2 & 170-h2 / T. Öhman.
    • Öhman T., 2017. Mons Rümker suomalaisharrastajien ja suurvaltojen kohteena. Zeniitti, 5/2017, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.
    17: Gyldén, Argelander ja Lexell
    Suomalaiset Kuussa -havaintoprojektin tulosten esittely venyi kahden artikkelin mittaiseksi. Ensimmäiseen osaan pääsivät puolikuun tienoilla hyvin näkyvät Gyldén, Argelander ja Lexell.
    Apollo 12:n kuumoduli Intrepid marraskuussa 1969. Keskellä 39-kilometrinen Herschel, 48-kilometrinen Gyldén ja Gyldénin laakso siitä oikealle alas. Kuva: NASA / LPI / AS12-51-7503.
    • Öhman T., 2018. Suomalaiset Kuussa 1: Puolikuun suomalaiset. Zeniitti, 2/2018, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.
    18: Väisälä, Sundman, Donner ja Virtanen
    Kakkososan suomalaiset ovatkin Aristarchuksen vieressä sijaitsevaa Väisälää lukuun ottamatta vaikeasti havaittavia, ja Virtasta ei Maasta voi nähdä lainkaan.
    Sundman V:n (ylempi) pohjaa koristaa törmäyssulalinssi, J:tä (alempi) puolestaan ympäröi tumma heittelekenttä. Kuva: JAXA Kaguya/SELENE TC / NASA JPL Moon Trek (ylempi) / ASU / LRO WAC / QuickMap (alempi) / T. Öhman.

    • Öhman T., 2018. Suomalaiset Kuussa 2: Laitapuolen suomalaiset. Zeniitti, 3/2018, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    19: Proclus, Messier, Messier A ja Petavius B
    Olen jo 1990-luvun lopulta alkaen ollut kiinnostunut vinoista törmäyksistä, joten sikäli itäpuolen vinojen törmäysten valikoituminen havaintokohteiksi oli oikein mieluisaa.
    Apollo 11:n upeassa viistokuvassa Messier on oikealla ja kaksiosainen Messier A vasemmalla. Messier on noin 14 km pitkä. Kuva: NASA / LPI / AS11-42-6305.
    •  Öhman T., 2018. Vinot törmäykset Kuussa. Zeniitti, 5/2018, Ursa, Helsinki. Linkki artikkeliin.

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti