Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alahärmä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alahärmä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. syyskuuta 2024

Kuunpimennys huomisaamuna eli 18.9.2024

Tilannekatsaus 

Huhut tämän blogin kuolemasta olisivat suuresti liioiteltuja, mikäli sellaisia olisi. Tällä hetkellä mennään näköjään parin–kolmen tekstin vuosivauhdilla eteenpäin, mutta mennään kuitenkin. Ja onhan tänäkin vuonna päivityksiä tullut mm. luento- ja haastattelusivuille. Keväällä tekemäni uusi englanninkielinen Female Names on the Moon -sivu puolestaan odottaa sopivaa rakoa, että löydän tarpeeksi aikaa päivittää sen viimeisintä tilannetta vastaavaksi, samoin kuin näyttelysivu. Tuo Naiset Kuussa -projekti onkin yksi nykyisistä suosikeistani, kunhan vaan tosiaan jostain löytyisi aikaa ja mahdollisuuksia siihen panostamiseen. Ehkäpä jonain päivänä. Joka tapauksessa tämänkinhetkinen muutaman nimen vajaa lista on paras löytyvillä oleva luettelo naisista, jotka ovat saaneet nimensä Kuuhun.

Aamun osittainen kuunpimennys

Kovin myöhään olen liikenteessä, mutta kun nyt aloin itselleni selvitellä mahdollisuuksia nähdä huomisaamun pimennys – kuvaaminen ei ole enää muutamaan kuukauteen ollut mahdollista, koska CoolPixini hajosi kesäkuun alussa – pistän tiedot nyt melkein samalla vaivalla tännekin. 

Keskiviikkoaamuna 18.9.2024 ennen kuutta matalalla länsilounaisella taivaalla tapahtuu siis osittainen ja aika vaatimaton kuunpimennys. Parhaimmillaankin ainoastaan reilut kahdeksan prosenttia Kuun näkyvästä pinnasta on Maan täysvarjon peitossa. 

Tällä kertaa Kuun pohjoiset ja koilliset ylängöt joutuvat täysvarjoon. Suht reipas pohjoinen libraatio tuo vielä hieman tavallista enemmän ylänköä näkyviin. Oman kokemukseni mukaan tällaisessa tapauksessa alkava pimentyminen on helpompi huomata kuin jos pimentyvä alue olisi tummaa laavatasankoa. Päinvastaisiakin näkemyksiä on esitetty, joten vahvasti mutu-pohjalla mennään. Puolivarjopimennyksen alkaessa puolivarjo ilmeisesti kylläkin osuu Oceanus Procellarumin laavatasangon luoteisosiin, mutta puolivarjopimennyksen alkuvaihetta ei muutenkaan erottaisi. 

Käytännössä pilvet ja muu paikallinen hussakka sekä Kuun vähäinen korkeus horisontista ovat suurimmat hankaluudet havaita osittaisen pimennyksen alku- ja loppuhetkiä. Ilmakehän yleinen puhtaus vaikuttaa sitten koko pimennyksen tummuuteen. Näin vähäisen osittaisen pimennyksen tapauksessa siitä on tosin aika mahdotonta sanoa mitään varmaa. 

Suomessa pimennyshavaitsijan haasteena on lisäksi se, ettei tämänkertainen pimennys tapahdu öiseen aikaan vaan hämärätaivaalla. Kun osittainen vaihe päättyy klo 06.16, ollaan jo porvarillisen hämärän puolella ja Aurinko on vain kuusi astetta horisontin alapuolella. Aika hailakaksi tuo loppu siis väkisinkin menee.

Seuraavassa taulukossa pimennystapahtumien ajankohdat on otettu Ursan tiedotteesta (ihan samat ajat ovat myös NASAlla eli Fred Espenakilla), mutta Kuuta koskevat korkeus- ja suuntatiedot on laskettu Mooncalc.org-sivustolla itsekkäistä syistä tällä kertaa Alahärmän horisontin mukaan ja tarkistettu myös TimeAndDate.comista. Eli eivätköhän ne kutakuinkin oikein ole. Aurinkoa koskevat tiedot tarkistin vain Time and Datesta.

Tapahtuma

Aika

Korkeus

Suunta

Puolivarjopimennys alkaa

03.41

18°

217°

Osittainen vaihe alkaa

05.13

11°

239°

Pimennys syvimmillään

05.44

246°

Osittainen vaihe päättyy

06.16

253°

Aurinko nousee

07.01

085°

Kuu laskee

07.09

265°

Kuun laskuajassa tarkkaavainen ja omatoiminen lukija saattaa huomata, että MoonCalcin ja Time and Daten ajoissa on minuutin ero: Time and Date antaa minuuttia aikaisemman laskuajan. Kyse on aavistuksen erilaisista laskualgoritmeista ja pyöristyksistä. Samoin jossain suunnassa näkyi olevan asteen ero Time and Daten ja MoonCalcin välillä. Käytännössähän tuolla erolla ei huvin vuoksi havaitsevalle minkäänlaista merkitystä ole. Huipputarkkaa kuvauksen suunnittelua vaativat kauniit horisonttisommitelmat ovat sitten asia erikseen. 

Enpä jaksanut turhan päiten alkaa väsätä omaa kuvaa pimennyksestä, vaan käytin Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n lehdistötiedotteen kaaviota. Tällaiset on tarkoitettu tiedotusvälineiden käyttöön, enkä minä ole koskaan löytänyt yksiselitteistä ja luotettavaa tulkintaa siitä, saavatko myös yksityishenkilöt käyttää näitä samoin käyttöehdoin. Luotetaan nyt siihen, että tällaiseen ei-kaupalliseen valistukselliseen toimintaan kuvaa saa käyttää ilman pelkoa käräjille joutumisesta, mutta voin tietysti olla täysin väärässäkin. Harva asia on maallikolle niin käsittämätön kuin tekijänoikeuslaki. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä.
 

Ursan mukaan Kuu laskee Helsingissä klo 07.02, Oulussa klo 06.56 ja Utsjoella klo 06.43, joten puolivarjopimennyksen päättyminen klo 07.47 ei edes teoriassa ole havaittavissa mistään päin Suomea. Eipä sillä että aivan loppua käytännössä pystyisikään näkemään.

Tällä hetkellä sääennuste lupaa aika reipasta pilvisyyttä läntiseen Suomeen ja esimerkiksi Helsinkiin sumua. Kotimaiset kuunpimennyskuvat saattavat siten tällä kertaa jäädä vähän harvinaisemmaksi herkuksi. Itselläni on keskiviikkopäivänä sen verran töitä, että taidan keskittää omat havaintoyritykseni aika lailla tuohon maksimin tienoille. Melko epätoivoiselta nyt näyttää, mutta onneksi jo alle puolen vuorokauden päästä selviää, kuinka tässä lopulta käy.

keskiviikko 6. syyskuuta 2023

Auringonpilkut syyskuussa 2023

Viimeisimmät päivitykset 3.10.2023

Saas nähdä, minkä verran nyt syyskuussa enää auringonpilkkuja tulee kuvattua. Tässä nyt kuitenkin sitä silmällä pitäen taas kuukausiketju. Edelleen kuvat on otettu jalustalla olleella Nikon CoolPix P900:lla AstroSolar-suodattimen läpi Äänekoskella, jollei toisin ole mainittu. GIMPillä mm. säätelen kuvien histogrammia sen verran, että fakulatkin erottuvat hieman paremmin.

28.9.2023

Syyskuun viimeiset auringonpilkkukuvat piti ottaa kolmen maissa yläpilvimössön läpi, joten aika töhnäisen näköistä on. Pilkut ja fakulat sinänsä olivat ihan kelvollisia.

28.9.2023 klo 14.56.

 
28.9.2023 klo 14.58.

28.9.2023 klo 15.00.

22.9.2023, Alahärmä

Tuuli hieman täristeli jalustaa kun kuvailin noin klo 13.15, mutta ei se pahemmin haitannut. Pilkkumaisema oli mitä mainioin.

22.9.2023 klo 13.13.

22.9.2023 klo 13.14.

 
Tulipa tämmöistäkin kokeiltua, mutta sen minkä koossa voittaa, häviää tarkkuudessa. 22.9.2023 klo 13.16.

22.9.2023 klo 13.19.

22.9.2023 klo 13.20.

18.9.2023, Alahärmä

Pilvet olivat taas kiusanani kun klo 13.50:n paikkeilla yritin kuvata auringonpilkkuja. Aluksi piti kuvata cirrostratuksen läpi, sitten altocumuluksen. Tämä oli sikäli valitettavaa, että idästä oli tulossa lupaava pilkku ja aiemminkin näkyvissä olleet ryhmät olivat ehkä hieman ryhdistäytyneet.

18.9.2023 klo 13.48.

18.9.2023 klo 13.48.

Ehkä hieman turha kuva, mutta laitetaan nyt kun tuli käsiteltyä. 18.9.2023 klo 13.49.

18.9.2023 klo 13.50.

15.9.2023, Alahärmä

Auringonpilkkuja piti klo 12.45:n tienoilla yrittää kuvata altocumulus-pilvien läpi ja raoista. Kameran automatiikalla oli myös normaalia suurempia ongelmia tarkennuksen kanssa. Tulipahan nyt kuitenkin taas pilkkutilanne joten kuten tallennettua.

15.9.2023 klo 12.48.

15.9.2023 klo 12.47.

15.9.2023 klo 12.49.

14.9.2023, Alahärmä

Tämä auringonpilkkujen kuvaussessio ei alkanut järin kehuttavasti: pudotin aurinkosuodattimen lattialle sillä seurauksella, että AstroSolar-kalvon reunaan tuli repeämä. Paikkasin sen mustalla erkkarilla ja jeesusteipillä, eikä tuo tunnu pahemmin haittaavan. Askarrellessa ja kiroillessa meni kuitenkin aikaa, joten kello oli 14.15:n kieppeillä kun pääsin kuvaamaan. Siinä vaiheessa pilvetkin olivat tietysti ehtineet jo haittaamaan. 

Itse pilkut olivat aika vaatimattomia, enkä kameran läpi sihtaillessani silmilläni erottanut kuin tuon itä- eli vasemman reunan selväpiirteisimmän pilkun. Kuvistakin tuli etenkin pilvien vuoksi vähän tavallista suttuisempia.

14.9.2023 klo 14.12.

14.9.2023 klo 14.13.

14.9.2023 klo 14.17.

9.9.2023

Puoli kolmen maissa iltapäivällä tuuli vähän tärisytti jalustaa, mutta muuten olosuhteissa ei suurta valituksen aihetta ollut. Pilkkujen määrä ja koko oli edelleen ihan kohtuullisella tasolla.

9.9.2023 klo 14.24.

9.9.2023 klo 14.26.

9.9.2023 klo 14.29.

8.9.2023

Pilviä pyöri kahden maissa jonkun verran kiusana, mutta muuten kelissä ei hirveästi ollut moittimista. Pilkkutarjonta oli edelleen ihan jees, muttei edelleenkään yhtä hyvä kuin aiemmin kesällä jossain vaiheessa oli vähän pidemmänkin pätkän.

8.9.2023 klo 14.02.


8.9.2023 klo 14.07.

8.9.2023 klo 14.08.

6.9.2023

Meni vähän yli neljään ennen kuin pääsin Aurinkoa kuvaamaan. Auringon korkeutta isompi kiusa olivat kuitenkin tuulenpuuskat ja stratocumulus-pilvet, jotka vitkalaukaisijan kymmenen sekunnin viiveen aikana usein ehtivät tehdä tuhojaan. Jokunen menettelevä kuva kuitenkin joukkoon mahtui. Pilkkutilanne oli suht OK, ja onneksi idästä (eli Auringon tapauksessa vasemmalta) näyttäsi olevan uutta nähtävää tulossa.

6.9.2023 klo 16.14.

6.9.2023 klo 16.21.

6.9.2023 klo 16.21.

Syyskuu 2023 kuvina

Viimeisimmät päivitykset 2.10.2023

Tässä jälleen tarjolla kuukauden kuukuvia kera satunnaisten kommenttien. Kaikki kuvat ovat taas tietysti Nikon CoolPix P900:lla jalustalta Äänekoskella otettuja ja suht maltillisesti GIMPillä käsiteltyjä, ellei toisin ole mainittu.

28.9.2023

Noin klo 00.15–00.30 stratus-pilvet liikkuivat erittäin vinhasti Kuun edessä. Meikäläinen ei siinä vauhdissa pysynyt oikein perässä, joten kuvat eivät juuri pienten pilviaukkojen kohdille osuneet. Mutta tulipa nyt tallennettua tämäkin tilanne.

Vaihteeksi tämmöinen taidepläjäys. 28.9.2023 klo 00.22.

Pohjoisessa terminaattorilla on suuri ja mahtava Pythagoras (D=145 km). 28.9.2023 klo 00.24.

Tämän pikselimössön rajauskin on taas kerran ihan mitä sattuu... Tämä on esillä vain siksi, että satun pitämään pömppöpohjaisesta Heveliuksesta (D=114 km) kovasti. Juuri sen yläpuolella terminaattorilla kuvan yläreunan tuntumassa on Cavalerius (D=59 km). 28.9.2023 klo 00.27.

26.9.2023, Alahärmä

Kasvava Kuu oli illalla varttia vaille kymmeneltä horisontin tuntumassa juuri ja juuri puiden yläpuolella ja stratocumulus-pilviä pyöri jatkuvasti edessä. Niinpä tuloksena oli vain pari suunnilleen tolkullista kuvaa.

26.9.2023 klo 21.46.

 
26.9.2023 klo 21.48.

9.9.2023

Taivas oli aamulla kuuden jälkeen yllättäen seljennyt, joten ennätin ottaa sinisellä taivaalla kauniisti loistaneesta sirpistä kuvia ennen kuin pilvet vyöryivät taas päälle. Nätti aamu.

Terminaattori oli suurten ja nuorten kraatterien suhteen esteettiseltä kannalta hyvällä kohdalla. Copernicus (D=96 km) ja Bullialdus (D=61 km) ovat nuo meristä kohoavat ja loistavat reunansa yön puolelle ulottavat komeimmat kraatterit. Etelän ylängöillä suurin terminaattorilla oleva kraatteri on Longomontanus (D=146 km). 9.9.2023 klo 06.10. 

Etelän ylänköjä vähän lähemmin mutta suttuisemmin nähtynä. Terminaattorilla Longomontanuksesta (D=146 km) pohjoiseen on Montanari (D=77 km) ja sitten Wilhelm (D=101 km). Etelämpänä ja enemmän päivän puolella on Schneiner (D=110 km). Kuva meni niin omituisen väriseksi, että pistin tämän kokonaan mustavalkoiseksi. Muutenkin käsittely on hieman raskaampaa kuin yleensä. 9.9.2023 klo 06.12.

Keskellä Copernicus. Sinus Iridumin basalttien väri- eli koostumusero muihin Mare Imbriumin basaltteihin verrattunakin erottuu. Myös tämän pistin mustavalkoiseksi ja käsittelin vähän rapsakammin. 9.9.2023 klo 06.15.

Huomattavasti lievemmin käsitelty näkymä 9.9.2023 klo 06.17.

7.9.2023

Keli oli taas aamulla klo 04.20:n kieppeillä erinomainen ja Kuu korkealla. Hetken katselin pikkuputkellakin Kuuta kun ei sitä mahdollisuutta malttanut ihan täysin jättää väliin. Kuvien kannalta ongelma oli, että valotukset olivat säännöllisesti pielessä, joten lopputulos ei näytä hääviltä. Mutta tulipahan nyt ikuistettua tämäkin. Etenkin kaukoputkinäkymässä Apenniinien vuoriston sisäreunan "tuplaus" näkyi tässä valaistuksessa aivan erinomaisesti.

Kun ei mistään kuvasta tullut hyvää, niin laitetaan kaksi huonoa. Nämä piti jopa muuttaa mustavalkokuviksi, kun kaikenmoista häiritsevää väriä oli siellä sun täällä. Vasemmalla klo 04.23 ja oikealla klo 04.33, ja siis 7.9.2023.

 
7.9.2023 klo 04.25.

7.9.2023 klo 04.27.

 

6.9.2023

Kuun vähenevää vaihetta havaitaan huomattavasti vähemmän kuin kasvavaa. Tämä johtuu vain siitä agraariyhteiskunnan perinnöstä, että keskimäärin ihmisten pitää aamuvarhaisella nousta päivän töihin. Vähenevä vaihe nimittäin näkyy parhaimmillaan syksyisellä aamuyön taivaalla. Kasvava vaihe näkyy upeimmin kevätiltoina, jolloin ihmisillä on paremmat mahdollisuudet sitä ihailla. Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että ainakin Pohjois-Euroopassa maalistoukokuussa on keskimäärin huomattavasti selkeämpää kuin syysmarraskuussa. 

Omakaan aikatauluni ei antanut mahdollisuutta varsinaisesti kunnolla havaita Kuuta viime aamuyönä, ainoastaan ottaa siitä nopeat kuvat. Puoli kuuden maissa taivas jo sinersi, mutta Kuu oli korkealla pilvettömällä taivaalla, oli tyyntä ja seeing vaikutti hyvältä. Erityisesti pohjoiset seudut olivat aamulla oikein passelissa valaistuksessa, mutta kuvien tarkempaan kommentointiinkaan ei nyt aika riitä. Kaunis näky tuo joka tapauksessa oli.

6.9.2023 klo 05.33.

6.9.2023 klo 05.35.

6.9.2023 klo 05.36.

Nuo kirkkaimmat kohdat etenkin Copernicuksen alueella menivät vähän härskin näköisiksi, mutta olkoon. 6.9.2023 klo 05.37.

lauantai 5. elokuuta 2023

Auringonpilkut elokuussa 2023

Viimeisimmät päivitykset 27.8.2023

27.8.2023

Vähän turhan pitkäksi kerkesi venähtää rako edellisen ja tämän kuvauskerran välillä. Keli oli hyvä ja sekin auttoi, että Aurinko oli kuvausaikaan korkeimmillaan. Pilkkujen määrä vaan oli hiipunut. Keskellä kiekkoa olevat ryhmät ovat ihan mainioita, mutta reunalla ei näytä olevan mitään isompaa tulossa.

27.8.2023 klo 13.05.

 
27.8.2023 klo 13.07.


Tämä ei tuo mitään oleellista lisää edelliseen kuvaan verrattuna, mutta laitetaan tähän kun tuli käsiteltyä. 27.8.2023 klo 13.09.

18.8.2023

Hieman ennen puoltapäivää kuvailin pilkkuja ohuen harsopilven eli cirrostratuksen läpi. Se sotki kuvia jonkun verran, joten näitä versioita olen käsitellyt hivenen raskaammalla kädellä kuin yleensä, jotta yksityiskohdista saisi vähän paremmin selvää. Pilkkutilanne oli parantunut neljän päivän takaisesta.

18.8.2023 klo 11.47.

18.8.2023 klo 11.50.

18.8.2023 klo 11.52.

18.8.2023 klo 11.54.

14.8.2023, Alahärmä

Pikainen virkistäytymispiipahdus ulkosalla kovassa tuulessa cumulusten seilatessa jatkuvasti Auringon edessä. Aika vähän oli pilkkuja, ja lisäksi vielä pienensorttisia. Onneksi jotain on kuitenkin reunan takaa tulossa.

14.8.2023 klo 17.43.

14.8.2023 klo 17.44.

14.8.2023 klo 17.45.

7.8.2023, Alahärmä

Kammottavan hiostava päivä. Pääsin pilkkujen pariin vasta viiden jälkeen, joten Aurinko oli hivenen turhan matalalla, tiedä sitten johtuiko heikohko seeing pelkästään siitä. Tuulikin tärisytti kameraa aika lailla, joten terävähköjen kuvien saaminen oli melkoisen takkuista. Pieniä olivat pilkutkin. Positiivisella puolella todettakoon, että viime päivinä älyttöminä määrinä esiintyneet kärpäset eivät nyt häirinneet.

7.8.2023 klo 17.02.
 

7.8.2023 klo 17.04.

7.8.2023 klo 17.04.

7.8.2023 klo 17.05.

Illalla auringonlasku oli ylettömän kosteuden vuoksi erittäin punainen. Laitetaan siitäkin yksi kuva mukaan sillä tekosyyllä, että ainakin suurin pilkku erottuu siinäkin, vaikka vähän yläpilveä välissä olikin. Kuva on kamerassa alivalotettu ja sitten pienennetty, mutta mitenkään muuten sitä ei ole käsitelty. Ja tämä oli siis käsivaralta tietenkin ilman mitään filttereitä kuvattu, mikä tähän jälkihuomautuksena vielä lisättäköön.

7.8.2023 klo 21.47.

5.8.2023, Alahärmä

Olipahan mukava pitkän sadejakson jälkeen päästä taas näkemään ja kuvaamaan auringonpilkkuja ja fakuloita. Pilkut olivat tänään sikäli hieman erilaisia kuin yleensä tänä kesänä, että nyt oli tarjolla vain vähän pientä röpelöä. Sen sijaan pilkuilla oli enimmäkseen iso yhtenäinen umbra ja siihen nähden aika kompakti penumbra. Kiva nähdä näitäkin.

Tuuli vähän tärisytteli jalustaa ja lopussa tuli pilviä väliin, mutta muuten ei kelissä ollut moittimista. Haarapääskyjäkin pyöri pitkästä aikaa taivaalla. Nikon CoolPix P900:lla AstroSolarin läpi totta kai.

5.8.2023 klo 12.25.
 

5.8.2023 klo 12.28.
5.8.2023 klo 12.30.