Kuunpimennys huomisaamuna eli 18.9.2024

Tilannekatsaus 

Huhut tämän blogin kuolemasta olisivat suuresti liioiteltuja, mikäli sellaisia olisi. Tällä hetkellä mennään näköjään parin–kolmen tekstin vuosivauhdilla eteenpäin, mutta mennään kuitenkin. Ja onhan tänäkin vuonna päivityksiä tullut mm. luento- ja haastattelusivuille. Keväällä tekemäni uusi englanninkielinen Female Names on the Moon -sivu puolestaan odottaa sopivaa rakoa, että löydän tarpeeksi aikaa päivittää sen viimeisintä tilannetta vastaavaksi, samoin kuin näyttelysivu. Tuo Naiset Kuussa -projekti onkin yksi nykyisistä suosikeistani, kunhan vaan tosiaan jostain löytyisi aikaa ja mahdollisuuksia siihen panostamiseen. Ehkäpä jonain päivänä. Joka tapauksessa tämänkinhetkinen muutaman nimen vajaa lista on paras löytyvillä oleva luettelo naisista, jotka ovat saaneet nimensä Kuuhun.

Aamun osittainen kuunpimennys

Kovin myöhään olen liikenteessä, mutta kun nyt aloin itselleni selvitellä mahdollisuuksia nähdä huomisaamun pimennys – kuvaaminen ei ole enää muutamaan kuukauteen ollut mahdollista, koska CoolPixini hajosi kesäkuun alussa – pistän tiedot nyt melkein samalla vaivalla tännekin. 

Keskiviikkoaamuna 18.9.2024 ennen kuutta matalalla länsilounaisella taivaalla tapahtuu siis osittainen ja aika vaatimaton kuunpimennys. Parhaimmillaankin ainoastaan reilut kahdeksan prosenttia Kuun näkyvästä pinnasta on Maan täysvarjon peitossa. 

Tällä kertaa Kuun pohjoiset ja koilliset ylängöt joutuvat täysvarjoon. Suht reipas pohjoinen libraatio tuo vielä hieman tavallista enemmän ylänköä näkyviin. Oman kokemukseni mukaan tällaisessa tapauksessa alkava pimentyminen on helpompi huomata kuin jos pimentyvä alue olisi tummaa laavatasankoa. Päinvastaisiakin näkemyksiä on esitetty, joten vahvasti mutu-pohjalla mennään. Puolivarjopimennyksen alkaessa puolivarjo ilmeisesti kylläkin osuu Oceanus Procellarumin laavatasangon luoteisosiin, mutta puolivarjopimennyksen alkuvaihetta ei muutenkaan erottaisi. 

Käytännössä pilvet ja muu paikallinen hussakka sekä Kuun vähäinen korkeus horisontista ovat suurimmat hankaluudet havaita osittaisen pimennyksen alku- ja loppuhetkiä. Ilmakehän yleinen puhtaus vaikuttaa sitten koko pimennyksen tummuuteen. Näin vähäisen osittaisen pimennyksen tapauksessa siitä on tosin aika mahdotonta sanoa mitään varmaa. 

Suomessa pimennyshavaitsijan haasteena on lisäksi se, ettei tämänkertainen pimennys tapahdu öiseen aikaan vaan hämärätaivaalla. Kun osittainen vaihe päättyy klo 06.16, ollaan jo porvarillisen hämärän puolella ja Aurinko on vain kuusi astetta horisontin alapuolella. Aika hailakaksi tuo loppu siis väkisinkin menee.

Seuraavassa taulukossa pimennystapahtumien ajankohdat on otettu Ursan tiedotteesta (ihan samat ajat ovat myös NASAlla eli Fred Espenakilla), mutta Kuuta koskevat korkeus- ja suuntatiedot on laskettu Mooncalc.org-sivustolla itsekkäistä syistä tällä kertaa Alahärmän horisontin mukaan ja tarkistettu myös TimeAndDate.comista. Eli eivätköhän ne kutakuinkin oikein ole. Aurinkoa koskevat tiedot tarkistin vain Time and Datesta.

Tapahtuma	Aika	Korkeus	Suunta
Puolivarjopimennys alkaa	03.41	18°	217°
Osittainen vaihe alkaa	05.13	11°	239°
Pimennys syvimmillään	05.44	8°	246°
Osittainen vaihe päättyy	06.16	5°	253°
Aurinko nousee	07.01	0°	085°
Kuu laskee	07.09	0°	265°

Kuun laskuajassa tarkkaavainen ja omatoiminen lukija saattaa huomata, että MoonCalcin ja Time and Daten ajoissa on minuutin ero: Time and Date antaa minuuttia aikaisemman laskuajan. Kyse on aavistuksen erilaisista laskualgoritmeista ja pyöristyksistä. Samoin jossain suunnassa näkyi olevan asteen ero Time and Daten ja MoonCalcin välillä. Käytännössähän tuolla erolla ei huvin vuoksi havaitsevalle minkäänlaista merkitystä ole. Huipputarkkaa kuvauksen suunnittelua vaativat kauniit horisonttisommitelmat ovat sitten asia erikseen. 

Enpä jaksanut turhan päiten alkaa väsätä omaa kuvaa pimennyksestä, vaan käytin Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n lehdistötiedotteen kaaviota. Tällaiset on tarkoitettu tiedotusvälineiden käyttöön, enkä minä ole koskaan löytänyt yksiselitteistä ja luotettavaa tulkintaa siitä, saavatko myös yksityishenkilöt käyttää näitä samoin käyttöehdoin. Luotetaan nyt siihen, että tällaiseen ei-kaupalliseen valistukselliseen toimintaan kuvaa saa käyttää ilman pelkoa käräjille joutumisesta, mutta voin tietysti olla täysin väärässäkin. Harva asia on maallikolle niin käsittämätön kuin tekijänoikeuslaki. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä.

 

Ursan mukaan Kuu laskee Helsingissä klo 07.02, Oulussa klo 06.56 ja Utsjoella klo 06.43, joten puolivarjopimennyksen päättyminen klo 07.47 ei edes teoriassa ole havaittavissa mistään päin Suomea. Eipä sillä että aivan loppua käytännössä pystyisikään näkemään.

Tällä hetkellä sääennuste lupaa aika reipasta pilvisyyttä läntiseen Suomeen ja esimerkiksi Helsinkiin sumua. Kotimaiset kuunpimennyskuvat saattavat siten tällä kertaa jäädä vähän harvinaisemmaksi herkuksi. Itselläni on keskiviikkopäivänä sen verran töitä, että taidan keskittää omat havaintoyritykseni aika lailla tuohon maksimin tienoille. Melko epätoivoiselta nyt näyttää, mutta onneksi jo alle puolen vuorokauden päästä selviää, kuinka tässä lopulta käy.

Lokakuun osittainen kuunpimennys

Tämän vuoden viimeinen ja paras kuunpimennys on nähtävissä illalla 28.–29.10.2023. Se osuu siis mukavasti lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi ja on enimmäkseen havaittavissa ennen puoltayötä varsin korkealla kaakkois- ja etelätaivaalla, joten sen puolesta tilanne on mitä mainioin. Valitettavasti vain pimennys on aika vähäpätöinen, sillä täysvarjoon joutuu vain 12 % Kuun kiekosta. Toinen mahdollinen ongelma on, että lokakuun loppu tuppaa olemaan erittäin pilvistä aikaa. 

Kuu viistää Maan varjoa ”yläpuolelta”, joten täysvarjossa käväisee osa Kuun lounaista ja eteläistä osaa. Kuuharrastajien parissa ainakin Suomessa on silloin tällöin ollut puhetta siitä, onko puolivarjo tai alkava täysvarjo helpompi havaita Kuun tummien merien vai vaaleiden ylänköjen ylänköjen kohdalla. Minusta lievä tummentuminen on aina ollut helpompi nähdä ylängöillä, mutta muitakin näkemyksiä siis on. Vertailu on vaikeata, sillä kaikki pimennykset ovat erilaisia ja nähtyjen pimennysten välissä voi mennä muutamakin vuosi. 

Oheisesta kuvastakin voi karkeasti hahmottaa, että tällä kertaa täysvarjo lankeaa lähinnä Kuun eteläisille ylängöille. Itäinen libraatio on kuitenkin tuolloin aika reipas, noin neljä astetta. Käytännössä se tarkoittaa, että Oceanus Procellarumin laavat ovat hieman lähempänä Kuun näennäistä länsireunaa kuin keskimäärin. Oman veikkaukseni mukaan tämä tuo hitusen lisävaikeutta puolivarjopimennyksen alkupuolen havaitsemiseen. Sen ihan alkuvaihettahan on joka tapauksessa mahdoton havaita. Täysvarjo kyllä lankeaa ilmeisesti ainakin lähes kokonaan ylängöille.

28.–29.10.2023 näkyvän osittaisen kuunpimennyksen vaiheet. Puolivarjopimennyksen alkuun (klo 21.02) liitin kuvan täysikuusta auttamaan sen hahmottelussa, mihin Maan varjo lankeaa, muutoin Kuu on kuvattu keltaisilla ympyröillä. Kuu liikkuu radallaan tähtien suhteen oikealta vasemmalle eli kohti itää, mutta Maan pyörimisen takia näennäisesti tietysti kulkee illan kuluessa maastoon nähden vasemmalta oikealle. Tässä kohtaa on aina myös muistettava sanoa, etteivät puoli- ja täysvarjo näy taivaalla. Täysikuukuva: NASA / Sean Smith. Muokattu Fred Espenakin kaaviosta.

 

Alla olevassa taulukossa on esitetty pimennyksen kulku Äänekosken horisontin mukaan laskettuna. Ajat on otettu Ursan Tähdet 2023 -vuosikirjasta (ja verrattu Fred Espenakin antamiin aikoihin), suunnat ja korkeudet on tarkistettu sekä Timeanddate.com ja Mooncalc.org -sivustoilta. Eri lähteet olivat lähes aina yhtäpitäviä, mutta joissain ajoissa oli minuutin ja suunnissa tai korkeuksissa asteen eroja. Ajat ovat Suomen kesäaikaa. Pimennyksen jälkeen kellot voikin kääntää takaisin normaaliaikaan, johon virallisesti palataan aamulla neljältä (kesäaikaa). 

Tapahtuma	Aika	Suunta	Korkeus
Puolivarjopimennys alkaa	21.02	113°	26°
Osittainen pimennys alkaa	22.35	136°	35°
Maksimi	23.14	147°	37°
Osittainen pimennys päättyy	23.53	158°	39°
Puolivarjopimennys päättyy	01.26	187°	41°

Seuraavaa kuunpimennystä joudutaan odottamaan lähes vuosi, eli 18.9.2024 saakka. Tuolloin pimennys on vielä hieman vähäisempi kuin tällä kertaa, joten toivotaan, että nyt pilvien suhteen kävisi tuuri.

Kuu lokakuussa 2023

Selvittelin itselleni illalla 28.10.2023 tapahtuvan osittaisen kuunpimennyksen näkymistä. Samalla mielessäni kangasteli, että taannoin menin alustavasti lupailemaan harrastuskollegoille kenties tekeväni joskus tämän havaintokauden puitteissa kuukarttavertailun. Näitä silmällä pitäen tuumasin, että on varmaan syytä yrittää tilapäistä ryhtiliikettä ja jälleen tehdä Kuun näkymisestä Äänekosken horisontin mukaan taulukko ja samalla myös libraatiokaavio. Kaaviossa on tällä kertaa bonuksena myös kuunpimennyksen kellonajat Fred Espenakin mukaan (eräissä ajoissa on minuutin erot Ursan Tähdet 2023 -vuosikirjan aikoihin, mutta käytännön merkitystähän tuolla ei ole). Luultavasti kirjoittelen muutaman viikon sisällä tarkemman jutun pimennyksen näkymisestä, vaikka tuon perustaulukon avullakin pärjää aika pitkälle.

Mutta tässäpä siis taas aluksi Kuun nousu- ja laskuajat ja -suunnat, etelässäoloaika ja -korkeus, sekä vaihe Time and Date -palvelun laskemana (www.timeanddate.com) Äänekosken horisontin mukaan lokakuussa 2023. Timeanddate.com -palvelun luvalla. Tarkemmat taustatiedot ovat luettavissa tammikuun 2022 katsauksessa. Normaaliaikaan siirtyminen aamulla 29.10. on taulukossa huomioitu.

Pv	Nousu		Lasku		Nousu		Etelässä		Vaihe
1	-		10:30	300°	18:49	55°	2:24	38.0°	97 %
2	-		12:27	316°	18:42	40°	3:16	44.2°	91 %
3	-		14:29	332°	18:32	25°	4:09	49.2°	83 %
4	-		16:50	351°	18:05	7°	5:03	52.7°	74 %
5	-				-		5:59	54.7°	64 %
6	-				-		6:53	55.0°	54 %
7	-		18:51	343°	21:39	19°	7:46	53.8°	44 %
8	-		18:38	329°	23:33	34°	8:36	51.3°	34 %
9	-		18:30	316°	-		9:23	47.7°	25 %
10	1:14	47°	18:23	304°	-		10:06	43.2°	18 %
11	2:49	61°	18:17	291°	-		10:48	38.0°	11 %
12	4:19	74°	18:11	279°	-		11:28	32.4°	5 %
13	5:47	87°	18:05	267°	-		12:08	26.5°	2 %
14	7:16	100°	17:59	254°	-		12:48	20.5°	0 %
15	8:49	114°	17:53	241°	-		13:31	14.7°	1 %
16	10:29	128°	17:46	228°	-		14:16	9.3°	3 %
17	12:18	143°	17:37	214°	-		15:04	4.7°	8 %
18	14:23	160°	17:22	198°	-		15:57	1.2°	15 %
19	-				-		16:54	-0.7°	23 %
20	-				-		17:54	-1.1°	33 %
21	18:20	173°	19:35	189°	-		18:54	0.0°	45 %
22	17:49	153°	22:09	210°	-		19:52	2.9°	57 %
23	17:38	137°	-		-		20:48	7.5°	68 %
24	-		0:16	227°	17:30	122°	21:41	13.5°	79 %
25	-		2:14	243°	17:23	107°	22:32	20.2°	88 %
26	-		4:06	260°	17:17	92°	23:21	27.4°	95 %
27	-		5:55	276°	17:11	77°	-
28	-		7:45	292°	17:05	62°	0:11	34.5°	99 %
29	-		8:39	308°	15:58	47°	1:01	41.1°	100 %
30	-		10:39	324°	15:49	33°	0:54	46.8°	98 %
31	-		12:49	341°	15:35	17°	1:49	51.2°	94 %

Kuun geosentrinen pituus- ja leveysastelibraatio Fred Espenakin mukaan (www.astropixels.com), etelässäolokorkeus Timeanddate.com -palvelun mukaan kymmenen asteen välein, sekä Brownin, Meeusin ja Goldstinen lunaationumerot itse laskettuina lokakuussa 2023. Tarkemmat taustatiedot libraatiosivulla.

Lisäys myöhemmin yöllä 5–6.10.2023: Tein kokeeksi libraatiokaaviosta myös entistäkin sekavamman version, johon olen libraatiokäyrän viereen merkinnyt myös perigeumin hetken (P) eli sen ajankohdan, kun Kuu on hieman soikealla radallaan Maata lähinnä, samoin kuin apogeumin (A) eli Maasta kauimpana olevan hetken. Apo- ja perigeumin hetkillä ei tosin havaitsijan eikä vallankaan itseni kannalta ole järin suurta merkitystä, koska median väitteistä huolimatta Kuun näennäistä koon vaihtelua ei käytännössä huomaa. Valokuvaamalla ero toki on mahdollista tuoda hienosti esiin. Apo- ja perigeum on minulla noissa kaavion yhteydessä olevissa taulukoissa ollut ennenkin, eli sikäli tämä ei tuo uutta tietosisältöä, onpahan vaan nyt visuaalisestikin havainnollistettuna sama asia.

Tässä vaiheessa voisi kysyä, miksi en ole taulukoissa maininnut nousevaa ja laskevaa solmua. Ne on kuitenkin lähteenä olevassa Fred Espenakin datassa mainittu (paitsi silloin kun samalle päivälle osuu jokin merkittävämpi tapahtuma, kuten tällä kertaa täysikuu), samoin kuin Ursan Kuu- ja planeetat -ryhmän tarkemmissa libraatiokaavioissa. 

Kerrataan ensin, mikä merkitys solmupisteillä oikein on. Nouseva solmu viittaa siihen, että Kuu nousee radallaan Maan ratatason eli ekliptikan pohjoispuolelle. Laskeva solmu taas luonnollisesti tarkoittaa, että Kuu siirtyy ekliptikan eteläpuolelle. Solmujen yhteys libraatioon on lähinnä siinä, että suurin eteläinen libraatio koittaa viikon kuluttua nousevan solmun hetkestä. Vastaavasti suurin pohjoinen libraatio on viikko laskevan solmun jälkeen. Libraatiosta ja solmuista enemmän kiinnostuneen kannattaa lukea Paula-Christiina Wirtasen ja Veikko Mäkelän mainio juttu vuoden takaisesta Zeniitistä.

On syytä kuitenkin tässäkin yhteydessä korostaa, että pituus- ja leveysastelibraatio eivät ole yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi Wirtasen ja Mäkelän jutussa todetaan näin: "Mikäli Kuu pujahtaa ekliptikan eteläpuolelle uudenkuun aikaan, saamme ensimmäisessä neljänneksessä ihastella koillisnurkkaa." Nyt lokakuussa laskeva solmu on uudenkuun aikaan, mutta vaikka ensimmäisen neljänneksen aikaan pohjoista libraatiota piisaakin, koillisnurkan parhaan näkymisen kannalta kaivattaisiin myös itäistä pituusastelibraatiota eikä suinkaan läntistä, kuten nyt tapahtuu. No, kyllähän pohjoinen libraatio koillistakin seutua hieman esille samalla tuo, eli sikäli tuo tietenkin pätee.

Solmuilla on toki keskeinen merkitys myös pimennysten kannalta: kuun- tai auringonpimennyksiä voi syntyä vain silloin, kun täysi- tai uusikuu on lähellä nousevaa tai laskevaa solmua. Tässä lokakuussa täysikuu on lähellä nousevaa solmua (molemmat 28.10.), ja meillä näkyykin osittainen kuunpimennys. Mutta uusikuu (14.10) on lähellä laskevaa solmua (15.10.), miksei siis meille ole hehkutettu tulossa olevasta auringonpimennyksestä? Vaan 14.10.2023 todellakin tapahtuu rengasmainen auringonpimennys. Se vain sattuu näkymään Amerikan mantereilla, ei Suomessa, minkä tähden siitä ei ole täkäläisillä kylillä huudeltu. 

Kaaviota katsellessa on syytä muistaa, että auringonpimennykset ovat pienemmän pimentävän varjon vuoksi paljon harvinaisempia kuin kuunpimennykset, joten suoraan kaavion perusteella ei siksikään voi sanoa, tapahtuuko pimennystä vai ei. Tästä sekavammasta kaaviosta on kuitenkin se etu (ainakin niille, joita asioiden visualisoiminen pelkän tekstin lisäksi helpottaa), että apogeumin ja perigeumin paikkojen perusteella voisi jo arvailla, että tällä kertaa mahdollisuudet rengasmaiseen auringonpimennykseen ovat hyvät (kuten siis tapahtuukin).

Solmuja en ole kaavioiden taulukko-osuuteen merkinnyt, enkä merkitse jatkossakaan, kahdesta syystä. Ensinnäkin joutuisin tilanpuutteen vuoksi tekemään Excel-kaavion pohjan uusiksi, ja se on uskomattoman ärsyttävää väkertämistä. Toisekseen solmujen ajankohdat ovat koko ajan olleet libraatiokaaviosta luettavissa. Nouseva solmu on nimittäin silloin, kun pohjoinen leveysastelibraatio muuttuu eteläiseksi (libraatiokäyrä leikkaa x-akselin ylhäältä alas). Laskeva solmu koittaa vastaavasti eteläisen libraation muuttuessa pohjoiseksi (libraatiokäyrä leikkaa x-akselin alhaalta ylös). Tuo on tietysti täysin ilmeistä kun sitä hetken tuumailee, mutta enpä itsekään voi tunnustaa asiaa juuri miettineeni. Jos asiaa ei jaksa pyöritellä päässään, voi jonkinlaisena muistisääntönä pitää mielessään, että solmu nousee kun libraatio laskee. Ainakin tällä kertaa kirjoitan muistutukseksi solmut himmeästi myös kaavioon x-akselille näkyville.

 

En tiedä, milloin seuraava libraatiokaavio tulee tehtyä, mutta voisin kuvitella, että kun sen aika taas koittaa, tällä hivenen uudistetulla pohjalla jatketaan. Itselleni tämä aivojumppailu ainakin oli tervetullutta taivaanmekaniikan alkeiden kertausta. Ja solmuihin tai geumeihin mitenkään liittymättä on hauska myös huomata, että marraskuussa päästään nauttimaan Goldstinen lunaationumeron pyörähtämisestä satasten osalta tasalukuun. Eli itselläni on sitkeästi vaan tilausta näille.