Auringonpilkut lokakuussa 2023

Viimeisimmät päivitykset 12.10.2023

Uusi kuukausi, uusi ketju auringonpilkuista. Ellei toisin ole mainittu, kuvat on entiseen tapaan otettu jalustalla olevalla Nikon CoolPix P900:lla AstroSolar-kalvon läpi Äänekoskella ja käsitelty kevyehkösti (histogrammin säätö, lievä terävöitys).

12.10.2023

Etsin noin klo 12.15–12.25 suojaa erittäin navakalta tuulelta, mutta se osoittautui aika mahdottomaksi, kun tarkoitus oli kuitenkin kuvata auringonpilkkuja. Muutoin keli oli ihan kohtalainen, eikä vallankaan pilvistä ollut kiusaa ollenkaan. Keskikokoisia pilkkujakin oli muutaman päivän aikana ilmestynyt lisää ja itäreunalta tulossa oleva iso pilkku vaikuttaa oikein lupaavalta.

12.10.2023 klo 12.18.

 

12.10.2023 klo 12.21.

12.10.2023 klo 12.23.

9.10.2023

Auringon näkökulmasta keskipäivällä eli klo 13.05–13.15 otin satunnaisista stratocumuluksen riekaleista pahemmin närkästymättä jokusen kuvan edelleen aika vähäisistä ja pienikokoisista pilkuista. Onneksi kuitenkin tuonne eteläiselle puoliskolle on nyt syntynyt hieman eloa.

9.10.2023 klo 13.07.

9.10.2023 klo 13.10.

9.10.2023 klo 13.12.

6.10.2023

Vähän pliisuahan tämä pilkkutarjonta nyt on, vallankin kun vertaa alkukesään ja tai ottaa huomioon, että jo vuoden päästä pitäisi olla pilkkumaksimi. No, tietysti täytyy aina olla tyytyväinen kun edes jotain näkyy. Niin ala- kuin yläpilviä pyöri kameran ja Auringon välissä vähän liikaa kun klo 13.35:n tienoilla kuvailin, ja kylmän pohjoisenpuoleisen tuulen satunnaiset puuskat tuntuivat osuvan kohdalle juuri hetkeä ennen kuin vitkalaukaisin kuvan valotti. Vaan upeitahan nämä kuulakkaat syyspäivät tietysti noin muuten ovat.

6.10.2023 klo 13.33.

6.10.2023 klo 13.36.

6.10.2023 klo 13.38.

5.10.2023

Keli oli noin klo 13.05–13.10 ihan mainio. Aurinko vaan jää näin korkeimmillaankin ollessaan jo hieman matalalle (tänään Aurinko oli etelässä klo 13.09 vajaan 23 asteen korkeudella), joten väkisinkin se hieman rokottaa kuvien terävyyttä. Kun pilkut ovat niin pieniä kuin tällä hetkellä, lievänkin seeingin putoamisen näkee etenkin siinä, että reippaammin zoomatut kuvat menevät aika mössöisiksi. Vaatimattomaan pilkkutilanteeseen ei myöskään näytä lähipäivinä olevan tulossa merkittävää parannusta, sillä kovin mitätöntä on tuo itälaidan tarjonta kun eivät fakulatkaan tuon kummempia ole.

5.10.2023 klo 13.06.

5.10.2023 klo 13.07.

5.10.2023 klo 13.09.

5.10.2023 klo 13.11.

Auringonpilkut syyskuussa 2023

Viimeisimmät päivitykset 3.10.2023

Saas nähdä, minkä verran nyt syyskuussa enää auringonpilkkuja tulee kuvattua. Tässä nyt kuitenkin sitä silmällä pitäen taas kuukausiketju. Edelleen kuvat on otettu jalustalla olleella Nikon CoolPix P900:lla AstroSolar-suodattimen läpi Äänekoskella, jollei toisin ole mainittu. GIMPillä mm. säätelen kuvien histogrammia sen verran, että fakulatkin erottuvat hieman paremmin.

28.9.2023

Syyskuun viimeiset auringonpilkkukuvat piti ottaa kolmen maissa yläpilvimössön läpi, joten aika töhnäisen näköistä on. Pilkut ja fakulat sinänsä olivat ihan kelvollisia.

28.9.2023 klo 14.56.

 

28.9.2023 klo 14.58.

28.9.2023 klo 15.00.

22.9.2023, Alahärmä

Tuuli hieman täristeli jalustaa kun kuvailin noin klo 13.15, mutta ei se pahemmin haitannut. Pilkkumaisema oli mitä mainioin.

22.9.2023 klo 13.13.

22.9.2023 klo 13.14.

 

Tulipa tämmöistäkin kokeiltua, mutta sen minkä koossa voittaa, häviää tarkkuudessa. 22.9.2023 klo 13.16.

22.9.2023 klo 13.19.

22.9.2023 klo 13.20.

18.9.2023, Alahärmä

Pilvet olivat taas kiusanani kun klo 13.50:n paikkeilla yritin kuvata auringonpilkkuja. Aluksi piti kuvata cirrostratuksen läpi, sitten altocumuluksen. Tämä oli sikäli valitettavaa, että idästä oli tulossa lupaava pilkku ja aiemminkin näkyvissä olleet ryhmät olivat ehkä hieman ryhdistäytyneet.

18.9.2023 klo 13.48.

18.9.2023 klo 13.48.

Ehkä hieman turha kuva, mutta laitetaan nyt kun tuli käsiteltyä. 18.9.2023 klo 13.49.

18.9.2023 klo 13.50.

15.9.2023, Alahärmä

Auringonpilkkuja piti klo 12.45:n tienoilla yrittää kuvata altocumulus-pilvien läpi ja raoista. Kameran automatiikalla oli myös normaalia suurempia ongelmia tarkennuksen kanssa. Tulipahan nyt kuitenkin taas pilkkutilanne joten kuten tallennettua.

15.9.2023 klo 12.48.

15.9.2023 klo 12.47.

15.9.2023 klo 12.49.

14.9.2023, Alahärmä

Tämä auringonpilkkujen kuvaussessio ei alkanut järin kehuttavasti: pudotin aurinkosuodattimen lattialle sillä seurauksella, että AstroSolar-kalvon reunaan tuli repeämä. Paikkasin sen mustalla erkkarilla ja jeesusteipillä, eikä tuo tunnu pahemmin haittaavan. Askarrellessa ja kiroillessa meni kuitenkin aikaa, joten kello oli 14.15:n kieppeillä kun pääsin kuvaamaan. Siinä vaiheessa pilvetkin olivat tietysti ehtineet jo haittaamaan. 

Itse pilkut olivat aika vaatimattomia, enkä kameran läpi sihtaillessani silmilläni erottanut kuin tuon itä- eli vasemman reunan selväpiirteisimmän pilkun. Kuvistakin tuli etenkin pilvien vuoksi vähän tavallista suttuisempia.

14.9.2023 klo 14.12.

14.9.2023 klo 14.13.

14.9.2023 klo 14.17.

9.9.2023

Puoli kolmen maissa iltapäivällä tuuli vähän tärisytti jalustaa, mutta muuten olosuhteissa ei suurta valituksen aihetta ollut. Pilkkujen määrä ja koko oli edelleen ihan kohtuullisella tasolla.

9.9.2023 klo 14.24.

9.9.2023 klo 14.26.

9.9.2023 klo 14.29.

8.9.2023

Pilviä pyöri kahden maissa jonkun verran kiusana, mutta muuten kelissä ei hirveästi ollut moittimista. Pilkkutarjonta oli edelleen ihan jees, muttei edelleenkään yhtä hyvä kuin aiemmin kesällä jossain vaiheessa oli vähän pidemmänkin pätkän.

8.9.2023 klo 14.02.

8.9.2023 klo 14.07.

8.9.2023 klo 14.08.

6.9.2023

Meni vähän yli neljään ennen kuin pääsin Aurinkoa kuvaamaan. Auringon korkeutta isompi kiusa olivat kuitenkin tuulenpuuskat ja stratocumulus-pilvet, jotka vitkalaukaisijan kymmenen sekunnin viiveen aikana usein ehtivät tehdä tuhojaan. Jokunen menettelevä kuva kuitenkin joukkoon mahtui. Pilkkutilanne oli suht OK, ja onneksi idästä (eli Auringon tapauksessa vasemmalta) näyttäsi olevan uutta nähtävää tulossa.

6.9.2023 klo 16.14.

6.9.2023 klo 16.21.

6.9.2023 klo 16.21.

Kesäkuun osittainen auringonpimennys kuvina

Viime viikon osittainen auringonpimennys (10.6.2021) näkyi Äänekoskella käytännössä pilvettömältä taivaalta. Koska se tapahtui korkealla etelätaivaalla, sitä oli helppo ja mukava katsella ja kuvata omalta pihalta. 

En ole tullut tehneeksi Celestron 8 -kaukoputkeeni täysaukkosuodatinta, joten vanha sotaratsu RET-45 sai taas kerran olla pimennyskaukoputkena. Välillä tökkäsin sen kylkeen toisen vanhuksen eli Canon Ixus 70 -digipokkarin. Tuolla virityksellä otetut kuvat ovat okulaarin roskien kirjomia. Vähän parempia kuvia otin Nikon Coolpix P900:lla. Auringossa oli pimennyksen aikaan näkyvissä joitakuita pienehköjä pilkkuja ja reunalla erottui myös kirkkaita fakula-alueita. Kuviin ne tarttuivat varsin vaatimattomasti.

 

Pimennyksen kuvaus- ja katseluvälineet, eli RET-45, Nikon Coolpix P900, Vixen 10x25 -kiikarit ja erinäinen määrä suodattimia paljain silmin katselua varten. Jalustat piti laittaa rinteeseen, koska pihamänty olisi estänyt pimennyksen alun katselun tasaisemmalta pihalta. Kuva: T. Öhman.

 

Auringonpilkut ovat varmasti kaikille tuttuja, yleensä noin 1500°C Auringon keskimääräistä pintaa viileämpiä alueita. Hieman harvempi kadunhenkilö on kuitenkaan tietoinen fakuloista ja etenkään siitä, että niitäkin pystyy helposti havaitsemaan yksinkertaisilla harrastajavälineillä. Fakulat esiintyvät usein yhdessä auringonpilkkujen kanssa ja usein niiden ympärillä, mutta ovat pilkkuja laaja-alaisempia. 

Fakulat ovat tyypillisesti ainoastaan noin muutaman sata astetta lämpimämpiä kuin ympäröivä Auringon pinta. Tämän vuoksi fakuloiden kontrasti normaaliin Auringon pintaan nähden ei ole järin suuri. Siksi fakulat erottuvat parhaiten Auringon näkyvän kiekon reunalla, jossa reunatummenemisen ansiosta kontrasti on suurempi.

Vaan pidemmittä höpinöittä itse asiaan, eli kuvakavalkadi kesäisestä auringonpimennyksestä.

Pimennys alkoi Äänekoskella Suncalc.orgin mukaan klo 12.52.02. Tämä kuva on otettu noin klo 12.52.20 ja mitä ilmeisimmin tuohon aikaan pimennys ainakin oli ihan oikeasti jo käynnissä. Tämä ja muut pimennyskuvat otettu Nikon Coolpix P900:lla ellei toisin mainittu. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 12.53.17 eli vajaa minuutti edellisestä pimennys erottuu kuvassa selvästi ja suunnilleen näihin aikoihin se näkyi melko helposti jo paljainkin, tietysti suodattimella suojatuin silmin. Pimennyksen alussa ja lopussa tuppaa aina tulemaan kiire, vaikka pimennyksen keskivaiheilla asiat tuntuvat etevän melkoisen hitaasti. Kuva: T. Öhman.

Alussa taivaalla piipahti sen verran pilviä, että niistä ehti noin klo 13.08.51 muutaman kuvankin ottamaan. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 13.14.41 pilvistä ei enää ollut tietoakaan. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 13.31.49. Toisin kuin muita koko Auringon kiekon kuvia, tätä kuvaa on rääkätty GIMPillä jonkun verran, jotta pilkut ja fakulat erottuvat hieman paremmin. Kuva: T. Öhman.

Laskennallisesti pimennyksen maksimi oli klo 14.05.18. Tämä kuva on otettu noin klo 14.05.37. Kuva: T. Öhman.

GIMPillä rääkätyissä osasuurennoksissa pieniä auringonpilkkuja ja fakuloita.Kuva otettu noin klo 14.30.56. Kuva: T. Öhman.

Tämä kuva on otettu noin klo 14.31 vanhalla Canon Ixus 70 -digipokkarilla RET-45 -kaukoputken ja H20 mm:n okulaarin läpi. Epämääräiset töhryt ovat roskia (joskin alkuperäiskuvassa epäterävät pilkutkin heikosti näkyvät). Halvoilla vanhoilla vempeleilläkin siis saa omaan käyttöön muistoksi ja dokumentiksi kelpaavia otoksia. Kuva: T. Öhman.

Laskennallisesti pimennys päättyi Äänekoskella klo 15.17.43. Tämä kuva on otettu noin klo 15.17.29, jolloin hyvin kapea siivu Kuuta oli vielä Auringon edessä. Kuva: T. Öhman.

Digiscoping-kuvauksessa digipokkari tai puhelin laitetaan okulaarin taakse siihen kohtaan, mihin silmä normaalisti havaitessa tulisi. Käsivaraltakin kuvia voi ottaa, mutta yleensä vähän parempia tuloksia saa kun pistää kameran telineeseen. Kuvan laatu olisi luultavasti hieman parempi, jos putken edessä oleva suodatinkalvo olisi hieman tasaisempi, mutta ratkaisevaa merkitystä tuolla tuskin on. Kuva: T. Öhman.

Digiscopingissa tarkentaminen on aina hieman arpapeliä, koska ei kameran näytöltä kunnollista tarkkaa kuvaa kuitenkaan pääse näkemään. Kuva: T. Öhman.