Lokakuun osittainen auringonpimennys

Kuuta ei yleensä uudenkuun aikaan pysty näkemään, koska se on täsmälleen Auringon suunnassa, tavallisesti hieman sen "ylä- tai alapuolella". Auringonpimennysten aikaan uudenkuun havaitseminen kuitenkin tietysti on mahdollista. Seuraava tällainen kohtalaisen harvinaislaatuinen tilaisuus koittaa huomenna tiistaina 25.10.2022 heti puolenpäivän jälkeen, kun koko Suomessa on havaittavissa osittainen auringonpimennys. 

Ursan mukaan heikoimmillaankin Ahvenananmaalla Auringon halkaisijasta pimentyy reilut puolet eli 59 %. Pohjoisessa tilanne on vielä parempi, sillä Utsjoella pimennys on 69-prosenttinen. Myös idässä havaitseminen on lähtökohtaisesti hyvä juttu, sillä Joensuussa pimenee 68 % Auringosta. Tuollainen pimennys on jo ihan näyttävä tapahtuma, vaikkakaan maisema ei pelkillä silmillä havaiten oikeastaan käytännössä pimene (valotusmittarilla tilanne toki on toinen, ja myös tarkoilla lämpötilamittauksilla osittaisetkin pimennykset voidaan havaita, säätilanteesta toki riippuen). Tämä auringonpimennys ei näy missään täydellisenä, vaan on suurimmillaan tällä hetkellä aika vaikeasti saavutettavissa olevassa Siperiassa, jossa pimennyksen suuruus on 86 %.

Kuu pyyhkäisee tällä kertaa Auringon "yläosan" editse, ja pimennys luonnollisesti alkaa lännestä eli oikealta. Kun Auringon pinnan kellotauluksi ajattelee, alkaa pimennys suunnilleen kello yhden suunnalta ja päättyy likimain kello yhdeksän suuntaan. Koska pimennys tapahtuu puolen päivän maissa, näkyy pimennys karkeasti ottaen etelätaivaalla ja niin korkealla kuin se Suomessa tähän aikaan vuotta vaan voi näkyä. Keskisen Suomen leveyksillä tuo tarkoittaa noin viittätoista astetta.

Tällä hetkellä, siis vajaata vuorokautta ennen pimennystä, sääennusteet povaavat parhaita eli puolipilvisiä havaintomahdollisuuksia Pohjanmaan maakunnista Etelä-Karjalaan ja Koillismaalle ulottuvalle vyöhykkeelle. Lounais-, Etelä- ja Pohjois-Suomeeen ennustetaan joko sateita tai täyttä pilvisyyttä. Siksikin alla olevassa taulukossa on oleellisimmat likimääräiset numerorvot pimennyksen näkymisestä Äänekosken ja Alahärmän horisonttien mukaan Time and Date -palvelun laskemana. Äänekoskella Auringon halkaisijasta pimentyy reilut 65 %, Alahärmässä vajaat 64 %. Ursan pimennyssivulta löytyy tiedot koko maata koskien.

Taulukko: Osittainen auringonpimennys 25.10.2022 Äänekosken ja Alahärmän horisonttien mukaan Time and Date -palvelun laskemana.

	Äänekoski			Alahärmä
Tapahtuma	Kello	Suunta	Korkeus	Kello	Suunta	Korkeus
Alku	12.11.41	167°	15°	12.09.46	164°	14°
Maksimi	13.20.48	185°	15°	13.17.54	181°	15°
Loppu	14.30.00	202°	13°	14.26.22	198°	13°

  

Seuraava osittainen auringonpimennys on Suomessa nähtävissä vasta iltapäivällä 29.3.2025. Tuolloin Auringon halkaisijasta pimentyy vain vajaa kolmannes, joten sikälikin on syytä toivoa, että huomenna keli suosii havaitsemista.

Auringossa on vain vähän pilkkuja tällä hetkellä. Tämä on harmillista huomista auringonpimennystäkin ajatellen, sillä sen katselu ja kuvaaminen olisi huomattavasti mielenkiintoisempaa, jos pilkkujakin näkyisi reilummin. Tässä auringonpilkut ja fakulat tänään klo 13.35 Nikon CoolPix P900:lla melko paksujen yläpilvien ja AstroSolar-suodattimen läpi kuvattuna.

Kesäkuun osittainen auringonpimennys kuvina

Viime viikon osittainen auringonpimennys (10.6.2021) näkyi Äänekoskella käytännössä pilvettömältä taivaalta. Koska se tapahtui korkealla etelätaivaalla, sitä oli helppo ja mukava katsella ja kuvata omalta pihalta. 

En ole tullut tehneeksi Celestron 8 -kaukoputkeeni täysaukkosuodatinta, joten vanha sotaratsu RET-45 sai taas kerran olla pimennyskaukoputkena. Välillä tökkäsin sen kylkeen toisen vanhuksen eli Canon Ixus 70 -digipokkarin. Tuolla virityksellä otetut kuvat ovat okulaarin roskien kirjomia. Vähän parempia kuvia otin Nikon Coolpix P900:lla. Auringossa oli pimennyksen aikaan näkyvissä joitakuita pienehköjä pilkkuja ja reunalla erottui myös kirkkaita fakula-alueita. Kuviin ne tarttuivat varsin vaatimattomasti.

 

Pimennyksen kuvaus- ja katseluvälineet, eli RET-45, Nikon Coolpix P900, Vixen 10x25 -kiikarit ja erinäinen määrä suodattimia paljain silmin katselua varten. Jalustat piti laittaa rinteeseen, koska pihamänty olisi estänyt pimennyksen alun katselun tasaisemmalta pihalta. Kuva: T. Öhman.

 

Auringonpilkut ovat varmasti kaikille tuttuja, yleensä noin 1500°C Auringon keskimääräistä pintaa viileämpiä alueita. Hieman harvempi kadunhenkilö on kuitenkaan tietoinen fakuloista ja etenkään siitä, että niitäkin pystyy helposti havaitsemaan yksinkertaisilla harrastajavälineillä. Fakulat esiintyvät usein yhdessä auringonpilkkujen kanssa ja usein niiden ympärillä, mutta ovat pilkkuja laaja-alaisempia. 

Fakulat ovat tyypillisesti ainoastaan noin muutaman sata astetta lämpimämpiä kuin ympäröivä Auringon pinta. Tämän vuoksi fakuloiden kontrasti normaaliin Auringon pintaan nähden ei ole järin suuri. Siksi fakulat erottuvat parhaiten Auringon näkyvän kiekon reunalla, jossa reunatummenemisen ansiosta kontrasti on suurempi.

Vaan pidemmittä höpinöittä itse asiaan, eli kuvakavalkadi kesäisestä auringonpimennyksestä.

Pimennys alkoi Äänekoskella Suncalc.orgin mukaan klo 12.52.02. Tämä kuva on otettu noin klo 12.52.20 ja mitä ilmeisimmin tuohon aikaan pimennys ainakin oli ihan oikeasti jo käynnissä. Tämä ja muut pimennyskuvat otettu Nikon Coolpix P900:lla ellei toisin mainittu. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 12.53.17 eli vajaa minuutti edellisestä pimennys erottuu kuvassa selvästi ja suunnilleen näihin aikoihin se näkyi melko helposti jo paljainkin, tietysti suodattimella suojatuin silmin. Pimennyksen alussa ja lopussa tuppaa aina tulemaan kiire, vaikka pimennyksen keskivaiheilla asiat tuntuvat etevän melkoisen hitaasti. Kuva: T. Öhman.

Alussa taivaalla piipahti sen verran pilviä, että niistä ehti noin klo 13.08.51 muutaman kuvankin ottamaan. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 13.14.41 pilvistä ei enää ollut tietoakaan. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 13.31.49. Toisin kuin muita koko Auringon kiekon kuvia, tätä kuvaa on rääkätty GIMPillä jonkun verran, jotta pilkut ja fakulat erottuvat hieman paremmin. Kuva: T. Öhman.

Laskennallisesti pimennyksen maksimi oli klo 14.05.18. Tämä kuva on otettu noin klo 14.05.37. Kuva: T. Öhman.

GIMPillä rääkätyissä osasuurennoksissa pieniä auringonpilkkuja ja fakuloita.Kuva otettu noin klo 14.30.56. Kuva: T. Öhman.

Tämä kuva on otettu noin klo 14.31 vanhalla Canon Ixus 70 -digipokkarilla RET-45 -kaukoputken ja H20 mm:n okulaarin läpi. Epämääräiset töhryt ovat roskia (joskin alkuperäiskuvassa epäterävät pilkutkin heikosti näkyvät). Halvoilla vanhoilla vempeleilläkin siis saa omaan käyttöön muistoksi ja dokumentiksi kelpaavia otoksia. Kuva: T. Öhman.

Laskennallisesti pimennys päättyi Äänekoskella klo 15.17.43. Tämä kuva on otettu noin klo 15.17.29, jolloin hyvin kapea siivu Kuuta oli vielä Auringon edessä. Kuva: T. Öhman.

Digiscoping-kuvauksessa digipokkari tai puhelin laitetaan okulaarin taakse siihen kohtaan, mihin silmä normaalisti havaitessa tulisi. Käsivaraltakin kuvia voi ottaa, mutta yleensä vähän parempia tuloksia saa kun pistää kameran telineeseen. Kuvan laatu olisi luultavasti hieman parempi, jos putken edessä oleva suodatinkalvo olisi hieman tasaisempi, mutta ratkaisevaa merkitystä tuolla tuskin on. Kuva: T. Öhman.

Digiscopingissa tarkentaminen on aina hieman arpapeliä, koska ei kameran näytöltä kunnollista tarkkaa kuvaa kuitenkaan pääse näkemään. Kuva: T. Öhman.

Osittainen auringonpimennys 11.8.2018

Pimennykset ovat mukavia tapahtumia. Ne ovat sen verran harvinaisia, ettei koskaan pääse tulemaan kyllästymistä, ja kaikki ovat myös aina toisistaan poikkeavia tapahtumia. Pimennysten aikana pääsee myös aina konkreettisesti näkemään, että kepleriläis-newtonilainen kosminen kellokoneisto raksuttaa edelleen ihan ajassaan. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä.

Likimain pimennyksen maksimi noin klo 12.18. Kaikki
pimennyskuvat legendaarisen maineen saavuttaneen
RET-45 -kaukoputken (D=114 mm, f=900 mm) ja H20 mm
okulaarin läpi käsivaralta Canon Ixus 70 -digipokkarilla.
Tässä kuvassa aukko oli pienennetty 50 mm:iin,
muissa täysi aukko. Aurinkosuodatinkin on retrohenkisesti
Mylaria eikä AstroSolaria. Kuvat ovat vain suunnilleen
"oikein päin", ja kaikki roskilta näyttävät töhryt ovat roskia.
Kuva: Teemu Öhman.

Tämänkertainen, keskipäivällä 11.8.2018 tapahtunut osittainen auringonpimennys oli Äänekosken horisontista katsottuna melko vähäinen pimennys. Auringon kiekosta jäi Kuun taakse piiloon vain reilut 13 %. Utsjoellakaan pimennys ei ollut kuin 31-prosenttinen.

Kuten kahden viikon takaista kuunpimennystä, myös tätä pimennystä suosi sää. Kova tuuli tosin tärisytti putkia ja heitteli pölysuojia, käyttämättömiä aurinkosuodattamia ja muistikirjoja pitkin pihaa, mutta pilvistä ei haittaa ollut. Ensimmäisen kontaktin näin Vixen 10x25 -kiikarin läpi noin klo 11.44.50 ja viimeisen puolestaan RET-45:n ja H20-millisen okulaarin läpi noin klo 12.53.13. Paljain silmin havaiten viimeinen kontakti oli puolestaan jo noin 12.51.02. Jyväskylälle vastaavat ajat ovat Ursan mukaan 11.45.10 ja 12.52.39, joten tuskinpa tuossa kovin pitkää pätkää jäi näkemättä.

Kuvia räpsin pimennyksestä jonkun verran, jotta jää edes jonkinlainen kuvallinenkin todiste tapahtumasta. Tässä olevat suttuiset ja roskaiset kuvat on napsittu käsivaralta kollimointia odottelevan RET-45:n läpi. Mutta onpahan ikuistettu.

Seuraava auringonpimennys näkyy Suomessa vasta kolmen vuoden kuluttua, eli 10.6.2021. Se on rengasmainen pimennys, mutta Suomessa sekin näkyy osittaisena. Toivottavasti sitäkin pääsee havaitsemaan yhtä hyvässä ja leppeässä kelissä kuin tämänpäiväistä.  

Noin klo 12.37. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 12.52, eli noin minuutti ennen pimennyksen
päättymistä. Kuva: T. Öhman.

Retrohavaitsijan pimennysvälineistöä. 80-luvun kaukoputkien mukana tulleet okulaariin kiinnitettävät ns. aurinkosuotimet ovat alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan vaarallisia vehkeitä, mutta niistä voi askarrella täysin turvallisen maskin paljain silmin havaitsemista varten. Vixen 10x25 -kiikarissa on AstroSolarista tehty aurinkosuodatin, mutta RET-45:n ja Kowa TSN-821:n suotimet ovat perinteikkäämpää Mylaria. Kuva: T. Öhman.

Auringonpimennys lumisateessa

Taas kerran taivaanmekaniikka toimi kuten sen pitikin, ja Kuu lipui Auringon eteen tänään noin klo 11.06 (Rovaniemeltä katsoen). Rantavitikalla, Kemijoen jäällä Pohjan Kruunun yleisötapahtuman laitamilla havaiten pimennys oli varsin mieleenpainuva tapahtuma. Mieleenpainuvan siitä tekivät etenkin olosuhteet – en ainakaan tällä hetkellä muista, että olisin aiemmin lumisateessa havainnut menestyksekkäästi auringonpimennystä!

Klo 12.03. Kaikki kuvat Canon Ixus 7 -digipokkarilla ilman suodattimia. Kuva: T. Öhman

Aamummalla keli oli vielä erittäin hyvä, mutta yhdeksitoista taivaalle oli kertynyt jo runsaasti stratocumulusta, jossa kuitenkin oli paksujen (opacus) kohtien välillä läpikuultavia osia (translucidus) ja puhtaita aukkojakin (perlucidus). Aukot vaan tuppasivat aina perspektiivinkin vaikutuksesta puristumaan näennäisesti kasaan, kun ne Auringon kohdalle kerkesivät. Kaikesta huolimatta ensimmäinen kontakti näkyi, samoin kuin maksimi (klo 12.12), jolloin 89% Auringon kiekosta oli Kuun takana.

Maksimi klo 12.12. Kuva: T. Öhman

Alkupuolella pimennyksen vilahdukset pilvien raoista olivat pisimmilläänkin reilut kymmenkunta sekuntia, ja koska kameranjalustalla olleesta kaukoputkesta ei pilvien vuoksi syntynyt kunnollista varjoa eikä myöskään Aurinkoa juuri näkynyt putken aurinkosuotimen läpi, oli alkupuolen katselu lähinnä paljaiden silmien ja satunnaisten kiikarivilkaisujen varassa. Pilvien ansiosta havaitsemisessa saattoikin poikkeuksellisesti käyttää nimenomaan paljaita silmiä ilman mitään suodattimia. Sinänsä kätevää, vaikka mieluummin olisin valinnut selkeän taivaan ja suodatinten käytön.

Klo 12.17. Mustat pisteet ovat lumihiutaleita. Kuva: T. Öhman

Loppupuolella pimennystä ohuempien pilvien jaksot hieman pitenivät, joten putkellekin tuli käyttöä. Samalla Auringon pimentänyt kappale muuttui pyöreästä mustasta levystä rosoreunaiseksi taivaankappaleeksi. Digiscoping-kuvaamista putken läpi ei kuitenkaan viitsinyt yrittääkään, sen verran hyytävä viima jäällä oli, ja näpit jo muutenkin tönkköinä. Vaikka stratocumuluksista peräisin olleet heikot lumikuurot heikkenivät ja lopulta lakkasivat pimennyksen loppupuolella kokonaan, pilviä kuitenkin riitti niin paljon, että viimeistä kontaktia (noin klo 13.17) ei enää päässyt näkemään.

Paremminkin tuo siis olisi voinut mennä, mutta kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen, että pimennyksen noinkin hyvin pääsi näkemään. Tätä herkkua on nimittäin Suomessa seuraavan kerran tarjolla vasta 11.8.2018, ja silloin pimenee huomattavasti pienempi osa Auringosta.