Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rovaniemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rovaniemi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Kumma kuunpimennys

Tulevana perjantaiaamuna 19.11.2021 tapahtuu kummallisin kuunpimennys vähään aikaan. Oma muistini ei tällaisissa asioissa hääppöinen ole, mutta vahvan tuntumani mukaan koskaan ei itselleni ole ihan tällaista tullut vastaan. Pimennyksen näkymisen maantieteen hahmottaa helpoiten (jos niin voi sanoa, kun ei se mitenkään yksinkertaista ole) Ursan erinomaisen Tähdet 2021 -vuosikirjan kartan avulla. Tässä joudutaan kuitenkin pärjäämään ihan vain sanallisilla kuvauksilla.

Pimennyksen maantiede

Suurimmassa osassa Suomea ja etenkin suomalaisten suurimman osan kannalta perjantain pimennyksessä ei  ole mitään omituista. Suunnilleen Kemi–Salla-linjan eteläpuolella kyseessä on ainoastaan huonosti matalalla aamutaivaalla näkyvä puolivarjopimennys. Kuun luoteisosa hieman himmenee, jos sitä nyt edes pystyy huomaamaan ennen kuin Kuu laskee. Oceanus Procellarumin tummilla basalttitasangoilla pinnan hyvin vähäistä tummenemista on nimittäin erittäin vaikea havaita ollenkaan. Mitään unohtumatonta pimennysspektaakkelia ei Suomessa ole luvassa. Pohjois-Amerikassa tosin pimennys näkyy paljon paremmin, ja koska Kuu sijaitsee melko lähellä Seulasten avointa tähtijoukkoa, nättejä kuvia on nettiin ja someen odotettavissa melkoinen vyöry.

Muistutus siitä, mistä oikein on kyse, saattaa tässä vaiheessa olla paikallaan. Tällaisessa puolivarjopimennyksessä Kuun pimenevällekin osalle lankeaa vielä suoraa auringonvaloa. sillä Kuusta katsottuna kyseessä olisi osittainen auringonpimennys. Viime kesäkuun osittainen auringonpimennys on vielä varmasti monella vielä hyvin muistissa, ja eihän se valaistuksen himmeneminen maisemassa mitenkään erityisen silmiinpistävää ollut. Jokseenkin vastaava tilanne koittaa siis perjantaiaamuna Kuussa. Sillä erotuksella tosin, että siellä ei ole kukaan ilmiötä seuraamassa.

Palatkaamme kuitenkin takaisin Suomeen ja ensi perjantaiaamuun. Kemi–Salla-linjan pohjoispuolella näkyy puolivarjopimennyksen lisäksi sitä seuraava osittainen kuunpimennys. Jos sää vain sallii, tämä on jo ihan selvästi näkyvä ilmiö. Kuun läntisellä puoliskolla on tuolloin menossa täydellinen auringonpimennys, eli sinne lankeaa ainoastaan Maan ilmakehän läpi taittunutta punaista valoa. Koska Kuu on niin matalalla, tarvitaan kuitenkin myös Keski- ja Länsi-Lapissa tavallista puhtaampaa ilmakehää, jotta osittainen pimennys kunnolla näkyy. Kuu laskee luoteishorisonttiin sielläkin ennen kuin ollaan päästy osittaisen pimennyksen syvimpään vaiheeseen.

Kaikkein kummallisin tilanne koetaan Pohjois-Lapissa, jotakuinkin Kilpisjärvi–Savukoski-linjan pohjoispuolella. Siellä näkyvät puolivarjovaihe ja osittainen pimennys periaatteessa samoin kuin etelämpänäkin, joskin huomattavasti pidempään. Utsjoella jäädään pimennyksen maksimista vain reilut kymmenen minuuttia. Poikkeuksellista on sitten se, että pimentynyt Kuu nouseekin parin tunnin kuluttua uudestaan näkyviin koillishorisontista. Tämän ansiosta pimennyksen loppu ja sitä edeltävä jälkimmäinen puolivarjovaihe ovat iltapäivällä esimerkiksi Inarissa ja Utsjoella havaittavissa. Utsjoella ainakin viereiseltä helposti saavutettavalta Áilegas- eli Ailikas-tunturilta pimennys pitäisi näkyä niin hyvin kuin Suomessa vain voi.

Vielä parempia näkymiä kaipaava voi suunnata Utsjoelta rajan yli pohjoiseen. Pohjois-Norjan rannikolla olisi nimittäin Kuun noustessa näkyvissä vielä hieman osittaistakin vaihetta. Nordkappissa ja Jäämerellä pimennys näkyisi kokonaan. Pimennys on osittaiseksi erittäin syvä, yli 97 %, eli jos sattuu olemaan Jäämeren risteilyllä, tarjolla on kelpo pimennys, ja kyllä tuo Utsjoellakin ihan näyttävä tapaus on.

Syy pimennyksen erikoiseen näkymiseen on sen kiertoradassa. Tämä pimennys tapahtuu, kun Kuu on lähellä ratansa Maasta kauimpana sijaitsevaa pistettä. Keplerin lakien mukaisesti Kuu liikkuu silloin radallaan kaikkein hitaimmin. Siksi sillä kestää kulkea Maan varjon poikki niin pitkään, että pohjoisimmassa Lapissa Kuu ehtii kesken pimennyksen laskea ja nousta uudestaan. Kestoltaan tämä onkin pisin osittainen pimennys 580 vuoteen.

Numerotietoja innokkaimpien iloksi

Koska Ursan fiksu ja ystävällinen väki on laskenut pimennyksen näkymisen kriittiset hetket Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisonttien mukaan valmiiksi, käytetään tässä heidän tuloksiaan ihan suoraan. Suluissa olevat kohdat eivät sinänsä koske Suomea, koska ne eivät ole täältä havaittavissa.

Puolivarjopimennys alkaa klo 08.02
    Kuu laskee Helsingissä klo 08.24
    Kuu laskee Oulussa klo 09.09

Osittainen pimennys alkaa klo 09.19
    Kuu laskee Utsjoella klo 10.51
(Pimennys on syvimmillään klo 11.03)
(Osittainen pimennys päättyy klo 12.47)
    Kuu nousee Utsjoella klo 13.09
Puolivarjopimennys päättyy klo 14.04

Pimennys tapahtuu niin matalalla, että havaitsemisen suunnittelemiseksi on hyödyllistä tietää suht tarkasti myös Kuun korkeus ja suunta. Nämä laskeskelin Torsten Hoffmannin MoonCalc-sivun avulla Äänekosken horisontin mukaan (ja tarkistin Heavens-Aboven ja Time and Daten avulla, joten eiköhän nämä laskelmat käytännön tarpeisiin riittävän lähellä oikeaa ole). Kun puolivarjopimennys alkaa klo 08.02, Kuu on vain noin 2,5°:een eli parin sormenleveyden korkeudella suunnassa 306°, siis lähes luoteishorisontissa. Kuu laskee Äänekoskella noin klo 08.43 suunnassa 314°. Käytännössä esimerkiksi Tärttämäestä tuon ainakin pitäisi näkyä. 

Jos keli sattuu suosimaan, toinen harkitsemisen arvoinen vaihtoehto Äänekoskella voisi olla lähteä käppäilemään Mämmen lossilta kympin latupohjaa Likolahteen päin. Sieltä kun sopivan kohdan löytää ja katselee selän ja Nelostien yli Kevätlahteen päin, saattaa hyvinkin saada metsähorisontin riittävän matalle, jotta hivenen himmentynyt Kuu näkyy.

Etelä-Suomessa pimennys on käytännössä lähes mahdoton havaittavaksi, mutta menee homma siis Keski-Suomen leveyksilläkin erittäin vaikeaksi. Helppoa ei ole pohjoisempanakaan, mutta Rovaniemellä Kuun on pimennyksen alkaessa sentään melkein 5°:ssa ja laskee osittain pimentyneenä klo 09.28 suunnassa 324°. Ounasvaaralta voisi siis saada ihan nättejä kuvia osittain pimentyneestä Kuusta laskemassa Kemijoen takaiseen metsähorisonttiin. Ja jos vielä asuisin Korkalovaarassa, tallustelisin vanhalle havaintopaikalleni Korkalovaaran pohjoisrinteen täyttökumpareelle, sillä sieltäkin MoonCalcin kartalta katselun ja vanhojen muistelun perusteella pimennyksen pitäisi olla havaittavissa.  No, riippuu tietysti siitä, kuinka pahasti paikka on viime vuosina päässyt pusikoitumaan.

Jos vielä vanhempia tuttuja paikkoja miettii, niin Oulussa havaitseminen on horisontin puolesta helppoa. Esimerkiksi Hietasaaresta tai Nallikarista saa lähes puhtaan merihorisontin. Jos Puolivälinkankaan tähtitornille pääsee, on sekin tietysti varma ja mukava paikka. Ihan eri asia sitten on, kannattaako moinen, koska pimennys on Oulustakin nähden todella mitätön ja vähäinenkin hussakka horisontissa käytännössä hävittää sen näkyvistä.

Tässä pari päivää ennen pimennystä sääennusteet eivät hirveästi toiveita nostata. Äänekoskella, Rovaniemellä ja Utsjoella pitäisi Ilmatieteen laitoksen mukaan olla pilvistä, Oulussa taas puolipilvistä. Jos kuitenkin pimennyksistä pitää, kannattaa pilvien salliessa tätäkin yrittää havaita, sillä etenkin pohjoisimmassa Suomessa pimennys on ainutlaatuisen outo. Havaitsemisyrityksiin kannustaa sekin, ettei kuunpimennystilanne suuresti ole paranemassa ensi vuonna. Teoriassa lounaisimmassa Suomessa tapahtuu 16.5.2022 puolivarjopimennys, mutta käytännössä sitä ei voi havaita. Päivällä 8.11.2022 taas pohjoisimmassa Suomessa näkyy hieman osittaista pimennystä, mutta muualla joudutaan tyytymään puolivarjopimennykseen. Vaikeat ajat koittavat siis kuunpimennysten ystäville.


Muokkaus iltapäivällä 17.11.2021: Aamuyön tokkurassa unohtui mainita, miksi tämä pimennys on niin omituinen. Nyt tuo kappale on lisätty, samoin kuin maininta Seulasista.

P.S. 19.11.2021: Vähästä se jäi kiinni, mutta en voi rehellisesti sanoa nähneeni puolivarjopimennystä. Kuu kyllä näkyi jopa melko selkeältä taivaalta heti pimennyksen alettua, mutta tuolloin pimentymistä ei vielä pysty havaitsemaan. Hieman myöhemmin Kuun laskiessa kun ainakin valokuvia syynäämällä pimennyksestä olisi kenties pystynyt jotain aistimaan, pilvet peittivät horisontissa olleen Kuun. Pimennys siis oikeastaan jäi näkemättä, vaikka tavallaan olikin näkyvissä. Ottaen huomioon, että nyt on marraskuu, tuokin oli jo positiivinen yllätys, ja aamu Likolahden rannalla oli oikein nätti. 

Alla jokunen kuva Nikon Coolpix P900:lla otettuina ja hyvin lievästi GIMPillä muokattuina. Tuon yhden kuvan hyvin sininen värimaailma johtuu vain kameran asetuksista, enkä nähnyt tarpeellisiksi alkaa niiden parissa jälkikäteen värkkäämään, kun ei kuvassa mitään varsinaisesti kiinnostavaa näy. Kuukuvat on otettu noin klo 08.20–08.23.


 





maanantai 15. heinäkuuta 2019

Suviyössä pimenee jälleen

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 16.17.7.2019 on Suomessa näkyvissä osittainen kuunpimennys. Edelliset pimennykset viime tammikuussa ja heinäkuussa olivat täydellisiä ja näkyivät Äänekoskelta varsin mainiosti. Tällä kertaa kyseessä on vaatimattomampi tapahtuma, sillä vain reilut puolet Kuusta jää Maan täysvarjoon. Lisäksi pimennys tapahtuu erittäin matalalla vaalealla kesäyön taivaalla. Tämänhetkisten sääennusteiden mukaan keli olisi puolipilvinen, joten jonkinlaista toivoa on näkemisen osalta on. Rannalle menemistä pimennyksen havaitseminen kuitenkin omalla kohdallani taas tarkoittaa. Ja mikäpä sen mukavampaa kuin kesäyön viettäminen järven rannalla kuunpimennystä ja kuka ties vaikkapa jälleen valaisevia yöpilviä seuraillen.

Pimennyksen osittainen vaihe näkyy kokonaan suunnilleen Vaasa–Kajaani-linjan eteläpuolella. Oulussa pimennyksen maksimin aikaan klo 00.31 Kuun on parin asteen korkeudella, joten Puolivälinkangas kutsuisi, jos siellä vielä asustelisin. Meren rannaltakin tietysti Oulusta hyviä paikkoja löytyisi. Vanhasta Rovaniemen kämpästäni Korkalovaaran laen tuntumasta pimennyksen maksimi näkyisi myös, vaikka Kuu ei siellä tuolloin ole kuin puolen asteen korkeudella. Pohjoisimmat paikat, joissa pimennyksen syvin vaihe näkyy, lienevät jossain Sodankylän ja Kittilän välillä, mutta tuo tietenkin vaatii täysin esteettömän näköalan aivan horisonttiin saakka. Suunnilleen Enontekiön ja Ivalon pohjoispuolella pimennys ei näy laisinkaan.

Kuu ohittaa Maan varjon tällä kertaa eteläpuolelta. Tällä on sen verran vaikutusta pimennyksen havaitsemiseen, että pimennyksen varhaisimpia näkyvissä olevia vaiheita on varsin vaikea havaita ollenkaan, koska hiljakseen tummuva ja kasvava varjo kulkee Oceanus Procellarumin luoteisten osien poikki. Jos Kuu kulkisi Maan varjon pohjoispuolelta, osuisi varjo tummien basalttitasankojen sijaan ensin vaaleille ylänköalueille. Tällöin vähäinen tummuminen olisi hieman helpompi havaita.     

16.17.7.2019 kuunpimennyksen kulku Äänekosken horisontin mukaan CalSkyn laskemana


Tapahtuma
Aika
Suunta
Korkeus
Auringon korkeus
Kuu nousee
22.46
145°
Osittainen pimennys alkaa
23.02
148°
-1°
Pimennys syvimmillään
00.31
168°
-5°
Osittainen pimennys päättyy
02.00
188°
-6°
Puolivarjopimennys päättyy
03.18
206°
-3°
Kuu laskee
04.08
216°

Vaikka pimennys ei tällä kertaa olekaan erityisen syvä ja se on vieläpä heikosti näkyvissä, kannattaa sen seuraaminen silti. Seuraava puolivarjopimennys on Suomessa mahdollista nähdä 10.1.2020, mutta seuraava osittainen vasta 19.11.2021. Kelit tuppaavat tammi- ja marraskuussa olemaan havaitsemisen kannalta kehnot, joten noiden näkeminen on epätodennäköisempää kuin tämänkertaisen pimennyksen. Ja lisäksi silloin paleltaa. Seuraava täydellinen kuunpimennys taas on Suomessa havaittavissa vasta 7.9.2025, joten jos lähivuosina haluaa ihailla Maan varjossa kylpevää Kuuta, kannattaa tiistain taittuessa keskiviikoksi suunnata katseensa eteläkaakkoiseen horisonttiin.

P.S. 26.8.2019: Ihan vain jälkipolvien tiedoksi kirjattakoon, että Äänekoskelta Kuhnamon satamasta katsellen tämä pimennys jäi tyystin pilvien taakse.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Esitelmiä geomatkailusta ja planeetta X:stä

Mainostetaanpa nyt täälläkin, että nyt huhtikuussa on geohenkisiä luentoja tulossa peräti kolme kappaletta. Ylihärmässä 11.4.2017 ja Lapualla 12.4.2017 kerrotaan ja etenkin toivottavasti keskustellaan Kauhavan ja Lapuan maa- tai kallioperägeologisesti mielenkiintoisista luonto- tai kulttuuriperintökohteista. Rovaniemellä 26.4.2017 puolestaan on vuorossa aurinkokunnan kehitys ja planeetta X. Viimeksi mainittu on kieltämättä itseäni kohtalaisesti arveluttava aihe, mutta pidempään jatkuneen yleisön painostuksen edessä siihenkin tuli lopulta taivuttua. Vähän tarkemmat tiedot tilaisuuksista naputtelin Suomen kraatterien tapahtumasivulle.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Kuun puolivarjopimennys aamuyöllä 11.2.2017

Kuun puolivarjopimennyksen kulku aamuyöllä lauantaina 11.2.2017.
Täys- ja puolivarjo eivät näy taivaalla. Täysikuukuva: NASA / Sean Smith
Kun Kuussa tapahtuu osittainen auringonpimennys, Maassa näkyy Kuun puolivarjopimennys. Ne eivät koskaan ole mitään huikeita elämyksiä, sillä vähäisiä puolivarjopimennyksiä on erittäin vaikea edes havaita. Kun Kuun kiekko kulkee lähempää Maan täysvarjoa, on Kuun reunan tummuminen kuitenkin helppo huomata.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä 10.–11.2.2017 tapahtuu tällainen syvä puolivarjopimennys. Pimennys alkaa lauantaina 11.2. klo 00.34, on syvimmillään klo 02.44 ja päättyy klo 04.53. Pimennyksen ollessa syvimmillään Kuun pohjoisreuna lähes hipoo täysvarjoa. 

Kelin salliessa pimennys näkyy Suomessa hyvin. Pimennyksen alkaessa Kuu on suoraan etelässä ja Rovaniemen horisontista katsottaessa noin 39°:n korkeudella. Maksimivaiheessa Kuu on varsin tarkoin lounaassa (suunnassa 218°) noin 34°:n korkeudella. Vielä pimennyksen päättyessäkin Kuu on Rovaniemellä noin 23°:n korkeudella länsilounaassa suunnassa 251°.

Seuraava Suomessa näkyvä kuunpimennys tapahtuu jo 7.8.2017, mutta tämä osittainen pimennys näkyy erittäin huonosti matalalla valoisalla taivaalla. 31.1.2018 koittaa puolestaan seuraava Suomessa näkyvä täydellinen kuunpimennys. Seuraavaa ainoastaan puolivarjopimennykseksi jäävää tapausta saadaan odotella lähes kolme vuotta, eli se tapahtuu 10.1.2020. Siinäkin mielessä kannattaa aloittaa tämä viikonloppu havaitsemalla Kuuta.

Edit: Kerkesi vajaat kymmenkunta minuuttia näkyä versio, jossa oli näppäilyvirhe kuvan maksimiajassa, joten se näkyy esimerkiksi RSS-syötteenlukijoiden kuvissa... No, nyt tuo kuva on kuitenkin oikein. 
Edit 2: Ja näppäilyvirhe oli myös elokuun pimennyksen vuodessa... 
Edit 3: Ja kuvahan muljahti jossain vaiheessa myös niin ylös, että RSS-lukija näyttää sisällöksi pelkkää hötömölöä... ehkä näitä ei kannattaisi värkätä kolmen jälkeen yöllä...
P.S. 19.2.2017: Ja pimennyshän tietenkin pysyi Rovaniemen Korkalovaarasta katsellen täysin pilvien peitossa.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Uusi Kuu

Taas on viime aikoina päässyt tämä blogi jäämään vähän lapsipuolen asemaan. Kuusta on silti viime aikoinakin tullut kirjoiteltua. Ursan Zeniitti-verkkolehden uusimmassa numerossa 5/2015 on juttuni siitä, kuinka eräät käsityksemme Kuusta ovat muuttuneet ja tarkentuneet merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden kuluessa. Esimerkiksi oheisen kuvan kaltaiset lobate scarp -tyyppiset ylityöntösiirrokset ovat osoittautuneet Kuun yleisimmäksi tektoniseksi rakenteeksi, vaikka niitä aiemmin pidettiin hyvin mitättöminä. Ne voivat olla aktiivisia vielä nykyisinkin.

Kuun yleisintä tektoniikkaa edustava lobate scarp -tyyppinen ylityöntösiirros Kuun etäpuolella, pohjoisnavan lähellä sijaitsevan Rozhdestvenskiy-kraatterin reunalla. Lobate scarp -rakenteilla toinen reuna on tyypillisesti hyvin loiva, mutta toisen reunan muodostaa jyrkänne. Ne myös yleensä hieman mutkittelevat kuvan rakenteen tapaan. Kuvassa alaosan kalliolohko on työntynyt yläosan lohkon päälle. Kuva (Mercator-projektio): NASA / ASU / LRO NAC M105505727LE.IMG / T. Öhman.


Rupes Recta eli Suora valli ympäristöineen Mare Nubiumin 
itäosissa. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC M119896282ME, 
M119923439ME, M119909874ME, M119882718ME.IMG / 
T. Öhman.
Tuon jutun ohella olen viime aikoina hieman touhunnut Kuun komeimman normaalisiirroksen, Rupes Rectan eli Suoran vallin ja sen ympäristön kanssa. Tämä selittyy sillä, että Ursan Kuu, planetat ja komeetat -jaostossa päätimme Veikko Mäkelän ja Jari Kuulan kanssa kokeilla hieman aiemmasta poikkeavaa projektia, nimeltään ”Kuukohteita pintaa syvemmältä”. Siinä Avaruus-foorumin käyttäjien annetaan äänestää muutamasta vaihtoehdosta suosikkikohdettaan Kuussa, josta sitten toivotaan havaintoja parin kuukauden ajalta. Lopputuloksena on toivottavasti uusia havaintoja ja kuvia, ja artikkeli kyseisestä kohteesta Zeniitti-verkkolehdessä. 

Ensimmäisessä äänestyksessä voittajaksi selviytyi siis Rupes Recta ympäristöineen. Juttua siitä tähdätään helmikuun Zeniittiin. Rovaniemellä saa kuitenkin Pohjan kruunun jäsenillassa Lyseonpuiston lukiossa luokassa 106 jo tiistaina 15.12. klo 18.00 hieman esimakua Rupes Rectasta, ja alueen geologisesta historiasta noin muutenkin. Paikalle sopii tulla, vaikkei Pohjan kruunun jäsen olisikaan. Samalla pääsee kuulemaan myös Partow Izadin esitelmää neutronitähdistä, valkeista kääpiöistä, ja muista maailmankaikkeuden kummallisista kompakteista kappaleista.

Kuu Korkalovaarassa 14.12.2015 klo 15.52, kuvattuna Canon Ixus 70 -digipokkarilla ihan vain siksi että se pitkästä aikaa sattui näkymään. Kuva: T. Öhman.