Tulevana perjantaiaamuna 19.11.2021 tapahtuu kummallisin kuunpimennys vähään aikaan. Oma muistini ei tällaisissa asioissa hääppöinen ole, mutta vahvan tuntumani mukaan koskaan ei itselleni ole ihan tällaista tullut vastaan. Pimennyksen
näkymisen maantieteen hahmottaa helpoiten (jos niin voi sanoa, kun ei
se mitenkään yksinkertaista ole) Ursan erinomaisen Tähdet 2021
-vuosikirjan kartan avulla. Tässä joudutaan kuitenkin pärjäämään ihan vain sanallisilla kuvauksilla.
Pimennyksen maantiede
Suurimmassa osassa Suomea ja etenkin suomalaisten suurimman osan kannalta perjantain pimennyksessä ei ole mitään omituista. Suunnilleen Kemi–Salla-linjan eteläpuolella kyseessä on ainoastaan huonosti matalalla aamutaivaalla näkyvä puolivarjopimennys. Kuun luoteisosa hieman himmenee, jos sitä nyt edes pystyy huomaamaan ennen kuin Kuu laskee. Oceanus Procellarumin tummilla basalttitasangoilla pinnan hyvin vähäistä tummenemista on nimittäin erittäin vaikea havaita ollenkaan. Mitään unohtumatonta pimennysspektaakkelia ei Suomessa ole luvassa. Pohjois-Amerikassa tosin pimennys näkyy paljon paremmin, ja koska Kuu sijaitsee melko lähellä Seulasten avointa tähtijoukkoa, nättejä kuvia on nettiin ja someen odotettavissa melkoinen vyöry.
Muistutus siitä, mistä oikein on kyse, saattaa tässä vaiheessa olla paikallaan. Tällaisessa puolivarjopimennyksessä Kuun pimenevällekin osalle lankeaa vielä suoraa auringonvaloa. sillä Kuusta katsottuna kyseessä olisi osittainen auringonpimennys. Viime kesäkuun osittainen auringonpimennys on vielä varmasti monella vielä hyvin muistissa, ja eihän se valaistuksen himmeneminen maisemassa mitenkään erityisen silmiinpistävää ollut. Jokseenkin vastaava tilanne koittaa siis perjantaiaamuna Kuussa. Sillä erotuksella tosin, että siellä ei ole kukaan ilmiötä seuraamassa.
Palatkaamme kuitenkin takaisin Suomeen ja ensi perjantaiaamuun. Kemi–Salla-linjan pohjoispuolella näkyy puolivarjopimennyksen lisäksi sitä seuraava osittainen kuunpimennys. Jos sää vain sallii, tämä on jo ihan selvästi näkyvä ilmiö. Kuun läntisellä puoliskolla on tuolloin menossa täydellinen auringonpimennys, eli sinne lankeaa ainoastaan Maan ilmakehän läpi taittunutta punaista valoa. Koska Kuu on niin matalalla, tarvitaan kuitenkin myös Keski- ja Länsi-Lapissa tavallista puhtaampaa ilmakehää, jotta osittainen pimennys kunnolla näkyy. Kuu laskee luoteishorisonttiin sielläkin ennen kuin ollaan päästy osittaisen pimennyksen syvimpään vaiheeseen.
Kaikkein kummallisin tilanne koetaan Pohjois-Lapissa, jotakuinkin Kilpisjärvi–Savukoski-linjan pohjoispuolella. Siellä näkyvät puolivarjovaihe ja osittainen pimennys periaatteessa samoin kuin etelämpänäkin, joskin huomattavasti pidempään. Utsjoella jäädään pimennyksen maksimista vain reilut kymmenen minuuttia. Poikkeuksellista on sitten se, että pimentynyt Kuu nouseekin parin tunnin kuluttua uudestaan näkyviin koillishorisontista. Tämän ansiosta pimennyksen loppu ja sitä edeltävä jälkimmäinen puolivarjovaihe ovat iltapäivällä esimerkiksi Inarissa ja Utsjoella havaittavissa. Utsjoella ainakin viereiseltä helposti saavutettavalta Áilegas- eli Ailikas-tunturilta pimennys pitäisi näkyä niin hyvin kuin Suomessa vain voi.
Vielä parempia näkymiä kaipaava voi suunnata Utsjoelta rajan yli pohjoiseen. Pohjois-Norjan rannikolla olisi nimittäin Kuun noustessa näkyvissä vielä hieman osittaistakin vaihetta. Nordkappissa ja Jäämerellä pimennys näkyisi kokonaan. Pimennys on osittaiseksi erittäin syvä, yli 97 %, eli jos sattuu olemaan Jäämeren risteilyllä, tarjolla on kelpo pimennys, ja kyllä tuo Utsjoellakin ihan näyttävä tapaus on.
Syy pimennyksen erikoiseen näkymiseen on sen kiertoradassa. Tämä pimennys tapahtuu, kun Kuu on lähellä ratansa Maasta kauimpana sijaitsevaa pistettä. Keplerin lakien mukaisesti Kuu liikkuu silloin radallaan kaikkein hitaimmin. Siksi sillä kestää kulkea Maan varjon poikki niin pitkään, että pohjoisimmassa Lapissa Kuu ehtii kesken pimennyksen laskea ja nousta uudestaan. Kestoltaan tämä onkin pisin osittainen pimennys 580 vuoteen.
Numerotietoja innokkaimpien iloksi
Koska Ursan fiksu ja ystävällinen väki on laskenut pimennyksen näkymisen kriittiset hetket Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisonttien mukaan valmiiksi, käytetään tässä heidän tuloksiaan ihan suoraan. Suluissa olevat kohdat eivät sinänsä koske Suomea, koska ne eivät ole täältä havaittavissa.
Puolivarjopimennys alkaa klo 08.02
Kuu laskee Helsingissä klo 08.24
Kuu laskee Oulussa klo 09.09
Osittainen pimennys alkaa klo 09.19
Kuu laskee Utsjoella klo 10.51
(Pimennys on syvimmillään klo 11.03)
(Osittainen pimennys päättyy klo 12.47)
Kuu nousee Utsjoella klo 13.09
Puolivarjopimennys päättyy klo 14.04
Pimennys tapahtuu niin matalalla, että havaitsemisen suunnittelemiseksi on hyödyllistä tietää suht tarkasti myös Kuun korkeus ja suunta. Nämä laskeskelin Torsten Hoffmannin MoonCalc-sivun avulla Äänekosken horisontin mukaan (ja tarkistin Heavens-Aboven ja Time and Daten avulla, joten eiköhän nämä laskelmat käytännön tarpeisiin riittävän lähellä oikeaa ole). Kun puolivarjopimennys alkaa klo 08.02, Kuu on vain noin 2,5°:een eli parin sormenleveyden korkeudella suunnassa 306°, siis lähes luoteishorisontissa. Kuu laskee Äänekoskella noin klo 08.43 suunnassa 314°. Käytännössä esimerkiksi Tärttämäestä tuon ainakin pitäisi näkyä.
Jos keli sattuu suosimaan, toinen harkitsemisen arvoinen vaihtoehto Äänekoskella voisi olla lähteä käppäilemään Mämmen lossilta kympin latupohjaa Likolahteen päin. Sieltä kun sopivan kohdan löytää ja katselee selän ja Nelostien yli Kevätlahteen päin, saattaa hyvinkin saada metsähorisontin riittävän matalle, jotta hivenen himmentynyt Kuu näkyy.
Etelä-Suomessa pimennys on käytännössä lähes mahdoton havaittavaksi, mutta menee homma siis Keski-Suomen leveyksilläkin erittäin vaikeaksi. Helppoa ei ole pohjoisempanakaan, mutta Rovaniemellä Kuun on pimennyksen alkaessa sentään melkein 5°:ssa ja laskee osittain pimentyneenä klo 09.28 suunnassa 324°. Ounasvaaralta voisi siis saada ihan nättejä kuvia osittain pimentyneestä Kuusta laskemassa Kemijoen takaiseen metsähorisonttiin. Ja jos vielä asuisin Korkalovaarassa, tallustelisin vanhalle havaintopaikalleni Korkalovaaran pohjoisrinteen täyttökumpareelle, sillä sieltäkin MoonCalcin kartalta katselun ja vanhojen muistelun perusteella pimennyksen pitäisi olla havaittavissa. No, riippuu tietysti siitä, kuinka pahasti paikka on viime vuosina päässyt pusikoitumaan.
Jos vielä vanhempia tuttuja paikkoja miettii, niin Oulussa havaitseminen on horisontin puolesta helppoa. Esimerkiksi Hietasaaresta tai Nallikarista saa lähes puhtaan merihorisontin. Jos Puolivälinkankaan tähtitornille pääsee, on sekin tietysti varma ja mukava paikka. Ihan eri asia sitten on, kannattaako moinen, koska pimennys on Oulustakin nähden todella mitätön ja vähäinenkin hussakka horisontissa käytännössä hävittää sen näkyvistä.
Tässä pari päivää ennen pimennystä sääennusteet eivät hirveästi toiveita nostata. Äänekoskella, Rovaniemellä ja Utsjoella pitäisi Ilmatieteen laitoksen mukaan olla pilvistä, Oulussa taas puolipilvistä. Jos kuitenkin pimennyksistä pitää, kannattaa pilvien salliessa tätäkin yrittää havaita, sillä etenkin pohjoisimmassa Suomessa pimennys on ainutlaatuisen outo. Havaitsemisyrityksiin kannustaa sekin, ettei kuunpimennystilanne suuresti ole paranemassa ensi vuonna. Teoriassa lounaisimmassa Suomessa tapahtuu 16.5.2022 puolivarjopimennys, mutta käytännössä sitä ei voi havaita. Päivällä 8.11.2022 taas pohjoisimmassa Suomessa näkyy hieman osittaista pimennystä, mutta muualla joudutaan tyytymään puolivarjopimennykseen. Vaikeat ajat koittavat siis kuunpimennysten ystäville.
Muokkaus iltapäivällä 17.11.2021: Aamuyön tokkurassa unohtui mainita, miksi tämä pimennys on niin omituinen. Nyt tuo kappale on lisätty, samoin kuin maininta Seulasista.
P.S. 19.11.2021: Vähästä se jäi kiinni, mutta en voi rehellisesti sanoa nähneeni puolivarjopimennystä. Kuu kyllä näkyi jopa melko selkeältä taivaalta heti pimennyksen alettua, mutta tuolloin pimentymistä ei vielä pysty havaitsemaan. Hieman myöhemmin Kuun laskiessa kun ainakin valokuvia syynäämällä pimennyksestä olisi kenties pystynyt jotain aistimaan, pilvet peittivät horisontissa olleen Kuun. Pimennys siis oikeastaan jäi näkemättä, vaikka tavallaan olikin näkyvissä. Ottaen huomioon, että nyt on marraskuu, tuokin oli jo positiivinen yllätys, ja aamu Likolahden rannalla oli oikein nätti.
Alla jokunen kuva Nikon Coolpix P900:lla otettuina ja hyvin lievästi GIMPillä muokattuina. Tuon yhden kuvan hyvin sininen värimaailma johtuu vain kameran asetuksista, enkä nähnyt tarpeellisiksi alkaa niiden parissa jälkikäteen värkkäämään, kun ei kuvassa mitään varsinaisesti kiinnostavaa näy. Kuukuvat on otettu noin klo 08.20–08.23.
