Yöpilvien valaisema pimennys

Kuluvan vuosisadan toiseksi pisin kuunpimennys 27.–28.7.2018 oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen tapahtuma. Havaintopaikakseni valikoitui edellisen päivän kenttätutkimusten perusteella Kuhnamon sataman aallonmurtaja. Ursa ansaitsee kehut tapahtuman tiedottamisesta, sillä illan ja yön aikana satamassa pyöri varmasti muutama kymmenen ihmistä kyttäämässä, josko pimentynyt Kuu näkyisi. Jopa uimassa ollut teinilauma taisi tietää, että jotain Kuuhun liittyvää on tapahtumassa, joskin vastenmielinen sana "superkuu" sieltä mölinän seasta välillä kuuluikin.

Osittain pimentynyt Kuu 28.7.2018 klo 00.17 Äänekoskella kuvattuna.
Täydellisen vaiheen päättymisestä oli kulunut noin neljä minuuttia ja Kuu
oli vain noin kuuden asteen korkeudella.
Kowa TSN-821 ja Canon Ixus 70. Kuva: T. Öhman.

Ainakin äänekoskelaisyleisö oli enimmäkseen turhan hätäistä, sillä vaikkei pilviä kaakkoistaivaalla ollutkaan, oli Kuu niin tehokkaasti pimentynyt, että auer riitti peittämään Kuun täysin näkyvistä aina klo 23.33 saakka, jolloin näin Kuusta ensimmäisen äärimmäisen heikon vilahduksen. Tässä vaiheessa valtaosa ihmisistä oli jo häipynyt. Tämä oli siis reilut kymmenen minuuttia pimennyksen maksimivaiheen jälkeen ja yli tunti täydellisen vaiheen alkamisesta.
  
Yön edetessä ja Kuun kohotessa koko ajan korkeammalle alkoi pimennys näyttää alati kauniimmalta. Osittaisen vaiheen voi sanoa näkyneen jopa hyvin, ottaen huomioon kuinka matalalla horisontissa Kuu oli. Pilvet eivät haitanneet havaitsemista ja kuvaamista missään vaiheessa. Edes itikoita ei ollut varsinaisesti haitaksi asti.

Osittain pimentynyt Kuu 28.7.2018 klo 01.02. Kowa TSN-821 ja Canon Ixus 70. Kuva: T. Öhman.

Pimennystä tuli digiscoping-menetelmällä kuvattua sen verran paljon, että päätin yrittää gif-animaation tekemistä kuvista. Koskaan ennen en moista ollut kokeillut, mutta eipä tuo Photoshopilla järin vaikeaa ollut, vaikka aikaa kuvien kääntelemiseen kuluikin. Kun harjoituskappaleesta oli kyse, en viitsinyt alkaa kuvien kirkkauksia säätämään, sillä kyllä tuostakin tekeleestä pääidea käy selväksi.

Elämäni ensimmäinen gif-animaatio kuunpimennyksestä 28.7.2018 klo 00.03-01.26. Kowa TSN-821 ja Canon Ixus 70, kuvankäsittely Photoshopilla. Kuva: T. Öhman.

Maisemakuvauksesta ei sen sijaan kovin kummoista jälkeä syntynyt, kuten odottaa sopikin, mutta kun tietää kyseessä olevan kuunpimennyssillan, kyllä lopputuloksen voi sellaiseksi uskoa.

Pimentyneen Kuun silta 28.7.2018 klo klo 00.35. Canon Ixus 70. Kuva: T. Öhman.

Pimennyksen havaitsemista omalla kauniilla ja suomalaiseen kesäyöhön sopivalla tavallaan häiritsivät kohtalaisen kirkkaat valaisevat yöpilvet. Nyt eletään niiden tyypillisintä esiintymisaikaa, ja Äänekoskella tämä oli omien havaintojeni perusteella kolmas yö peräkkäin kun näitä mesosfäärissä 82 km:n korkeudella esiintyviä jääkidepilviä näkyi. Niitä piti paitsi katsella, myös pimennyksen osittaisen vaiheen jo päätyttyä hieman kuvatakin.

Valaisevia yöpilviä 28.7.2018 klo 01.43. Canon Ixus 70. Kuva: T. Öhman.

Elämäni toinen gif-animaatio valaisevista yöpilvistä 28.7.2018 klo 01.58-02.00.Canon Ixus 70, kuvankäsittely Photoshopilla. Kuva: T. Öhman.

Kaikkiaan tämä kesäöinen pimennys menee omien kuunpimennyskokemusteni viiden kärkeen. Koskaan ennen en ole Suomessa pystynyt havaitsemaan pimennystä shortseissa ja t-paidassa. Lisäksi valaisevat yöpilvet, kauniit rantamaisemat ja hyppivät kalat toivat pimennykseen oman unohtumattoman vivahteensa. Jälleen kerran kesäyön valvominen luonnossa oli kokemus, jonka hienouden soisi muidenkin oivaltavan. 

--
P.S. Bloggerin Publish-nappula on turhan lähellä Save-nappulaa, joten ei ollut ensimmäinen kerta, kun teksti lähti maailmalle täysin keskeneräisenä... Jotenkin luulisi, että tuohon voisi lisätä varmistuskysymyksen, kun kaikkialla muuallakin kysytään moneen kertaan, olenko nyt aivan varma päätöksestäni. No, eipä tuo niin vaarallista ainakaan tällä kertaa ollut...