Lokakuun osittainen auringonpimennys

Kuuta ei yleensä uudenkuun aikaan pysty näkemään, koska se on täsmälleen Auringon suunnassa, tavallisesti hieman sen "ylä- tai alapuolella". Auringonpimennysten aikaan uudenkuun havaitseminen kuitenkin tietysti on mahdollista. Seuraava tällainen kohtalaisen harvinaislaatuinen tilaisuus koittaa huomenna tiistaina 25.10.2022 heti puolenpäivän jälkeen, kun koko Suomessa on havaittavissa osittainen auringonpimennys. 

Ursan mukaan heikoimmillaankin Ahvenananmaalla Auringon halkaisijasta pimentyy reilut puolet eli 59 %. Pohjoisessa tilanne on vielä parempi, sillä Utsjoella pimennys on 69-prosenttinen. Myös idässä havaitseminen on lähtökohtaisesti hyvä juttu, sillä Joensuussa pimenee 68 % Auringosta. Tuollainen pimennys on jo ihan näyttävä tapahtuma, vaikkakaan maisema ei pelkillä silmillä havaiten oikeastaan käytännössä pimene (valotusmittarilla tilanne toki on toinen, ja myös tarkoilla lämpötilamittauksilla osittaisetkin pimennykset voidaan havaita, säätilanteesta toki riippuen). Tämä auringonpimennys ei näy missään täydellisenä, vaan on suurimmillaan tällä hetkellä aika vaikeasti saavutettavissa olevassa Siperiassa, jossa pimennyksen suuruus on 86 %.

Kuu pyyhkäisee tällä kertaa Auringon "yläosan" editse, ja pimennys luonnollisesti alkaa lännestä eli oikealta. Kun Auringon pinnan kellotauluksi ajattelee, alkaa pimennys suunnilleen kello yhden suunnalta ja päättyy likimain kello yhdeksän suuntaan. Koska pimennys tapahtuu puolen päivän maissa, näkyy pimennys karkeasti ottaen etelätaivaalla ja niin korkealla kuin se Suomessa tähän aikaan vuotta vaan voi näkyä. Keskisen Suomen leveyksillä tuo tarkoittaa noin viittätoista astetta.

Tällä hetkellä, siis vajaata vuorokautta ennen pimennystä, sääennusteet povaavat parhaita eli puolipilvisiä havaintomahdollisuuksia Pohjanmaan maakunnista Etelä-Karjalaan ja Koillismaalle ulottuvalle vyöhykkeelle. Lounais-, Etelä- ja Pohjois-Suomeeen ennustetaan joko sateita tai täyttä pilvisyyttä. Siksikin alla olevassa taulukossa on oleellisimmat likimääräiset numerorvot pimennyksen näkymisestä Äänekosken ja Alahärmän horisonttien mukaan Time and Date -palvelun laskemana. Äänekoskella Auringon halkaisijasta pimentyy reilut 65 %, Alahärmässä vajaat 64 %. Ursan pimennyssivulta löytyy tiedot koko maata koskien.

Taulukko: Osittainen auringonpimennys 25.10.2022 Äänekosken ja Alahärmän horisonttien mukaan Time and Date -palvelun laskemana.

	Äänekoski			Alahärmä
Tapahtuma	Kello	Suunta	Korkeus	Kello	Suunta	Korkeus
Alku	12.11.41	167°	15°	12.09.46	164°	14°
Maksimi	13.20.48	185°	15°	13.17.54	181°	15°
Loppu	14.30.00	202°	13°	14.26.22	198°	13°

  

Seuraava osittainen auringonpimennys on Suomessa nähtävissä vasta iltapäivällä 29.3.2025. Tuolloin Auringon halkaisijasta pimentyy vain vajaa kolmannes, joten sikälikin on syytä toivoa, että huomenna keli suosii havaitsemista.

Auringossa on vain vähän pilkkuja tällä hetkellä. Tämä on harmillista huomista auringonpimennystäkin ajatellen, sillä sen katselu ja kuvaaminen olisi huomattavasti mielenkiintoisempaa, jos pilkkujakin näkyisi reilummin. Tässä auringonpilkut ja fakulat tänään klo 13.35 Nikon CoolPix P900:lla melko paksujen yläpilvien ja AstroSolar-suodattimen läpi kuvattuna.

Osittainen auringonpimennys 11.8.2018

Pimennykset ovat mukavia tapahtumia. Ne ovat sen verran harvinaisia, ettei koskaan pääse tulemaan kyllästymistä, ja kaikki ovat myös aina toisistaan poikkeavia tapahtumia. Pimennysten aikana pääsee myös aina konkreettisesti näkemään, että kepleriläis-newtonilainen kosminen kellokoneisto raksuttaa edelleen ihan ajassaan. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä.

Likimain pimennyksen maksimi noin klo 12.18. Kaikki
pimennyskuvat legendaarisen maineen saavuttaneen
RET-45 -kaukoputken (D=114 mm, f=900 mm) ja H20 mm
okulaarin läpi käsivaralta Canon Ixus 70 -digipokkarilla.
Tässä kuvassa aukko oli pienennetty 50 mm:iin,
muissa täysi aukko. Aurinkosuodatinkin on retrohenkisesti
Mylaria eikä AstroSolaria. Kuvat ovat vain suunnilleen
"oikein päin", ja kaikki roskilta näyttävät töhryt ovat roskia.
Kuva: Teemu Öhman.

Tämänkertainen, keskipäivällä 11.8.2018 tapahtunut osittainen auringonpimennys oli Äänekosken horisontista katsottuna melko vähäinen pimennys. Auringon kiekosta jäi Kuun taakse piiloon vain reilut 13 %. Utsjoellakaan pimennys ei ollut kuin 31-prosenttinen.

Kuten kahden viikon takaista kuunpimennystä, myös tätä pimennystä suosi sää. Kova tuuli tosin tärisytti putkia ja heitteli pölysuojia, käyttämättömiä aurinkosuodattamia ja muistikirjoja pitkin pihaa, mutta pilvistä ei haittaa ollut. Ensimmäisen kontaktin näin Vixen 10x25 -kiikarin läpi noin klo 11.44.50 ja viimeisen puolestaan RET-45:n ja H20-millisen okulaarin läpi noin klo 12.53.13. Paljain silmin havaiten viimeinen kontakti oli puolestaan jo noin 12.51.02. Jyväskylälle vastaavat ajat ovat Ursan mukaan 11.45.10 ja 12.52.39, joten tuskinpa tuossa kovin pitkää pätkää jäi näkemättä.

Kuvia räpsin pimennyksestä jonkun verran, jotta jää edes jonkinlainen kuvallinenkin todiste tapahtumasta. Tässä olevat suttuiset ja roskaiset kuvat on napsittu käsivaralta kollimointia odottelevan RET-45:n läpi. Mutta onpahan ikuistettu.

Seuraava auringonpimennys näkyy Suomessa vasta kolmen vuoden kuluttua, eli 10.6.2021. Se on rengasmainen pimennys, mutta Suomessa sekin näkyy osittaisena. Toivottavasti sitäkin pääsee havaitsemaan yhtä hyvässä ja leppeässä kelissä kuin tämänpäiväistä.  

Noin klo 12.37. Kuva: T. Öhman.

Noin klo 12.52, eli noin minuutti ennen pimennyksen
päättymistä. Kuva: T. Öhman.

Retrohavaitsijan pimennysvälineistöä. 80-luvun kaukoputkien mukana tulleet okulaariin kiinnitettävät ns. aurinkosuotimet ovat alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan vaarallisia vehkeitä, mutta niistä voi askarrella täysin turvallisen maskin paljain silmin havaitsemista varten. Vixen 10x25 -kiikarissa on AstroSolarista tehty aurinkosuodatin, mutta RET-45:n ja Kowa TSN-821:n suotimet ovat perinteikkäämpää Mylaria. Kuva: T. Öhman.