Päivän kraatteri: Alphonsus A

Läpimitaltaan vain alle neljäkilometrinen Alphonsus A (14,87°S; 2,27°W) sijaitsee Alphonsuksen eteläisellä pohjalla. Se on kuitenkin ihan normaali törmäyskraatteri eikä vulkaaninen purkausaukko, kuten moni muu Alphonsuksen pohjan kraatterinimen saaneista kuopista. Se on kaunis pieni ja melkoisen symmetrinen maljakraatteri, jolla on syvyyttä 600 metriä. Eteläinen reuna on tosin jäänyt muita matalammaksi, joten sen harjalta mitaten syvyyttä on sata metriä vähemmän.

Alphonsus A on pääpiirteissään aika tavanomainen kaunis maljakraatteri, mutta tässä kuvamosaiikissa etenkin pohjoispuoliskon sisäreunalla erottuva suurelta näyttävä mutta todellisuudessa hyvin lievä muutos reunan kaltevuudessa tekee siitä kuitenkin hieman tavallisesta poikkeavan. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Vaikka luotainkuvissa näyttää siltä, että kraatterin sisärinteellä etenkin pohjoispuoliskolla olisi hyvinkin selvä taitekohta, topografiassa ei siinä erotu kuin hyvin vähäinen muutos rinteen kaltevuudessa. Piirre on aika harvinainen, eikä ainakaan itselläni ole varmaa selitystä tuolle.

Alphonsus A:lle on tietääkseni tehty vain yksi ikämääritys. Vuoden 1968 geologisessa kartassa se tulkittiin imbriseksi tai eratostheeniseksi. Eipä ainakaan äkkiseltään nykyisiä luotainaineistoja katselemalla meikäläinen pysty sanomaan, kumpi noista vaihtoehdoista olisi lähempänä totuutta. Kraatterien iän määrittäminen pelkän ulkomuodon perusteella onkin hankala, joskin äärimmäisen kiinnostava kysymys, johon on toivottavasti joskus aikaa paneutua tarkemminkin.

Nimensä Alphonsus A sai tavallaan Beeriltä ja Mädleriltä vuoden 1834 Mappa Selenographica -kartassa. ”Tavallaan” siksi, että nykyinen Alphonsus A oli heille Alphons a, siis pienellä a:lla. Alphons A, isolla A:lla, oli erittäin hämäävästi Alphonsuksen keskuskohouma. Tällaisen koko Kuun lähipuolen kattaneen nimistösekoilun selvitti Mary Blagg, eli IAU:n hyväksyntä nykyiselle kirjoitusasulle Alphonsus A tuli Blaggin ja Müllerin Named Lunar Formations -luettelossa vuonna 1935. Toinen hyväksyntä tuli vuonna 2006.