Näitä Alpetragiuksen satelliittikraattereita vaan riittää. Alpetragius U on 16-kilometrinen kraatterinjämä Alpetragius W:n ja Arzachelin välissä. Se on iältään nektarinen ja osittain sitä peittää Arzachelin varhaisimbrinen heittele.
Alpetragius U on kraatteriksi todella mitätön, mutta mitättömyydessään se on hieman tavallisuudesta poikkeava. Se on nimittäin muodoltaan suorakaide, tai oikeastaan suorakaiteen puolikas, sillä siitä näkyy kunnolla enää vain kaksi suorakaiteen sivua eli kraatterin reunan pätkää. Koillis–lounas-suuntainen pohjoisreuna on noin 14 km pitkä ja kohoaa karkeasti ottaen 500–600 m ympäristöstään. Luode–kaakko-suuntainen länsireuna taas on reilut 17 km pitkä. Se on pääsääntöisesti matalampi, nousten kraatterinrähjän pohjalta 300–600 m.
 |
| Kuvan keskellä heikosti erottuva luode–kaakko-suuntainen suorakaide on Alpetragius U. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman. |
Kraatterin alkuperäisestä olemuksesta tai koosta on melkoisen mahdotonta sanoa mitään luotettavaa, mutta suorat sivut viittaavat jonkinlaiseen rakenteelliseen kontrolliin (eli esimerkiksi hallitsevaan rakosuuntaan) kraatterin syntyaikaan.
Jostain syystä Dai Arthur kollegoineen nimesi tämänkin vuonna 1965 System of Lunar Cratersin osassa III. Virallinen hyväksyntä tuli sitten vuonna 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti