Päivän kraatteri: Alphonsus R

Lukuisista Alphonsuksen nimetyistä satelliittikraattereista kiinnostavin ainakin omasta mielestäni on Alphonsus R (14,39°S; 1,92°W). Pääsyy tähän on, että toisin kuin ylivoimainen valtaosa muista kraatterinimen saaneista Kuun kohteista, se ei ole törmäyskraatteri.

Alphonsus R sijaitsee Alphonsuksen kaakkoisella pohjalla. Alphonsus on rakopohjainen kraatteri ja raot ovat keskittyneet kraatterin pohjan itäiseen puoliskoon. Nykyisellään nämä raot tunnetaan yhteisnimellä Rimae Alphonsus. Aiemmin, ainakin 1960-luvulla, ulompana oleva rakosysteemi oli nimeltään Rima Alphonsus I, sisempi ja kapeampi puolestaan Rima Alphonsus II.

Alphonsus R muodostaa oikeastaan osan Rima Alphonsus I:n eteläisestä haarasta. Virallisesti R:n halkaisija on 3 km, mutta todellisuudessa kyse on Rima Alphonsus I:n suuntaisesti, eli lähes pohjois–etelä-suunnassa venyneestä noin 2 × 3 km:n kokoisesta muikulasta. Sillä on loivapiirteiset, ympäristöään ylemmäksi nousevat reunat, jotka idässä ja lännessä kohoavat noin 350 m kraatterin pohjan yläpuolelle. Pohjoisessa ja etelässä Rima Alphonsus I jatkuu kraatterin päistä, joten reunatkin ovat matalammat, tosin vain 50 m matalammat kuin idässä ja lännessä.

Alphonsus R on Rima Alphonsus I:ssä (nykyinen Rimae Alphonsus) sijaitseva soikea tuliperäinen purkausaukko. Huomaa myös kraatterin sisäreunoilla näkyvät lohkareet. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / QuickMap / T. Öhman.

Pienen kokonsa vuoksi Alphonsus R ei mikään varsinainen kiikarikohde ole. Kyseessä on kuitenkin tuliperäinen purkausaukko, minkä ansiosta sitä ympäröi huomattavasti laajempi, noin 8 × 11 km:n läpimittainen tumma kehä. Se on täydenkuun aikoihin paljon helpommin havaittava kohde kuin itse kraatteri milloinkaan. Alphonsuksen tummakehäiset kraatterit – joista vain Alphonsus R on nimetty Alphonsuksen satelliittikraatteriksi – ovat Chuck Woodin Lunar 100 -listan sijalle 47, kuuharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu kohde siis.*

Alphonsus R:ää ympäröivä tumma pyroklastinen aines sisältää mm. rautaa huomattavasti enemmän kuin ympäristönsä. Tämä on tyypillistä niin vulkaanisille kuin törmäyssyntyisille tummakehäisille kraattereille. R:n tapauksessa kyse on siis tuliperäisestä purkausaukosta, joka on sylkenyt syvemmältä, luultavasti alakuoresta tai jopa vaipasta saakka peräisin olevaa rautarikkaampaa kiviainesta ympärilleen. Se on luultavasti ollut ainakin osittain sulaa purkaushetkellä, joten kun se on lentänyt purkausaukosta ulos kylmään avaruuteen, se on todennäköisesti jähmettynyt samantapaisiksi pikkuruisiksi lasipallosiksi kuin Apollo 17:n kuuluisat oranssit ja mustat lasipallerot tai Apollo 15:n vihreä lasi.

Alphonsus R:n soikea tumma (tässä vihreänä näkyvä) kehä sisältää huomattavasti enemmän rautaa kuin sitä ympäröivä kraatterin pohja. Väriskaala kertoo raudan (FeO:ksi laskettuna) pitoisuuden painoprosentteina. Kuva: JAXA / Kaguya / NASA / ASU / LRO NAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Kovin tarkkaa tietoa siitä, milloin Alphonsus R syöksi sisuksistaan tuhkaa, ei ole. Koska R sijaitsee Alphonsuksen sisällä, on se tietenkin sitä nuorempi. Tuoreessa Unified Global Mapissä Alphonsus R on tulkittu iältään imbriseksi. Vuoden 1968 kartoituksessa sitä ja muita Alphonsuksen tummakehäisiä kraattereita sen sijaan pidettiin paljon nuorempina eli kopernikaanisina. Tämä tuntuu kuitenkin jokseenkin epätodennäköiseltä. Kannattaa silti huomata, että Alphonsus R:n sisärinteillä näkyy NAC-kuvia tarkemmin katsellessa harvinaisen paljon lohkareita, vaikkakaan tämä ei LRO:n Diviner-radiometrin mittausaineiston lohkaremäärätulkinnoissa järin runsaana poikkeamana ilmene. Ihan mahdotonta minusta ei siis ole se, että Alphonsus R olisi hieman nuorempi kuin nykyisin oletetaan, mutta tuskinpa sentään kopernikaaninen.

British Astronomical Associationin kuujaoston pitkäaikainen vetäjä Walter Goodacre (1856–1938) antoi Alphonsus R:lle nimen Alphonsus B vuoden 1910 kartassaan. Tämä oli ihan kelpo ratkaisu, sillä B-kirjain oli vielä vapaana. Tämä ei kuitenkaan Blaggille & Müllerille syystä tai toisesta kelvannut, joten vuonna 1935 Goodacren Alphonsus B sai nykyisen nimensä Alphonsus R. Se vahvistettiin vuonna 2006.

*Kun oikein tarkkaan katsoo, myös Alphonsus A:n ympärillä on vähäpätöinen tumma kehä, joka erottuu myös geokemiallisessa aineistoissa etenkin sen eteläpuolella. Se on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin R:n, Ravin, Moniran, Josén, Sorayan ja länsipuolen nimettömien purkausaukkojen tummat kehät.