Päivän kraatteri: Ameghino

Ameghino

Aikoinaan epävirallisella nimellä Terra Apollonius tunnetulla ylänköalueella Mare Crisiumin ja Mare Fecunditatiksen välissä, Apolloniuksesta lounaaseen ja Sinus Successukseen pienemmän lahden tekevästä Webb P:stä luoteeseen sijaitsee Ameghino (3,30°N; 57,04°E). Se on läpimitaltaan 9 km ja iältään melkoisen nuori eli eratostheeninen. Se on perusnätti maljakraatteri, jonka syvyys on aika tasaisesti 1,8–2 km. Kraatteri on sen verran pieni, että pienellä kiikarilla sitä ei löydä, vaan noin kolmen päivän ikäisestä Kuusta sitä kannattaa etsiä kaukoputkella.

Ameghino on aika tavanomainen nuorehko maljakraatteri. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / T. Öhman.

Geologisesti Ameghinossa ei vaikuttaisi olevan mitään erityisen ihmeellistä. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että Neuvostoliiton Luna 20 -näytteenhakulento laskeutui 21.2.1972 vain noin 15 km Ameghinon luoteispuolelle. Kirjoittelin Luna 20:n näytteistä ja alueen geologian uusista tutkimuksista vastikään Kraatterin reunalta -blogiini, joten tuota juttua ei toimita toistella tällä puolella, vaan jos asia todella kiinnostaa, kannattaa tarina käydä lukaisemassa sieltä.

Florentino Ameghino

Giovanni Battista Fiorino Giuseppe Ameghino (1853–1911), paremmin tunnettu nimellä Florentino Ameghino, syntyi nykyisessä luoteis-Italiassa, silloisessa Sardinian kuningaskunnassa, mutta muutti jo puolentoista vuoden ikäisenä vanhempiensa matkassa Argentiinaan. Erikoista on, että toistasataa vuotta hänen luultiin syntyneen Argentiinassa ja tarkasta syntymäpaikasta ja -ajasta on saatu varmuus vasta viime vuosina.

Florentino Ameghino. Kuva: Wikimedia Commons / Public domain.

Ameghino oli köyhässä työläisperheessä varttunut itseoppinut monipuolinen tutkija, joka tunnetaan erityisesti paleontologina ja ihmisen evoluution tutkijana. Diabeteksen vuoksi turhan lyhyeksi jääneen elämänsä aikana hän keräsi yhden aikansa laajimmista fossiilikokoelmista. Erityisen tärkeitä olivat hänen Etelä-Amerikan varhaisia nisäkkäitä koskeneet tutkimuksensa.

Ameghino teki uransa Argentiinassa, mutta kohdattuaan siellä nuorena tutkijana vastustusta, hän matkusteli Euroopassa vuosina 1878–1881 tutustuen useisiin eurooppalaisiin paleontologeihin. Matkalta tarttui mukaan mm. ranskalainen vaimo, Léontine Poirier. 

Muodollisen pätevyyden puutteesta huolimatta kiivasluonteisena tunnettu Ameghino toimi mm. yliopistollisen Museo de la Platan paleontologian osaston johtajana, Córdoban kansallisen yliopiston (Universidad Nacional de Córdoba) eläintieteen osaston johtajana ja myöhemmin Buenos Airesissa Museo Argentino de Ciencias Naturales Bernardino Rivadavian johtajana.

Kraatterin nimenvaihdokset

Ensimmäisen nimen nykyisin Ameghinona tunnetulle kraatterille antoi Edmund Neison vuonna 1876. Hänelle se oli Apollonius c, pienellä kirjoitettuna. Blagg ja Müller muuttivat sen Apollonius C:ksi vuonna 1935. He myös totesivat, että Beerin ja Mädlerin Apollonius C oli eri kohde. Mädlerin vuoden 1834 karttaa tutkimalla onkin selvää, että heidän Apollonius C:nsä on Ameghinon länsipuolella oleva soikea painauma. Mutta tarkoittivatko he todella sitä eivätkä vieressä olevaa komeahkoa kraatteria, vai lipsahtiko kirjain vain hieman sivuun? Tuohon lienee mahdotonta saada enää varmaa vastausta.

Nykyisen nimensä Ameghino sai NASAlta vuonna 1974. Se teki ensiesiintymisensä Lunar Topographic Orthophotomap -kartassa LTO62D3 Ameghino, joka perustui vuoden 1971 Apollo 15 -kuviin. Virallisen hyväksyntänsä nimi sai IAU:lta vuonna 1976.