Aluksi
Kun nyt valo on monessa mielessä – ja nimenomaan mielessä –
taas tilapäisesti voittamassa syksyn ja talven pimeyden, ajattelin herättää
tämän bloginkin henkiin. Ainakin hetkeksi. Enpä äkkiseltään muista, että
tällaista puolen vuoden taukoa olisi ennen ollut. Kerta se on ensimmäinenkin,
ja epäilemättä näitä jatkossakin tulee. Vakaa aikomus kuitenkin on, että
lähimmän muutaman kuukauden sisällä tänne vielä ainakin joku muukin
tekstinpätkä tai kuvakooste ilmestyisi. No, näkee kun elää.
Kirjoittelin alla olevan jutun alkuperäisversion maaliskuun
viimeisellä viikolla. Jutun ei ollut tarkoitus päätyä tähän omaan blogiini vaan
aivan muuanne. Jutussa ei kuitenkaan olisi sitäkään vähää järkeä, jonka luulen
nyt sieltä täältä pilkistävän, jos tästä jättäisi poliittiset kannanotot pois. Koska
taho, jonne tätä alkujaan suunnittelin, on poliittisesti, uskonnollisesti yms.
täysin sitoutumaton, ei tämä tällaisenaan sinne sovi. Niinpä en katsonut
järkeväksi yrittää tavoitella yleisöä sensuroidulla versiolla, vaan laitan
tämän nyt näkysälle tänne. On tämä kuitenkin kai järkevämpää kuin pelkälle
omalle kovalevylleni jupiseminen.
Joiltain osin tässä on toistoa kahdeksan vuoden takaiseen
kirjoitukseeni nähden. Toisto selittyy tietenkin sillä, että alkujaan suunniteltu
kohde oli toinen. Ja sitä paitsi kai kahdeksan vuotta on riittävän pitkä aika,
että saa jo alkaa puhua osittain samoista asioista?
Se siitä, nyt asiaan.
Kuun
pinnanmuotojen nimeämisperusteet
Luonnollisilla taivaankappaleilla on se erikoinen
ominaisuus, että niin kauan kuin ne pysyvät avaruudessa, kukaan ei omista
niitä. Ei Jeff Bezos, Elon Musk tai Mark Zuckerberg, ei Donald Trump, Xi Jinping
tai Petteri Orpo, ei EK tai SAK. Omaan kollektiiviseen napaamme tuijottaen
voimme ajatella niitä koko ihmiskunnan yhteisenä “omaisuutena”. Laajemmassa
katsantokannassa ne ovat maailmankaikkeuden lahjoja kaikille niille eliöille,
jotka jollain tavoin pystyvät niitä aistimaan tai olemaan niiden kanssa
vuorovaikutuksessa. Toisin kuin poliitikot, taivaankappaleet ovat todellinen
yhdistävä tekijä.
Auringon jälkeen Kuu on ollut ihmislajiin eniten niin
fyysisesti kuin henkisestikin vaikuttanut taivaan kohde. Se on muodostanut
vanhimpien tunnettujen kalenterien perustan ja sen myötä antanut ihmisille
ainutlaatuisen mahdollisuuden ajatella asioita pelkkää välitöntä eloonjäämistä
tai lisääntymistä abstraktimmin ja suunnitelmallisemmin, tulevaisuuteen
suuntautuen. Yhä edelleen monien kulttuurien ja uskontojen käyttämät kalenterit
perustuvat ainakin osittain Kuuhun. Merkittävimpiä näistä ovat kiinalainen,
hindulainen, buddhalainen, juutalainen ja islamilainen kalenteri.
Tätä taustaa vasten ei olekaan mikään ihme, että ihmiset
kautta aikojen ja kulttuuripiirien ovat tyypillisesti pitäneet Kuuta jumalana
tai ainakin jonkinlaisen jumaluuden ilmentymänä. Yhä edelleen vaikkapa sadat
miljoonat romaanisten kielten taitajat viittavat Kuusta puhuessaan roomalaiseen
Kuun jumalattareen Lunaan.
Länsimaissa käsitys Kuusta vaihtui jumalasta tai
täydellisestä jumalaisen suunnitelman ilmentäjästä maankaltaiseksi kappaleeksi
1600-luvun alusta alkaen. Tuolloin Galileo Galilein (1564–1642) johdolla nähtiin,
että Kuu ei ole sen kummempi kuin Maakaan. Kuun pinnanmuodot ovat ehkä hieman
erilaisia kuin mihin täällä on totuttu, mutta ainakin Kuulla on pinnanmuotoja. Ideaalisen täydellisen
pyöreän Kuun katoamisen myötä ihmisten näkökulma siihen muuttui, samalla myös
maailmankatsomus.
Galileita seuranneet Kuun tutkijat kokivat tarpeelliseksi
nimetä sen pinnanmuotoja. Alkuun nimeäminen oli villiä ja vapaata, mutta ennen
pitkää nimeämiskäytännöt vakiintuivat. Isommat ja pienemmät tummat
laavatasangot saivat runollisempia nimiä, mutta yleisimmät pinnanmuodot eli
kraatterit nimettiin erityisesti tähtitieteen tutkijoiden mukaan. Näin
vältettiin poliittisten nimitysten aiheuttamat riidat, ainakin suurimmalta
osin.
Koska entisaikoina tutkijat olivat hyvin usein samalla pappeja,
kuukarttoihin päätyi runsain määrin erilaisten hengenmiesten ja joskus hyvin
harvoin myös -naisten nimiä. Osa näistä Kuuhun nimensä saaneista oli vastuussa
niin joukkomurhista kuin vähäisemmästäkin uskonnon nimissä harjoitetusta
vainosta. Myös tähtitiedettä tukeneita maallisia hallitsijoita kunnioitettiin
nimeämällä kraattereita heidän mukaansa. Pääosin kuitenkin Kuuhun nimensä
saaneet henkilöt ovat olleet ihmisiä, joiden tieteellisiä ansioita on ollut
mahdollista kunnioittaa kulttuuritaustasta tai esimerkiksi uskonnollisesta
näkemyksestä riippumatta.
Kuun sekava nimistö saatettiin 1930-luvulla kansainvälisen
tähtieteellisen unionin (IAU) valvovan silmän alle. Kun avaruusluotaimet
alkoivat tutkia planeettoja ja niiden kuita yhä tarkemmin, tarvittiin pinnanmuotojen
nimeämiseen selkeät ja yhtenäiset periaatteet. Nykyisellään planetaaristen kappaleiden nimeämissääntöjen yhdeksäs pykälä sanoo
seuraavaa:
“No names having political, military or
religious significance may be used, except for names of political figures prior
to the 19th century.”
Hyvin vapaasti suomennettuna tuo pykälä kuuluu suunnilleen
näin: Nimiä, joilla on poliittista,
sotilaallista tai uskonnollista merkitystä ei voi käyttää, poislukien ennen
1800-lukua vaikuttaneet poliittiset hahmot.
Äkkiseltään ajatellen tuo tuntuu pykälältä, jonka arvo ja
merkitys on hyvin helppo ymmärtää, ja jonka noudattaminen olisi vallan
yksinkertaista. Käytäntö on osoittanut, että sitä voidaan soveltaa myös
takautuvasti, sillä ilmeisimmät kuunatsit saatiin jokunen vuosi sitten kaikessa
hiljaisuudessa siivotuksi nimistöstä pois. Tämä ei tosin tietenkään koskenut tuhansien,
jopa kymmenien tuhansien orjatyöhön pakotettujen keskitysleirivankien ja
V2-rakettihyökkäysten uhrien kuolemaan keskeisesti vaikuttanutta SS-majuri Wernher von Braunia (1912–1977), joka oli liittynyt
natsipuolueeseen jo vuonna 1937.
Jumalien kieltoon pinnanmuotojen niminä on käytännössä joitakin
selviä poikkeuksia. Esimerkiksi Venuksen kartat ovat täynnä erilaisia
jumalattaria. Jupiterin tulivuorten peittämän Io-kuun nimistö taas tulee
suurelta osin erilaisilta tulen, tulivuorten tai Auringon jumalilta ja
jumalattarilta. Myös kolmella muulla Jupiterin suurella kuulla on erilaisten
kohteiden nimien teemoina jumalia, samoin Saturnuksen suurimmalla kuulla
Titanilla. Kääpiöplaneetoista Cereksellä ja Plutolla on myös omat
jumalteemaiset pinnanmuotonsa. Ovat tietysti itse planeettojenkin nimet jumalilta peräisin. Kaikille näille jumalille varmasti löytyy vielä
jostain palvojansa, mutta pääsääntöisesti kyseessä ovat kuitenkin erilaiset historian
hämystä kaivetut mytologiset hahmot, eivät suurten uskontojen nykyisin palvotut
jumalat, profeetat tai arvostetut pyhimykset.
Erityisesti on syytä panna merkille, että taivaankappaleista
läheisimmän eli Kuun nimeämisohjeissa ei sanota, että minkäänlaisia kohteita
sopisi enää nimetä jumalien, pyhimysten tai muiden uskonnollisten hahmojen
mukaan. Tällä vuosituhannella IAU onkin pääasiallisesti kyennyt noudattamaan
sääntöään uskonnon samoin kuin politiikankin pitämisessä poissa Kuusta. Uskonnollisesta
näkökulmasta kaksi tuoreehkoa poikkeamista IAU:n nimeämissäännöistä pistää
kuitenkin pahasti silmään.
Pyhä
Hildegard
Hildegard Bingeniläinen (n. 1098–1179) oli nykyisen Saksan alueella vaikuttanut
katolinen abbedissa, joka johti benediktiiniläisluostaria. Näkyjensä vuoksi Hildegardia
pidettiin jo hänen elinaikanaan profeettana. Nykysilmin tarkastellen Hildegard oli
mystikko, teologi, kirjailija, säveltäjä ja oman aikansa lääketieteen
kontekstissa merkittävä parantaja, joka perehtyi laajasti kasveihin ja niiden
oletettuihin terveysvaikutuksiin. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden paavien ja
muiden ajan merkkimiesten kanssa. Keskiajalla eläneenä oppineena ja osin
vaikutusvaltaisenakin monialaisena naisena hän oli kiistatta erittäin
kiinnostava ja merkittävä hahmo.
|
Vuodelta
1151 peräisin olevan Scivias-teoksen kuvituksessa Hildegard Bingeniläinen saa
näyn ja Kuva: Miniature
from the Rupertsberg Codex of Liber Scivias, Public Domain / Wikimedia. |
Hildegardin
aikana, vuosina 1147–1150, toteutettiin toinen ristiretki. Asiaa
syvällisemmin tuntemattomana maallikkona on mahdotonta sanoa, millainen lopulta
oli Hildegardin suhtautuminen ristiretkien kaltaisiin verisiin uskonsotiin,
mutta ainakin hän ylisti toiselle ristiretkelle sotilaita värvänneen Bernhard Clairvauxlaisen (sittemmin
Pyhä Bernhard, 1090–1153) pyrkimyksiä, osin tietysti omia etujaankin ajaakseen.1
Keskiaikaisen katolisen abbedissan ja profeetan
uskonnollisesta merkityksestä nykypäivänä voisi varmastikin saivarrella pitkään.
Eri asia kuitenkin on, että katolisille Hildegard on pyhimys. Epävirallisesti
Hildegardia on pidetty pyhänä jo vuosisatojen ajan, ja vuonna 2012 pedofiilien
suojelijanakin tunnetuksi tullut paavi Benedictus XVI (1927–2022) teki hänestä myös
virallisesti kirkon pyhimyksen.
Suomen katolisen kirkon mukaan
”Kirkko kunnioittaa (dulia) – ei koskaan palvo (latria) – pyhiä ihmisiä heidän antamansa
uskontodistuksen vuoksi varmana siitä, että Jumala on ottanut heidät luokseen
taivaaseen, ja luottavasti uskoen, että hän kuuntelee heidän esirukouksiaan.”
Pyhimyksillä siis voi perustellusti katsoa olevan merkittävä asema katolisessa
kirkossa ja uskonnossa.
Katolisten lisäksi myös anglikaanit ja episkopaalit pitävät Hildegard
Bingeniläistä yleisesti pyhänä. Virallisten ja vaikutusvaltaisten kirkkokuntien
pyhimysaseman lisäksi Hildegardin uskonnollinen merkitys näkyy siinä, että uskontoihin
rinnastuva new age -liike on pitänyt hänen mainettaan yllä etenkin hänen
mystisten näkyjensä ja luonnonlääketieteellisen työnsä vuoksi.
Erilaisissa uskomusjärjestelmissä suurta arvonantoa
nauttivana ja pyhimykseksi ylennettynä henkilönä Hildegardia voisi siis kaiken järjen mukaan pitää IAU:n
sääntöjen mukaan täysin sopimattomana henkilönä saamaan nimensä Kuun pinnalle.
Vaan kuinka ollakaan, talvella 2016 IAU:n Kuun nimistöstä päättävä työryhmä katsoi parhaaksi laittaa
Hildegardin nimen Kuuhun peräti kahteen kertaan. Ennestään nimetön
122-kilometrinen ikivanha (pre-nektarinen) kraatteri Kuun etäpuolella sai
nimekseen Hildegard. Lisäksi
Hildegardin sisällä sijaitseva, aiemmin nimellä Pikel’ner K tunnettu
33-kilometrinen hieman nuorempi (nektarinen) kraatteri on nykyisin Hildegard K.
|
Hildegard
ja Hildegard K ovat vanhoja törmäyskraattereita Kuun etäpuolella. Pohjoinen ylhäällä. Kuva: NASA /
ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.
|
IAU kertoo lyhyesti myös jokaisen nimen taustan. Hildegardin
kraattereiden kohdalla hänen todetaan olleen saksalainen kirjailija, säveltäjä
mystikko ja visionääri, ja että Saksassa häntä pidetään luonnonhistorian
tieteellisen tutkimuksen perustajana. Samalla sujuvasti unohdetaan, että hän on
myös pyhimys.
Kukaan tuskin kiistää Hildegardin teologisia, taiteellisia,
lääketieteellisiä ja osin luonnontieteellisiäkin ansioita. Niiden perusteella
hänen voisi ajatella ansaitsevan paikkansa jonkin aurinkokuntamme kohteen
pinnalla, vaikkapa naisten planeetta Venuksesta, tai kenties taiteilijoistaan
kuulun Merkuriuksen kraatterin nimenä. Kuun kraatterien nimeäminen hänen
mukaansa on kuitenkin hieman erikoisempaa, sillä Kuun kraatterien nimien
teemana tulisi olla luonnontieteilijät, insinöörit, tutkimusmatkailijat ja muut
henkilöt, jotka ovat antaneet merkittävän panoksen tähtitieteelle, planeettatutkimukselle
tai avaruustutkimukselle.2 No, ehkä Hildegardin kirjassaan Scivias esittelemä ”kosminen muna”
riittää merkittäväksi panokseksi tähtitieteelle. Hänen muut ansionsa eivät
kuitenkaan muuta mihinkään sitä tosiasiaa, että Hildegard on myös ja eritoten katolinen
pyhimys.
|
Universumi Hildegardin näyn mukaan. Kuva: Meister des
Hildegardis-Codex - The Yorck Project (2002) 10.000 Meisterwerke der Malerei
(DVD-ROM), distributed by DIRECTMEDIA Publishing GmbH. ISBN: 3936122202,
Public Domain / Wikimedia. | |
Hildegardin nimi Kuun pinnalla on sääntöjenvastaisuudestaan huolimatta ellei varsinaisesti
puolusteltavissa niin ainakin jossain mielessä ymmärrettävissä. Maaliskuussa
IAU:n Kuun nimistötyöryhmä teki kuitenkin päätöksen, joka ei kestä
minkäänlaista kriittistä tarkastelua ja saattaa koko työryhmän erittäin
kyseenalaiseen valoon.
Shiva,
Shakti ja hindulainen dualismi
Intian Vikram-laskeutuja ja Pragyan-mönkijä päätyivät viime elokuussa onnistuneesti
Kuun pinnalle, eteläiselle tasangolle Manzinus U ja Boguslawsky C -kraatterien
välimaastoon. Erilaisten ensimmäisten onnistuneiden kuulaskeutumisten kunniaksi
on annettu virallisia nimiä 1960-luvulta alkaen, kuten Planitia Descensus Luna 9:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen), Statio Tranquillitatis Apollo 11:n (ensimmäinen miehitetty laskeutuminen, Statio Tianhe Chang’e-4:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen etäpuolelle) ja Statio Tianchuan Chang’e-5:n (Kiinan ensimmäinen
näytteenhakulento) kunniaksi, joten Intian menestyksen myötä odotettavissa oli tämän
hieman epämääräisen perinteen jatkuminen.
|
Narendra
Modi vuonna 2022.
|
Intian
hindunationalistinen
pääministeri
Narendra Modi (1950–) antoikin
jo tuoreeltaan aiheesta varsin erikoislaatuisia
lausuntoja. Ne eivät sinänsä yllättäneet, sillä Modi on koko
poliittisen uransa ajan ollut tunnettu paitsi kiihkeänä nationalistina, myös
puhtaana
humpuukimaakarina ja Intian
kansanterveydelle
vaarallisena
tieteen kieltäjänä. Modin mukaan jo muinaiset intialaiset hallitsivat esimerkiksi
geeniteknologian ja plastiikkakirurgian, joten norsun pään liittäminen ihmiseen
ei ollut mikään ongelma. Ja alle kuusitoistavuotiaille intialaisille ei enää
Modin aikana ole soveliasta
opettaa
evoluution tai alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kaltaisia vaarallisia
aiheita. Modin kuupuheet saattoikin kuitata seteliselkärankaisen populistihihhulin
surullisina höpinöinä, jotka tuovat kyllä ääniä, mutta joilla ei sen kummempaa
merkitystä Kuun kansainvälisesti hyväksytyn kartografian kannalta ole.
Järkytys olikin melkoinen, kun IAU julkisti 19.3.2024
tekemänsä päätöksen: Vikramin ja Pragyanin laskeutumispaikka tunnettaisiin
tästä lähtien nimellä Statio Shiv Shakti. IAU:n virallisen selityksen mukaan nimen
taustalla on ilmaus, joka intialaisessa mytologiassa tarkoittaa luonnon maskuliinisesta
(Shiva) ja feminiinisestä (Shakti) puolesta koostuvaa dualismia. Kun viime
elokuussa intialaiset oppositiopoliitikot vastustivat Modin ehdotusta, juuri
näin Modi oli esitystään puolustellut. Modin esitys oli siis mennyt IAU:ssa
läpi käytännössä sellaisenaan.
|
Laskeutumispaikat,
kuten tässä kuvassa esitetty Statio Shiv Shkakti, ovat virallisesti pistemäisiä
kohteita, joten niillä on kyllä koordinaatit (tässä tapauksessa 69,37°S, 32,32°E)
mutta ei läpimittaa. Itse Vikram-laskeutujaa on vaikea nähdä vasemman alakulman
suurennetustakaan näkymästä, mutta laskeutujan varjo erottuu selvästi
rakettimoottorien valkoiseksi pyyhkimää taustaa vasten. Kuvan keskellä olevan
valkoisen laatikon leveys 338 m (laatikko ei kuvaa vasemmalla alhaalla
suurennettuna olevaa aluetta vaan on vain NASAn kuvaan piirtämä löytämisapu). Kuva:
NASA / ASU / LRO NAC M1447750764LR / T. Öhman.
|
IAU ei julkisesti perustele päätöksiään. Henkilökohtaisesta
kokemuksesta tiedän, ettei sieltä myöskään haluta vastata sähköpostitse
lähetettyihin, ainakin omasta mielestäni asiallisiin kysymyksiin tai kritiikkiin.
Näin ollen ulkopuolisen on täysin mahdotonta arvioida, miten
hindunationalistinen propaganda ja uskonto voivat noin vain päätyä Kuun
nimistöön.
Tiedon puutteesta ei voi olla
kyse, sillä alkeelliseenkin yleissivistykseen pitäisi kuulua, että Shiva on jonkinmoinen intialainen
jumala. Jos uskomme vaikkapa suomenkielistä Wikipediaa, ”Shiva on sekä luoja, ylläpitäjä että tuhoaja. Shaivismin mukaan kaikki
hindujen jumalat ja jumalattaret ovat osa Shivaa.” Shakti on keskimääräiselle länsimaiselle ihmiselle varmasti
vieraampi, mutta kyseessä on ”hindulaisuudessa naispuolisen jumalallisen
energian käsite”. Esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian mukaan Shaktia voidaan pitää myös
jumalana, ja shivashakti (eli shivshakti)
on käsite, joka koostuu maskuliinisesta tietoisuudesta ja feminiinisestä jumalallisesta
energiasta. IAU:n täytyykin ymmärtää ”uskonnollinen merkitys” jollakin
itselleni tyystiin vieraalla tavalla.
IAU puhui Modin suulla kaunistellen mytologiasta, ei
aktiivisesti harjoitettavasta uskonnosta ja yhdestä maailman palvotuimmista
jumalista. IAU ei kuitenkaan päätöksellään rikkonut vain sääntöjensä uskontoa
käsittelevää osaa, sillä Statio Shiv Shakti on tietysti myös poliittinen nimi.
Narendra
Modi on ollut Intian pääministerinä pian vuosikymmenen. Jos vähänkään seuraa uutisia, ei ole voinut välttyä
huomaamasta, että Modi on erittäin suuren rahan tukema uskonnollinen
kiihkoilija, joka on tehnyt etenkin muslimivähemmistön elämästä Intiassa
entistäkin vaarallisempaa. Modin poliittiset vastustajat siirretään syrjään ja kriittiset äänet vaiennetaan.
Vikramin
laskeutumispaikan nimeäminen Statio Shiv Shaktiksi onkin märkä rätti vasten
kaikkien niiden kasvoja, jotka eivät jaa Modin uskonnollisia tai poliittisia
näkemyksiä. Chandrayaan-3:n, Vikramin ja Pragyanin menestys ja Statio Shiv
Shaktin nimen virallistaminen tulivat Modin propagandan kannalta hyvään aikaan,
sillä Intian parlamenttivaalit alkoivat 19.4.2024 ja kestävät puolitoista
kuukautta. Olisi ollut kiinnostavaa seurata keskustelua, jota nimistötyöryhmä kävi
vaalien huomioimisesta. Vai mahdettiinkohan moista edes käydä?
Onneksi Intiassa sentään keskustelua on käyty ja eräät
intialaiset tutkijat ovat peräti tohtineet kritisoida Modin tapaa valjastaa
intialaisten huikea teknologinen saavutus osaksi uskontoa ja politiikkaa. Helppoa
vastahankaan asettuminen ei ole, sillä ilmeisenä vaarana on työpaikan menetys
tai urakehityksen katkeaminen. Mielenkiintoista tässä kaikessa on sekin, että
länsimaista kritiikkiä IAU:n päätöksestä ei ole pahemmin näkynyt. Osin kyse on
tietysti siitäkin, että harva tutkija on kiinnostunut Kuun nimistöstä ja vielä
harvempi siitä, onko jokin nimistöön liittyvä asia moraalisesti kestävällä
pohjalla vai ei. Osa varmasti vaikenee somelynkkauksen pelostakin.
Pitäisikö asiasta sitten ylipäätään välittää? Jumalien ja
jumalattarien nimiä on lähiavaruus täynnä, joten mitäpä sillä on väliä, että Kuussa
on katolinen pyhimys tai hindulainen jumaluus? Kumpaakaan emme voi Maasta käsin
havaita, joten nimien merkitys on lähinnä symbolinen.
Symbolien painoarvoa ei
kuitenkaan sovi väheksyä, ja etenkin Kuulla on aivan erityinen merkitys
ihmisten mielissä. Pyhä Hildegard tai Shivshakti herättävät varmasti lukuisissa
ihmisissä vilpittömän positiivisia ajatuksia. Selvää kuitenkin on, että monille
muille niistä tulee mieleen silmitön väkivalta ja vähäisemmät sorron
ilmenemismuodot.
Ja missä kulkee raja? Kun nyt hyväksymme Narendra Modin
poliittis-uskonnollisen propagandan, mitä tapahtuu jos Venäjä saa aikaiseksi
onnistuneen kuulaskeutujan? Mikäli Vladimir Putin (1952–) silloin päättää, että
laskeutumispaikan nimeksi tulee Statio Stalin, hyväksymmekö senkin mukisematta?