Kuuluuko Kuu kaikille, uskonnosta riippumatta?

Aluksi

Kun nyt valo on monessa mielessä – ja nimenomaan mielessä – taas tilapäisesti voittamassa syksyn ja talven pimeyden, ajattelin herättää tämän bloginkin henkiin. Ainakin hetkeksi. Enpä äkkiseltään muista, että tällaista puolen vuoden taukoa olisi ennen ollut. Kerta se on ensimmäinenkin, ja epäilemättä näitä jatkossakin tulee. Vakaa aikomus kuitenkin on, että lähimmän muutaman kuukauden sisällä tänne vielä ainakin joku muukin tekstinpätkä tai kuvakooste ilmestyisi. No, näkee kun elää.

Kirjoittelin alla olevan jutun alkuperäisversion maaliskuun viimeisellä viikolla. Jutun ei ollut tarkoitus päätyä tähän omaan blogiini vaan aivan muuanne. Jutussa ei kuitenkaan olisi sitäkään vähää järkeä, jonka luulen nyt sieltä täältä pilkistävän, jos tästä jättäisi poliittiset kannanotot pois. Koska taho, jonne tätä alkujaan suunnittelin, on poliittisesti, uskonnollisesti yms. täysin sitoutumaton, ei tämä tällaisenaan sinne sovi. Niinpä en katsonut järkeväksi yrittää tavoitella yleisöä sensuroidulla versiolla, vaan laitan tämän nyt näkysälle tänne. On tämä kuitenkin kai järkevämpää kuin pelkälle omalle kovalevylleni jupiseminen.

Joiltain osin tässä on toistoa kahdeksan vuoden takaiseen kirjoitukseeni nähden. Toisto selittyy tietenkin sillä, että alkujaan suunniteltu kohde oli toinen. Ja sitä paitsi kai kahdeksan vuotta on riittävän pitkä aika, että saa jo alkaa puhua osittain samoista asioista?

Se siitä, nyt asiaan.

Kuun pinnanmuotojen nimeämisperusteet

Luonnollisilla taivaankappaleilla on se erikoinen ominaisuus, että niin kauan kuin ne pysyvät avaruudessa, kukaan ei omista niitä. Ei Jeff Bezos, Elon Musk tai Mark Zuckerberg, ei Donald Trump, Xi Jinping tai Petteri Orpo, ei EK tai SAK. Omaan kollektiiviseen napaamme tuijottaen voimme ajatella niitä koko ihmiskunnan yhteisenä “omaisuutena”. Laajemmassa katsantokannassa ne ovat maailmankaikkeuden lahjoja kaikille niille eliöille, jotka jollain tavoin pystyvät niitä aistimaan tai olemaan niiden kanssa vuorovaikutuksessa. Toisin kuin poliitikot, taivaankappaleet ovat todellinen yhdistävä tekijä.

Auringon jälkeen Kuu on ollut ihmislajiin eniten niin fyysisesti kuin henkisestikin vaikuttanut taivaan kohde. Se on muodostanut vanhimpien tunnettujen kalenterien perustan ja sen myötä antanut ihmisille ainutlaatuisen mahdollisuuden ajatella asioita pelkkää välitöntä eloonjäämistä tai lisääntymistä abstraktimmin ja suunnitelmallisemmin, tulevaisuuteen suuntautuen. Yhä edelleen monien kulttuurien ja uskontojen käyttämät kalenterit perustuvat ainakin osittain Kuuhun. Merkittävimpiä näistä ovat kiinalainen, hindulainen, buddhalainen, juutalainen ja islamilainen kalenteri.

Tätä taustaa vasten ei olekaan mikään ihme, että ihmiset kautta aikojen ja kulttuuripiirien ovat tyypillisesti pitäneet Kuuta jumalana tai ainakin jonkinlaisen jumaluuden ilmentymänä. Yhä edelleen vaikkapa sadat miljoonat romaanisten kielten taitajat viittavat Kuusta puhuessaan roomalaiseen Kuun jumalattareen Lunaan.

Länsimaissa käsitys Kuusta vaihtui jumalasta tai täydellisestä jumalaisen suunnitelman ilmentäjästä maankaltaiseksi kappaleeksi 1600-luvun alusta alkaen. Tuolloin Galileo Galilein (1564–1642) johdolla nähtiin, että Kuu ei ole sen kummempi kuin Maakaan. Kuun pinnanmuodot ovat ehkä hieman erilaisia kuin mihin täällä on totuttu, mutta ainakin Kuulla on pinnanmuotoja. Ideaalisen täydellisen pyöreän Kuun katoamisen myötä ihmisten näkökulma siihen muuttui, samalla myös maailmankatsomus.

Galileita seuranneet Kuun tutkijat kokivat tarpeelliseksi nimetä sen pinnanmuotoja. Alkuun nimeäminen oli villiä ja vapaata, mutta ennen pitkää nimeämiskäytännöt vakiintuivat. Isommat ja pienemmät tummat laavatasangot saivat runollisempia nimiä, mutta yleisimmät pinnanmuodot eli kraatterit nimettiin erityisesti tähtitieteen tutkijoiden mukaan. Näin vältettiin poliittisten nimitysten aiheuttamat riidat, ainakin suurimmalta osin.

Koska entisaikoina tutkijat olivat hyvin usein samalla pappeja, kuukarttoihin päätyi runsain määrin erilaisten hengenmiesten ja joskus hyvin harvoin myös -naisten nimiä. Osa näistä Kuuhun nimensä saaneista oli vastuussa niin joukkomurhista kuin vähäisemmästäkin uskonnon nimissä harjoitetusta vainosta. Myös tähtitiedettä tukeneita maallisia hallitsijoita kunnioitettiin nimeämällä kraattereita heidän mukaansa. Pääosin kuitenkin Kuuhun nimensä saaneet henkilöt ovat olleet ihmisiä, joiden tieteellisiä ansioita on ollut mahdollista kunnioittaa kulttuuritaustasta tai esimerkiksi uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta.

Kuun sekava nimistö saatettiin 1930-luvulla kansainvälisen tähtieteellisen unionin (IAU) valvovan silmän alle. Kun avaruusluotaimet alkoivat tutkia planeettoja ja niiden kuita yhä tarkemmin, tarvittiin pinnanmuotojen nimeämiseen selkeät ja yhtenäiset periaatteet. Nykyisellään planetaaristen kappaleiden nimeämissääntöjen yhdeksäs pykälä sanoo seuraavaa:

“No names having political, military or religious significance may be used, except for names of political figures prior to the 19th century.”

Hyvin vapaasti suomennettuna tuo pykälä kuuluu suunnilleen näin: Nimiä, joilla on poliittista, sotilaallista tai uskonnollista merkitystä ei voi käyttää, poislukien ennen 1800-lukua vaikuttaneet poliittiset hahmot.

Äkkiseltään ajatellen tuo tuntuu pykälältä, jonka arvo ja merkitys on hyvin helppo ymmärtää, ja jonka noudattaminen olisi vallan yksinkertaista. Käytäntö on osoittanut, että sitä voidaan soveltaa myös takautuvasti, sillä ilmeisimmät kuunatsit saatiin jokunen vuosi sitten kaikessa hiljaisuudessa siivotuksi nimistöstä pois. Tämä ei tosin tietenkään koskenut tuhansien, jopa kymmenien tuhansien orjatyöhön pakotettujen keskitysleirivankien ja V2-rakettihyökkäysten uhrien kuolemaan keskeisesti vaikuttanutta SS-majuri Wernher von Braunia (1912–1977), joka oli liittynyt natsipuolueeseen jo vuonna 1937.

Jumalien kieltoon pinnanmuotojen niminä on käytännössä joitakin selviä poikkeuksia. Esimerkiksi Venuksen kartat ovat täynnä erilaisia jumalattaria. Jupiterin tulivuorten peittämän Io-kuun nimistö taas tulee suurelta osin erilaisilta tulen, tulivuorten tai Auringon jumalilta ja jumalattarilta. Myös kolmella muulla Jupiterin suurella kuulla on erilaisten kohteiden nimien teemoina jumalia, samoin Saturnuksen suurimmalla kuulla Titanilla. Kääpiöplaneetoista Cereksellä ja Plutolla on myös omat jumalteemaiset pinnanmuotonsa. Ovat tietysti itse planeettojenkin nimet jumalilta peräisin. Kaikille näille jumalille varmasti löytyy vielä jostain palvojansa, mutta pääsääntöisesti kyseessä ovat kuitenkin erilaiset historian hämystä kaivetut mytologiset hahmot, eivät suurten uskontojen nykyisin palvotut jumalat, profeetat tai arvostetut pyhimykset.

Erityisesti on syytä panna merkille, että taivaankappaleista läheisimmän eli Kuun nimeämisohjeissa ei sanota, että minkäänlaisia kohteita sopisi enää nimetä jumalien, pyhimysten tai muiden uskonnollisten hahmojen mukaan. Tällä vuosituhannella IAU onkin pääasiallisesti kyennyt noudattamaan sääntöään uskonnon samoin kuin politiikankin pitämisessä poissa Kuusta. Uskonnollisesta näkökulmasta kaksi tuoreehkoa poikkeamista IAU:n nimeämissäännöistä pistää kuitenkin pahasti silmään.

Pyhä Hildegard

Hildegard Bingeniläinen (n. 1098–1179) oli nykyisen Saksan alueella vaikuttanut katolinen abbedissa, joka johti benediktiiniläisluostaria. Näkyjensä vuoksi Hildegardia pidettiin jo hänen elinaikanaan profeettana. Nykysilmin tarkastellen Hildegard oli mystikko, teologi, kirjailija, säveltäjä ja oman aikansa lääketieteen kontekstissa merkittävä parantaja, joka perehtyi laajasti kasveihin ja niiden oletettuihin terveysvaikutuksiin. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden paavien ja muiden ajan merkkimiesten kanssa. Keskiajalla eläneenä oppineena ja osin vaikutusvaltaisenakin monialaisena naisena hän oli kiistatta erittäin kiinnostava ja merkittävä hahmo.

Vuodelta 1151 peräisin olevan Scivias-teoksen 

kuvituksessa Hildegard Bingeniläinen saa näyn ja 

kertoo sen opettajalleen munkki Volmarille.  

Kuva: Miniature from the Rupertsberg Codex 

of Liber Scivias, Public Domain / Wikimedia.

 

Hildegardin aikana, vuosina 1147–1150, toteutettiin toinen ristiretki. Asiaa syvällisemmin tuntemattomana maallikkona on mahdotonta sanoa, millainen lopulta oli Hildegardin suhtautuminen ristiretkien kaltaisiin verisiin uskonsotiin, mutta ainakin hän ylisti toiselle ristiretkelle sotilaita värvänneen Bernhard Clairvauxlaisen (sittemmin Pyhä Bernhard, 1090–1153) pyrkimyksiä, osin tietysti omia etujaankin ajaakseen.¹

Keskiaikaisen katolisen abbedissan ja profeetan uskonnollisesta merkityksestä nykypäivänä voisi varmastikin saivarrella pitkään. Eri asia kuitenkin on, että katolisille Hildegard on pyhimys. Epävirallisesti Hildegardia on pidetty pyhänä jo vuosisatojen ajan, ja vuonna 2012 pedofiilien suojelijanakin tunnetuksi tullut paavi Benedictus XVI (1927–2022) teki hänestä myös virallisesti kirkon pyhimyksen.

Suomen katolisen kirkon mukaan ”Kirkko kunnioittaa (dulia) – ei koskaan palvo (latria) – pyhiä ihmisiä heidän antamansa uskontodistuksen vuoksi varmana siitä, että Jumala on ottanut heidät luokseen taivaaseen, ja luottavasti uskoen, että hän kuuntelee heidän esirukouksiaan.” Pyhimyksillä siis voi perustellusti katsoa olevan merkittävä asema katolisessa kirkossa ja uskonnossa.

Katolisten lisäksi myös anglikaanit ja episkopaalit pitävät Hildegard Bingeniläistä yleisesti pyhänä. Virallisten ja vaikutusvaltaisten kirkkokuntien pyhimysaseman lisäksi Hildegardin uskonnollinen merkitys näkyy siinä, että uskontoihin rinnastuva new age -liike on pitänyt hänen mainettaan yllä etenkin hänen mystisten näkyjensä ja luonnonlääketieteellisen työnsä vuoksi.

Erilaisissa uskomusjärjestelmissä suurta arvonantoa nauttivana ja pyhimykseksi ylennettynä henkilönä Hildegardia voisi siis kaiken järjen mukaan pitää IAU:n sääntöjen mukaan täysin sopimattomana henkilönä saamaan nimensä Kuun pinnalle. Vaan kuinka ollakaan, talvella 2016 IAU:n Kuun nimistöstä päättävä työryhmä katsoi parhaaksi laittaa Hildegardin nimen Kuuhun peräti kahteen kertaan. Ennestään nimetön 122-kilometrinen ikivanha (pre-nektarinen) kraatteri Kuun etäpuolella sai nimekseen Hildegard. Lisäksi Hildegardin sisällä sijaitseva, aiemmin nimellä Pikel’ner K tunnettu 33-kilometrinen hieman nuorempi (nektarinen) kraatteri on nykyisin Hildegard K.

Hildegard ja Hildegard K ovat vanhoja törmäyskraattereita Kuun etäpuolella. Pohjoinen ylhäällä. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

IAU kertoo lyhyesti myös jokaisen nimen taustan. Hildegardin kraattereiden kohdalla hänen todetaan olleen saksalainen kirjailija, säveltäjä mystikko ja visionääri, ja että Saksassa häntä pidetään luonnonhistorian tieteellisen tutkimuksen perustajana. Samalla sujuvasti unohdetaan, että hän on myös pyhimys.

Kukaan tuskin kiistää Hildegardin teologisia, taiteellisia, lääketieteellisiä ja osin luonnontieteellisiäkin ansioita. Niiden perusteella hänen voisi ajatella ansaitsevan paikkansa jonkin aurinkokuntamme kohteen pinnalla, vaikkapa naisten planeetta Venuksesta, tai kenties taiteilijoistaan kuulun Merkuriuksen kraatterin nimenä. Kuun kraatterien nimeäminen hänen mukaansa on kuitenkin hieman erikoisempaa, sillä Kuun kraatterien nimien teemana tulisi olla luonnontieteilijät, insinöörit, tutkimusmatkailijat ja muut henkilöt, jotka ovat antaneet merkittävän panoksen tähtitieteelle, planeettatutkimukselle tai avaruustutkimukselle.² No, ehkä Hildegardin kirjassaan Scivias esittelemä ”kosminen muna” riittää merkittäväksi panokseksi tähtitieteelle. Hänen muut ansionsa eivät kuitenkaan muuta mihinkään sitä tosiasiaa, että Hildegard on myös ja eritoten katolinen pyhimys.

Universumi Hildegardin näyn mukaan. Kuva: Meister des Hildegardis-Codex - The Yorck Project (2002) 10.000 Meisterwerke der Malerei (DVD-ROM), distributed by DIRECTMEDIA Publishing GmbH. ISBN: 3936122202, Public Domain / Wikimedia.

 

 

Hildegardin nimi Kuun pinnalla on sääntöjenvastaisuudestaan huolimatta ellei varsinaisesti puolusteltavissa niin ainakin jossain mielessä ymmärrettävissä. Maaliskuussa IAU:n Kuun nimistötyöryhmä teki kuitenkin päätöksen, joka ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua ja saattaa koko työryhmän erittäin kyseenalaiseen valoon.

Shiva, Shakti ja hindulainen dualismi

Intian Vikram-laskeutuja ja Pragyan-mönkijä päätyivät viime elokuussa onnistuneesti Kuun pinnalle, eteläiselle tasangolle Manzinus U ja Boguslawsky C -kraatterien välimaastoon. Erilaisten ensimmäisten onnistuneiden kuulaskeutumisten kunniaksi on annettu virallisia nimiä 1960-luvulta alkaen, kuten Planitia Descensus Luna 9:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen), Statio Tranquillitatis Apollo 11:n (ensimmäinen miehitetty laskeutuminen, Statio Tianhe Chang’e-4:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen etäpuolelle) ja Statio Tianchuan Chang’e-5:n (Kiinan ensimmäinen näytteenhakulento) kunniaksi, joten Intian menestyksen myötä odotettavissa oli tämän hieman epämääräisen perinteen jatkuminen.

Narendra Modi vuonna 2022.  

Kuva: Prime Minister's Office (GODL-India).

Intian hindunationalistinen pääministeri Narendra Modi (1950–) antoikin jo tuoreeltaan aiheesta varsin erikoislaatuisia lausuntoja. Ne eivät sinänsä yllättäneet, sillä Modi on koko poliittisen uransa ajan ollut tunnettu paitsi kiihkeänä nationalistina, myös puhtaana humpuukimaakarina ja Intian kansanterveydelle vaarallisena tieteen kieltäjänä. Modin mukaan jo muinaiset intialaiset hallitsivat esimerkiksi geeniteknologian ja plastiikkakirurgian, joten norsun pään liittäminen ihmiseen ei ollut mikään ongelma. Ja alle kuusitoistavuotiaille intialaisille ei enää Modin aikana ole soveliasta opettaa evoluution tai alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kaltaisia vaarallisia aiheita. Modin kuupuheet saattoikin kuitata seteliselkärankaisen populistihihhulin surullisina höpinöinä, jotka tuovat kyllä ääniä, mutta joilla ei sen kummempaa merkitystä Kuun kansainvälisesti hyväksytyn kartografian kannalta ole.

Järkytys olikin melkoinen, kun IAU julkisti 19.3.2024 tekemänsä päätöksen: Vikramin ja Pragyanin laskeutumispaikka tunnettaisiin tästä lähtien nimellä Statio Shiv Shakti. IAU:n virallisen selityksen mukaan nimen taustalla on ilmaus, joka intialaisessa mytologiassa tarkoittaa luonnon maskuliinisesta (Shiva) ja feminiinisestä (Shakti) puolesta koostuvaa dualismia. Kun viime elokuussa intialaiset oppositiopoliitikot vastustivat Modin ehdotusta, juuri näin Modi oli esitystään puolustellut. Modin esitys oli siis mennyt IAU:ssa läpi käytännössä sellaisenaan.

Laskeutumispaikat, kuten tässä kuvassa esitetty Statio Shiv Shkakti, ovat virallisesti pistemäisiä kohteita, joten niillä on kyllä koordinaatit (tässä tapauksessa 69,37°S, 32,32°E) mutta ei läpimittaa. Itse Vikram-laskeutujaa on vaikea nähdä vasemman alakulman suurennetustakaan näkymästä, mutta laskeutujan varjo erottuu selvästi rakettimoottorien valkoiseksi pyyhkimää taustaa vasten. Kuvan keskellä olevan valkoisen laatikon leveys 338 m (laatikko ei kuvaa vasemmalla alhaalla suurennettuna olevaa aluetta vaan on vain NASAn kuvaan piirtämä löytämisapu). Kuva: NASA / ASU / LRO NAC M1447750764LR / T. Öhman.

IAU ei julkisesti perustele päätöksiään. Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, ettei sieltä myöskään haluta vastata sähköpostitse lähetettyihin, ainakin omasta mielestäni asiallisiin kysymyksiin tai kritiikkiin. Näin ollen ulkopuolisen on täysin mahdotonta arvioida, miten hindunationalistinen propaganda ja uskonto voivat noin vain päätyä Kuun nimistöön.

Tiedon puutteesta ei voi olla kyse, sillä alkeelliseenkin yleissivistykseen pitäisi kuulua, että Shiva on jonkinmoinen intialainen jumala. Jos uskomme vaikkapa suomenkielistä Wikipediaa, ”Shiva on sekä luoja, ylläpitäjä että tuhoaja. Shaivismin mukaan kaikki hindujen jumalat ja jumalattaret ovat osa Shivaa.” Shakti on keskimääräiselle länsimaiselle ihmiselle varmasti vieraampi, mutta kyseessä on ”hindulaisuudessa naispuolisen jumalallisen energian käsite”. Esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian mukaan Shaktia voidaan pitää myös jumalana, ja shivashakti (eli shivshakti) on käsite, joka koostuu maskuliinisesta tietoisuudesta ja feminiinisestä jumalallisesta energiasta. IAU:n täytyykin ymmärtää ”uskonnollinen merkitys” jollakin itselleni tyystiin vieraalla tavalla.

IAU puhui Modin suulla kaunistellen mytologiasta, ei aktiivisesti harjoitettavasta uskonnosta ja yhdestä maailman palvotuimmista jumalista. IAU ei kuitenkaan päätöksellään rikkonut vain sääntöjensä uskontoa käsittelevää osaa, sillä Statio Shiv Shakti on tietysti myös poliittinen nimi. 

Narendra Modi on ollut Intian pääministerinä pian vuosikymmenen. Jos vähänkään seuraa uutisia, ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Modi on erittäin suuren rahan tukema uskonnollinen kiihkoilija, joka on tehnyt etenkin muslimivähemmistön elämästä Intiassa entistäkin vaarallisempaa. Modin poliittiset vastustajat siirretään syrjään ja kriittiset äänet vaiennetaan. 

Vikramin laskeutumispaikan nimeäminen Statio Shiv Shaktiksi onkin märkä rätti vasten kaikkien niiden kasvoja, jotka eivät jaa Modin uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä. Chandrayaan-3:n, Vikramin ja Pragyanin menestys ja Statio Shiv Shaktin nimen virallistaminen tulivat Modin propagandan kannalta hyvään aikaan, sillä Intian parlamenttivaalit alkoivat 19.4.2024 ja kestävät puolitoista kuukautta. Olisi ollut kiinnostavaa seurata keskustelua, jota nimistötyöryhmä kävi vaalien huomioimisesta. Vai mahdettiinkohan moista edes käydä?

Onneksi Intiassa sentään keskustelua on käyty ja eräät intialaiset tutkijat ovat peräti tohtineet kritisoida Modin tapaa valjastaa intialaisten huikea teknologinen saavutus osaksi uskontoa ja politiikkaa. Helppoa vastahankaan asettuminen ei ole, sillä ilmeisenä vaarana on työpaikan menetys tai urakehityksen katkeaminen. Mielenkiintoista tässä kaikessa on sekin, että länsimaista kritiikkiä IAU:n päätöksestä ei ole pahemmin näkynyt. Osin kyse on tietysti siitäkin, että harva tutkija on kiinnostunut Kuun nimistöstä ja vielä harvempi siitä, onko jokin nimistöön liittyvä asia moraalisesti kestävällä pohjalla vai ei. Osa varmasti vaikenee somelynkkauksen pelostakin.

Pitäisikö asiasta sitten ylipäätään välittää? Jumalien ja jumalattarien nimiä on lähiavaruus täynnä, joten mitäpä sillä on väliä, että Kuussa on katolinen pyhimys tai hindulainen jumaluus? Kumpaakaan emme voi Maasta käsin havaita, joten nimien merkitys on lähinnä symbolinen. 

Symbolien painoarvoa ei kuitenkaan sovi väheksyä, ja etenkin Kuulla on aivan erityinen merkitys ihmisten mielissä. Pyhä Hildegard tai Shivshakti herättävät varmasti lukuisissa ihmisissä vilpittömän positiivisia ajatuksia. Selvää kuitenkin on, että monille muille niistä tulee mieleen silmitön väkivalta ja vähäisemmät sorron ilmenemismuodot.

Ja missä kulkee raja? Kun nyt hyväksymme Narendra Modin poliittis-uskonnollisen propagandan, mitä tapahtuu jos Venäjä saa aikaiseksi onnistuneen kuulaskeutujan? Mikäli Vladimir Putin (1952–) silloin päättää, että laskeutumispaikan nimeksi tulee Statio Stalin, hyväksymmekö senkin mukisematta?

Päivän kraatteri: Alphonsus Y (ja pari sanaa Chandrayaan-3:sta)

Chandrayaan-3:n laskeutuminen

Tämän päivän iso Kuuhun liittyvä uutinen on tietysti Chandrayaan-3:n ilmeisen onnistunut laskeutuminen Kuuhun (vaikka viimeistä noin kymmentä sekuntia ei suostuttukaan suorassa lähetyksessä näyttämään). Muistetaan kuitenkin, että vaikka tiedotusvälineissä ja sinänsä asiallisissakin artikkeleissa koko ajan keuhkotaan laskeutumisesta Kuun etelänavalle, sinne se ei edes yrittänyt mennä. Laskeutumispaikan varmistettuja koordinaatteja ainakaan minä en ole vielä nähnyt (ISROlla kun on aika erikoinen tiedotuspolitiikka, kuten on aina ollut), mutta tarkoitus oli mennä 70:n eteläisen leveyspiirin tienoille Manzinus U:n ja Boguslawsky C:n väliselle alueelle (69,367621°S; 32,348126°E). Se ei asteissa ole yhtään enempää Kuun etelänavalla kuin Utsjoki on Maan pohjoisnavalla. Matkaa suunnitellulta laskeutumisalueelta etelänavalle on noin 620 km.

Chandrayaan-3:n suunniteltu laskeutumisalue sijaitsee noin 620 km etelävavalta kraatterien Manzinus U ja Boguslawsky C välimaastossa. Tätä kirjoittaessani minulla ei ole tietoa siitä, kuinka tarkasti suunnitellulle alueelle osuttiin. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Joka tapauksessa intialaisten saavutus, sikäli kun laskeutuminen todella onnistui, on erittäin merkittävä, ja tekee Intiasta Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen vasta neljännen toimijan, joka onnistuu pehmeässä laskeutumisessa Kuuhun. Saavutuksen merkitystä lisää se, että mitään muuta laskeutumista ei ole tehty näin kauas Kuun päiväntasaajalta. Tämä on siis todella hieno päivä kuututkimuksen kannalta.

Tietysti suurin mielenkiinto itselläni kohdistuu Chandrayaan-3:n tutkimuslaitteiden tuottamaan aineistoon. Laitepatteristoon kuuluu mm. seismometri ja pari erilaista pinnan koostumusmäärityksiä tekevää laitetta. Lisäksi myös pinnan lämpövuon mittauksilla voi olla hyvinkin merkittäviä vaikutuksia Kuun kehityksen ymmärtämiseen. Toivottavasti tutkimuksen sujuvat yhtä mallikkaasti kuin laskeutuminen ilmeisesti meni.

Alphonsus Y

Viimeinen ja pienin Alphonsuksen satelliittikraattereista on viralliselta läpimitaltaan 2,6-kilometrinen (ja oikeasti hieman suurempi) Alphonsus Y. Se sijaitsee Alphonsuksen pohjalla Alphonsus A:sta kolliseen ja R:stä etelään (14,71°S; 1,92°W). Sen syvyys on noin 400 m, eikä kraatterin maljamaisessa muodossa ole oikeastaan mitään ihmeellistä.

Alphonsus Y on aika tavanomainen pieni maljakraatteri. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Toisin kuin läheisillä R:llä ja A:lla, Y:llä ei ole edes vähäistä tummaa kehää. A:n tapaan Y on tavallinen törmäyskraatteri eikä R:n kaltainen vulkaaninen purkausaukko. Törmäyskraatterien tapauksessa tummat kehät syntyvät, kun törmäys ryöpsäyttää pintaan syvemmällä olevaa ainesta, joka on tummempaa kuin pintamateriaali. A:lla kehä on vähäinen ja ainoastaan hyvin lähellä itse kraatteria. Näin ollen voidaan olettaa, että A:n tumma aines on peräisin kutakuinkin maksimikaivautumissyvyydeltä.

Alphonsuksen kaakkoista pohjaa täydenkuun valaistusta vastaavissa oloissa, joissa tummakehäiset kraatterit tulevat hyvin esiin. Kuvan kontrastia on myös jonkun verran korostettu. Vulkaanisella Alphonsus R:llä on erittäin selkeä tumma kehä, törmäyssyntyisellä A:lla puolestaan varsin vähäpätöinen. Y:llä tummaa kehää ei erotu laisinkaan. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

 

Ongelma on siinä, että eri kaivautumissyvyyden laskukaavat antavat hyvin erilaisia tuloksia. Parin eri kaavan mukaan ja A:n virallisella läpimitalla (3,6 km) laskien A:n maksimikaivautumissyvyys olisi 300–450 m. Y:n virallisella läpimitalla (2,6 km) laskien tulokseksi samoilla kaavoilla tulee 220–340 m. Muitakin arvoja antavia kaavoja on olemassa, mutta jos oletetaan Alphonsuksen eteläisen pohjan alla olevan tumman aineksen kerroksen olevan suurin piirtein vakiosyvyydellä, voidaan tämän laskuharjoituksen perusteella sanoa, että tummaa rautarikasta ainesta ei ole noin 200–300 m:n syvyydellä, vaan se saavutetaan vasta jossain 300–450 m:n syvyydessä.

Ikää Alphonsus Y:lle ei ole määritetelty, mutta se on toki nuorempi kuin Alphonsus. Muutama hieman kookkaampi törmäys Y:tä on muokannut, joten ihan tuore tapaus se ei ole.

Nimi Y:lle annettiin System of Lunar Cratersin osassa III vuonna 1965 ja hyväksyttiin vuonna 2006.