torstai 15. marraskuuta 2018

Ensimmäisenä Kuussa: katselukelvotonta kuraa

Damien Chazellen ohjaama Neil Armstrongin NASA-uraa käsittelevä elokuva Ensimmäisenä Kuussa (First Man) oli järisyttävän huono tekele. En alkuunkaan käsittänyt, mihin elokuvalla pyrittiin. Ryan Goslingin esittämä Armstrong kuvataan elokuvassa täysin tunteettomana robottina. Jos se oli tekijöiden pyrkimys, siinä toki onnistuttiin.

Muita onnistumisia elokuvasta on hyvin vaikea löytää. Claire Foyn esittämä Armstrongin vaimo Jan Armstrong on elokuvan hahmoista ainoa, jolla tuntuu olevan minkäänlainen persoonallisuus, ja sekin tulee esiin vain muutamassa kohtauksessa. Armstrongin läheisistä astronauttikollegoista Gemini 8:n Dave Scott ja Apollo 11:n Mike Collins ovat täysin hajuttomia ja mauttomia statisteja. Buzz Aldrinista tehdään jälleen kerran tarinan pahis, eli pelkkiä sopimattomuuksia möläyttelevä älypää. Se ei toki kovin kaukana totuudesta ollutkaan, minkä Aldrin on omaelämäkerroissaan auliisti myöntänytkin. Ainoastaan Ed Whiten hahmosta on ehkä yritetty tehdä jotain ihmistä muistuttavaa.

Katselukokemuksena elokuva on hirvittävä. Leffa on lähinnä sarja lähikuvia Goslingin tai Foyn naamasta tai silmistä, tai vaihtoehtoisesti tärisevistä mittareista, kytkimistä, tai ruuvinkannoista. Kaikki vähäinen ihmisten välinen kanssakäyminen on kuvattu raivostuttavalla käsivarakameraheilunnalla.

Käsikirjoittaja Josh Singer on päässyt elokuvassa todella helpolla, sillä hän ei ole vaivautunut juurikaan kirjoittamaan dialogia. Käytännössä kukaan ei sano koko elokuvan aikana mitään edes etäisesti kiinnostavaa, Kennedyn puhetta ja muutamia aitoja lennonjohdon kommentteja lukuun ottamatta.

Jos Gemini- ja Apollo-ohjelmissa 1960-luvulla vaikuttaneita ihmisiä ei entuudestaan tiedä, lienee hyvin vaikea tietää, keitä elokuvassa esiintyvät hahmot ovat ja mikä heidän tehtävänsä on. Ketään kun ei esitellä eikä kenelläkään ole minkäänlaista taustaa. Deke Slaytonia esittävän hepun hiustyylikin on totaalisen väärä.

NASAn kuuohjelma ja Armstrongin ura esitetään lähinnä sarjana erilaisia läheltä piti -tilanteita tai epäonnistumisia. Armstrong melkein hajottaa X-15:n. Armstrong ja Scott melkein kuolevat Gemini 8:lla. Tässä tapauksessa sentään käy selväksi, ettei vika ollut heidän. Armstrong räjäyttää lentävän hetekan. Ed White, Gus Grissom ja Roger Chaffee kuolevat Apollo 1:n tulipalossa. Jotenkin se liittyi sähköjohtoihin ja happeen, tai jotain. Apollo 8:aa ollaan laukaisemassa kohti Kuuta, ja sitten jo takaisin tuleekin Apollo 10. Sitten Armstrong meneekin Kuuhun, ja tietokoneen kanssa on jotain häikkää, ja sitten Armstrong astuu Kuun pinnalle seisoskelemaan tyhjän panttina. Kaikki tämä on tietenkin tärisemistä, heiluntaa ja lähikuvia Goslingin naamasta.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että oli elokuvassa hivenen hyvääkin. Ciarán Hinds esitti Bob Gilruthia, ja koska jostain syystä olen aina pitänyt Hindsistä, hänen kohtauksensa eivät olleet niin kammottavan huonoja kuin muut. Kuumoduli Eaglen lähestyessa Kuuta oli muutaman sekunnin vilahduksia Kuun maisemista kiertoradalta nähtyinä, ja ne näyttivät hyviltä. Lisäksi samaan aikaan soineesta musiikista pidin. Mistään muusta en elokuvassa sitten pitänytkään. Näiden ansiosta elokuva ei ole yhden tähden (Kuun) elokuva, vaan saa puolikkaan lisää.

Ehkä elokuvan tarkoituksena oli kertoa, että Armstrongien tytär kuoli pienenä, ja että se vaikutti heihin yksilöinä ja avioparina. Oho. Enpä olisi ikuna arvannut.

Ensimmäisenä Kuussa ei ole jännittävä, dramaattinen, kiinnostava, ei vallankaan hauska, eikä se herätä oikeastaan mitään muita tunteita kuin ärtymystä, pettymystä ja hämmennystä siitä, miksi tällainen pökäle on pitänyt ylipäätään vääntää. Ihmetyttää sekin, miksi Armstrongit tiettävästi antoivat tälle siunauksensa. Tai no, ehkä Neil Armstrong sitten oikeasti oli robotti, mistäpä minä sitä tiedän. James Hansenin kirja First Man, josta elokuva siis nimensä otti, on tylsin lukemistani lukuisista astronauttielämäkerroista, mutta sen 768 pitkästyttävää sivua ovat huikean lennokasta tarinaniskentää verrattuna tähän täydellisen ikävystyttävään ja ylipitkään elokuvaan.

Jos haluan katsella Ryan Goslingin naamaa, katselen mieluummin sitä, kuinka hän ei halua syödä murojaan. Ja jos haluan yhdistää Ryan Goslingin naamaan traagisen ihmiskohtalon, katson mieluummin sitä, kuinka hän lopultakin syö muronsa. Ja noiden parissa ei tarvitse kärvistellä lähes kahta ja puolta tuntia.

Ehkä minä olen väärää katsojaryhmää, tai ehkä minä yksinkertaisesti vaan en tajunnut. Lopputulema kuitenkin on, että Ensimmäisenä Kuussa on kolmanneksi huonoin elokuvateatterissa koskaan näkemäni elokuva. Tämän ohitse kehnoudessa menee vain kaksi ranskalaista taidepläjäystä.

Summa summarum: Tätä kammotusta en voi suositella kenellekään, tai ainakaan kenellekään, joka on kiinnostunut miehitetyistä avaruuslennoista, NASAn historiasta, Apollo-ohjelmasta, Kuusta tai ylipäätään mistään vähänkään kiinnostavasta.

Arvio: *+

torstai 1. marraskuuta 2018

Kraatteriluentoja Saarijärvellä (Huomaa päivitys!)

Viikon kuluttua torstaina 8.11.2018 järjestetään Saarijärvellä törmäyskraattereita käsittelevä yleisötilaisuus. Aiheena on erityisesti viime kesänä julkistettu Suomen kahdestoista todistettu törmäyskraatteri Summanen.

Summasen löytöhistoriasta ja tutkimuksista kertoo Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) geologi Satu Hietala, joka oli keskeisimpänä tekijänä löytämässä Summasen törmäystodisteita. GTK:n Jari Nenosen aiheena puolestaan on Suomessakin yhä suurempaa kiinnostusta herättävä geomatkailu. Joukon jatkona olen minäkin. Minä luulisin puhuvani maapallon törmäyskraattereista ja niiden tutkimuksesta noin yleisemmällä tasolla, huomioiden niiden mahdollisuudet esimerkiksi koulutuksessa ja matkailussa. Ja tietysti vertailukohdiksi pitää näyttää muutama kuva Kuun kraattereista.

Tilaisuus on maksuton ja kaikille aiheesta kiinnostuneille avoin. Se järjestetään Saarijärven kaupungintalolla (Sivulantie 11) RahkolaPylkönmäkiRahkolasalissa. Ajankohta on yleisön kannalta hieman hankala, eli klo 12 18. Kullekin puhujalle on varattu puolisen tuntia aikaa, joten tilaisuuden kesto on kaikkineen luultavasti pari tuntia.

Päivitys 6.11.2018: Yleisötilaisuus onkin uusimman tiedon mukaan siis illalla klo 18. Päivätilaisuus on klo 12, mutta suunnattu kunnan edustajille ja alueen yrittäjille. Ainakin minun tietääkseni.

Päivitys 7.11.2018: Nyt salin nimi on Rahkolasali, kuten alkujaankin ilmoitettiin. Pääpiirteissään paikka joka tapauksessa lienee Saarijärven kaupungintalo.

P.S. 13.11.2018: Omasta puolestani vielä näin jälkikäteen kiitokset järjestäjille ja yleisölle onnistuneista tilaisuuksista ja terävistä kysymyksistä, sekä GTK:n kollegoille hyvästä yhteistyöstä! Lehtijuttuja tilaisuuden tiimoilta tulee tässä lähipäivinä tuonne Haastatteluja ja lehtijuttuja -sivulle.

P.P.S. 15.11.2018. Jutut löytyvät em. sivulta, ja heitin tähän mukaan tuon Saarijärveläisessä 6.11. olleen mainoksen.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Vielä ehtii Järviseudun mineraalinäyttelyihin

Laitetaanpa vaihteeksi taas häpeämätön mainos: Lappajärven ja Evijärven kunnankirjastoissa olevat Järviseutu-Seura ry:n mineraalinäyttelyt ovat nähtävissä vielä puolisentoista viikkoa. Näyttelyt puretaan viikolla 45, noin 5. ja 6.11.

Lappajärvellä näytillä ovat Etelä-Pohjanmaan kuntakivet, Evijärvellä puolestaan lukuiset erilaiset kvartsin (tai tarkemmin sanottuna piidioksidin) muunnokset. Näyttelyitä on kyselty muuallekin, mutta erittäin todennäköisesti nyt on viimeinen tilaisuus ainakin vähään aikaan nähdä näitä varsin harvinaisiakin mineraaleja sisältäviä näyttelyitä Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla (tai luultavammin missään).

Lappajärvellä hotelli Kivitipussa esillä oleva meripihkanäyttely jatkaa ainakin toistaiseksi esilläoloaan.

Hieman tarkempia tietoja näyttelyistä löytyy tuolta Näyttelyt-sivultani.

P.S. 13.11.2018: HUOM! Etelä-Pohjanmaan kuntakivet -näyttely jäikin vielä paikalleen, ja on nähtävillä Lappajärven kirjastossa suunnilleen ainakin marras-joulukuun taitteeseen saakka!
 
Kalsedoni on kaunis piidioksidin muunnos, jota pääsee vielä ihastelemaan Evijärven kirjaston näyttelyssä.

lauantai 13. lokakuuta 2018

International Observe the Moon Night lauantaina 20.10.2018

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun ympäri maailmaa järjestetään suurempia ja pienempiä yleisötapahtumia, joiden teemana on Kuu. International Observe the Moon Night -tapahtuma (InOMN) järjestetään tällä kertaa lauantaina 20.10. Tällä hetkellä, viikkoa ennen h-hetkeä, InOMN-sivuston laskurin mukaan rekisteröityjä tapahtumia on 553. Valitettavasti Suomessa tai edes Pohjoismaissa ei tällä(kään) kertaa ole ainakaan toistaiseksi ilmoitettu järjestettävän ainuttakaan tapahtumaa.

Toisin kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten, Kuu on InOMNin aikaan Suomesta katsellen lähes siedettävästi, vaikkakaan ei missään nimessä hyvin havaittavissa. Kuu on lauantai-iltana 85 %:sti valaistu. CalSky-sivuston perusteella sen näkyvyys Äänekosken horisontin mukaan on tuolloin tällainen:

  • Kuu nousee klo 17.37 suunnasta 115°.
  • Kuu on etelässä klo 22.17 16°:n korkeudella.
  • Kuu laskee klo 01.51 suuntaan 240°.

Terminaattorilla eli yön ja päivän rajalla on hyvinkin näyttäviä ja mielenkiintoisia kohteita havaittavissa. Eteläisillä ylängöillä sijaitsee suuri, hyvin loivalla kulmalla tapahtuneen törmäyksen (vai kenties törmäyksien?) synnyttämä Schiller. Hieman pohjoisempana tarjolla ovat Humorumin törmäysaltaan keskusalueen vajoamisesta kielivät Mare Humorumin itärannan normaalisiirrokset, kuten Rupes Liebig. Pohjoisella pallonpuoliskolla upea Aristarchus on ympäröivine tuliperäisine rakenteineen juuri tulossa aamuaurinkoon. Kiinnostavaa havaittavaa ja kuvattavaa riittää siis kiikaria käyttäville vasta-alkajille kuin Kuun valokuvaamisen mestareillekin. 

Hieman tarkemmin näkyvissä olevia kohteita voi tarkastella alla olevasta NASAn Scientific Visualization Studion Dial-a-Moon -palvelulla tehdystä kartasta. Toivottavasti tähän mennessä harvinaisen selkeän lokakuun kelit suosivat myös InOMNia, jotta niitä pääsee ihastelemaan myös muutenkin kuin karttaa katsellen.
Kuu lauantaina 20.10.2018 klo 22. Kuva: NASA Scientific Visualization Studio / Ernie Wright / T. Öhman.

P.S. 21.10.2018: Todettakoon jälleen, että tämäkin InOMN jäi omalla kohdallani pilvien taakse.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Lisää järjettömiä nimiä Kuuhun

Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n alainen Kuun nimistöstä vastaava työryhmä jatkaa armotonta sekoiluaan. Ryhmä toki tekee paljon hyvää työtä, mutta se myös jatkuvasti rikkoo omia sääntöjään. Samalla se sotkee Kuun muutenkin äärimmäisen sekavaa nimistöä entisestään. Esimerkkeinä tästä ovat täysin pieleen menneet Hildegard ja Hildegard K, ja toisaalta omasta mielestäni onnistuneet mutta IAU:n sääntöjen vastaiset (tai ainakin hyvin tummanharmaalla alueella liikkuvat) Mount Marilyn ja Chang'e 3:n laskeutumisalueen Tai Wei, Zi Wei ja Tian Shi.

Erittäin hämmentävät uusimmat nimistömuutokset nähtiin eilen 5.10.2018. Tapaus oli IAU:n mielestä niin merkittävä, että he julkaisivat siitä oikein lehdistötiedotteen. Yleensä uudet nimet ainoastaan mainitaan lyhyesti USGS:n planeettageologian uutissivulla. Uusimmat nimet Kuussa ovat nyt 8 Homeward ja Anders' Earthrise. Näillä halutaan kunniottaa parin kuukauden kuluttua 50-vuotisjuhliaan viettävää Apollo 8-lentoa ja erityisesti maineikasta Earthrise-valokuvaa, jossa molemmat kraatterit näkyvät. Aina on toki ollut tiedossa, että kuvan varsinaisesti otti Apollo 8:n kuumodulin pilotti Bill Anders, mutta osa kunniasta on usein jaettu myös komentomodulin pilotti Jim Lovellille ja lennon komentaja Frank Bormanille, sillä onnistunut kuvaus oli kuitenkin ryhmätyön tulosta. Nyt päätettiin kunnioittaa pelkästään Bill Andersia.

Uusissa nimissä on mielestäni monikin asia täysin pielessä. Ensinnäkin ne ovat harvinaisen hankalia. Numero nimen alussa on aina ongelmallinen, minkä vaikkapa asteroidien ja komeettojen nimet kiistatta osoittavat. Englannin genetiivi puolestaan on vaikea etenkin englantia äidinkielenään kirjoittaville. Tästä todisteena on vaikkapa Science Daily-tiedeuutissivuston juttu, jossa Anders' Earthrise kulkee nimellä Anders's Earthrise. Kumpikaan nimi ei myöskään noudata Kuun kraattereiden nimeämisohjetta, jonka mukaan ne tulisi nimetä merkittävien kuolleiden luonnontieteilijöiden tai naparetkeilijöiden mukaan, tai erityistapauksissa etunimien mukaan.

IAU:n nimeämisohjeiden ensimmäisessä pykälässä lukee näin:

1. Nomenclature is a tool and the first consideration should be to make it simple, clear, and unambiguous.

Ohjeen mukaan nimistö on siis ennen kaikkea työkalu, ja nimistö tulisi pitää selvänä ja yksiselitteisenä. Nyt 8 Homewardiksi nimetty kraatteri tunnettiin aiemmin "yksiselitteisellä" nimellä Ganskiy (Hansky) M. Sen virallisessa nimessä todellakin oli kaksi kirjoitusasua. Vaikea sanoa, onko uusi nimi yhtään selkeämpi kuin vanha. Anders' Earthrise puolestaan oli aiemmin Pasteur T, mutta se tunnettiin eräissä vanhemmissa kartoissa nimellä Voltaire. Hommaa sotkee vielä huomattavasti se, että jos USGS:n tietokannasta alkaa 8 Homewardia tai Anders' Earthrisea etsiä, niitä ei löydä kraatterien alta, vaan molemmat luokitellaan jostain syystä edelleen satelliittikraattereiksi, joiden isäntäkraatterit ovat Ganskiy (Hansky) ja Pasteur. Simple, clear, and unambiguous?
IAU:n PR-kuva uudelleennimetyistä kraattereista Apollo 8:n Earthrise-klassikossa. Kuva: NASA / IAU.

IAU:n PR-kuva 8 Homewardista ja Anders' Earthrisesta ilmeisesti WAC-mosaiikkitaustalla. Pohjoinen ylhäällä, 8 Homewardin läpimitta noin 12,5 km ja Anders' Earthrisen läpimitta noin 40,2 km. Kuva: NASA / IAU.

Molemmat uudelleennimetyistä kraattereista sijaitsevat Kuun etäpuolella juuri itäisen reunan takana. 8 Homewardin virallinen läpimitta on 12,52 km, leveysaste -12.02° ja pituusaste 97.09°. Äkkiseltään ajatellen se saattaisi erittäin suotuisissa libraatio-olosuhteissa kenties jopa olla havaittavissa Maasta. Anders' Earthrise on selvästi suurempi kraatteri, läpimitaltaan 40,15 km. Sen leveysaste on -11,73° ja pituus 100,47°. Iältään se on kohtalaisen vanha, eli nektarinen.

Jos Apollo-ohjelmaa ja siinä mukana olleita ihmisiä haluttaisiin kunnioittaa Kuun nimistössä, yksi erittäin hyvä tapa olisi virallistaa  astronauttien kraattereille ja muille laskeutumisalueiden läheisille kohteille antamat nimet. Jonkin verran niitä on virallistettukin, mutta minkäänlaista logiikkaa siitä on ulkopuolisen hyvin vaikea löytää. Nämä nimet ovat käytössä esimerkiksi LRO QuickMapissä, joten selkeämpää olisi, jos kyseiset nimet olisivat virallisia.

Asian hyvä puoli on tietenkin se, että Kuu ja Apollo 8 saavat tiedotusvälineissä hivenen näkyvyyttä. Mitään muuta hyvää tästä sekoilusta en sitten pystykään keksimään. Parempi olisi, jos IAU kirjoittaisi Kuun nimistösäännöt kokonaan uusiksi, koska se ei kuitenkaan nykyisiä sääntöjään noudata. Hyvä lähtökohta olisi, jos säännöissä todettaisiin, että vuosisataisia perinteitä noudattaen kaikki käy...

Kuu on koko ihmiskunnan yhteistä "omaisuutta". Sen pinnanmuotojen nimeämisen periaatteet ovat järkevät ja lämpimästi kannatettavat. Sitä vain toivoisi, että noita periaatteita myös noudatettaisiin, eikä turhan päiten lisättäisi hämmennystä ja sekasortoa.

torstai 30. elokuuta 2018

Paul Spudis (1952-2018)

Yksi aikamme johtavista kuututkijoista ja Kuuhun palaamisen väsymätön puolestapuhuja Paul Spudis kuoli keuhkosyöpään 29.8.2018. Paitsi eturivin tutkija, hän oli myös selväsanainen kuututkimuksen popularisoija, joka kahdella blogillaan ja useilla kirjoillaan toi kuututkimuksen tulokset myös suuremman yleisön saataville. Paluu Kuuhun oli hänelle sydämen asia. Hänen ensimmäinen kirjansa The Geology of Multi-Ring Impact Basins  on edelleenkin yksi parhaista lukemistani planeettageologian kirjoista ja omalla kuuhulluuden sarallani erittäin merkittävä teos.

Paul Spudis (1952-2018). Kuva: LPI
Paul Spudis kantoi huolta myös seuraavasta tutkijasukupolvesta ja hän veti Lunar and Planetary Instituten (LPI) kesäharjoitteluohjelmaa vuosikaudet. LPI:ssä hänet oppi tuntemaan ystävällisenä, erittäin terävä-älyisenä, vanhat scifi-elokuvat hyvin tuntevana hauskana kollegana, jolla oli aina aikaa jutella ja jakaa neuvojaan.

Kiitos, ja kevyet mullat.