tiistai 11. tammikuuta 2022

Tammikuu 2022 kuvina

Tammikuun ensimmäisen ja toisen viikon taitteessa Kuun koilliset osat olivat hyvin näkyvissä, sillä niin pohjoinen (n. 6,5°) kuin itäinenkin (n. 7,5°) libraatio oli huomattavan suuri. Koillisen libraatiovyöhykkeen huomattavin piirre on Humboldtianumin törmäysallas ja sen sisäosia täyttävä Mare Humboldtianum. Osittain havaintopaikan vaillinaisen havaintolaitevalikoiman, mutta etenkin pilvien vuoksi Humboldtianumin alueen ihailu jäi kuitenkin jokseenkin vaillinaiseksi. Jonkinlaista todistusaineistoa tilanteesta kuitenkin tallentui.

8.1.2022 puoli viiden maissa iltapäivällä taivas oli vielä vaalea ja Kuu loisteli pilvien läpi. Käsivaralta täristeltyä kuvaa ei tuon suurempana juuri ole vara katsella:

8.1.2022 klo 16.34, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Iltauutisten aikaan pilvet olivat vähän vähemmän tiellä, mutta Kuu vastaavasti matalammalla, joten kovin kummoista näkymää ei silloinkaan ollut tarjolla. Punerrus johtuu Kuun olemisesta jo melko matalalla, mutta en ihan tiedä, miksi kamera päätti tehdä kuvasta myös tuollaisen vihertävän. Joka tapauksessa Mare Crisiumin itäpuolella Mare Marginis ja kaakkoispuolella Mare Smythii näkyvät varsin mukavasti. Smythiin ja Crisiumin välissä on Mare Undarum.  

8.1.2022 klo 20.32, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Kaikessa suttuisuudessaan ja värien tunkkaisuudessaankin tämä oli ehkä illan paras(?) näkymä Humboldtianumin seutuun, jonne keltainen viiva osoittelee:

8.1.2022 klo 20.33, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Iltapäivällä ja alkuillalla 9.1.2022 keli oli parempi, eli pilviä ei ollut, mutta pakkasta oli viitisentoista astetta. Libraatiokin oli vielä varsin suotuisa noiden itäisten ja koillisten alueiden kannalta. Väritasapaino on edelleen ällöttävän vihreän puolella, joten lienen tönköillä sormillani vahingossa säätänyt sen itse. Käsittely meni tuossa vähän överiksi:

 

9.1.2022 klo 16.39, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Tässä kuvassa hieman hahmottuu se tosiseikka, ainakin kun asian tietää, että Mare Humboldtianum täyttää vain Humboldtianumin altaan sisäosia:

9.1.2022 klo 16.40, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

RAT-31 on palvellut minua etenkin Kuun, planeettojen ja Auringon katselussa jo reilut 35 vuotta ja tekee niin edelleen, nykyisin tosin satunnaisesti Alahärmän taivaan alla oleillessani:

9.1.2022 klo 17.52, Alahärmä, Nikon CoolPix P900.

Kuten muinakin iltoina, myöhemmin stratus-pilvet tulivat taivaalle. Pienen kehän lisäksi niistä ei muuta iloa sitten ollutkaan:

9.1.2022 klo 21.13, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Alkuillalla 10.1.2022 tilanne oli jälleen pitkälti sama, eli ohuet stratus-pilvet olla möllöttivät Kuun edessä, mutta tällä kertaa oli näkyvissä sentään kaksoiskehä:

10.1.2022 klo 18.22, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Pakkanen oli hivenen kahdenkymmenen kylmemmällä puolella, Kuu oli ehtinyt jo reiluksi ensimmäiseksi neljännekseksi, eivätkä pilvet pahemmin sotkeneet kuvaa, johon löytyi jo järkevä väritasapainokin:

10.1.2022 klo 18.25, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Eteläiset ylängöt olivat tietenkin hienosti näkyvissä. Maineikas kolmikko Ptolemaeus–Alphonsus–Arzachel oli juuri tullut kraattereiden pohjia lukuun ottamatta näkyviin, mutta etelämpänä vähemmän tunnettu Maginus (D=156 km, prenektarinen) olisi ollut lähitarkastelussa vielä hienompi, sillä sen läntinen reuna oli juuri ilmestymässä valorenkaaksi pimeyden keskelle (minkä keltainen viiva kuvassa osoittaa):

10.1.2022 klo 18.26, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Edellisenä iltana olin putkella katsonut Mare Marginiksen kirkkaita kiehkuroita, mutta kuviin ne eivät oikein silmiinpistävästi tarttuneet, vaikka toki näkyivätkin. Nyt ne erottuvat selvästi kuvassakin keltaisen viivan kohdalla. Kiehkuroiden ja itäisten merien näkyminen selittyy sillä, että itäinen libraatio oli vieläkin reilut kuusi astetta. Kuva on myös osoitus siitä, että vaikka johonkin tolppaan tai seinään yrittääkin kameraa tukea, käsivarakuvien rajaus näin reippaalla zoomauksella on ainakin minulla yleensä ihan mitä sattuu:

10.1.2022 klo 18.27, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Seuraava kuva on taas kohtalaisen suttuinen, mutta otetaan se mukaan muistuttamaan siitä, että pohjoisessakin on mielenkiintoisia kohteita, kuten keltaisen viivan kohdalla oleva W. Bond (D=171 km, prenektarinen):

10.1.2022 klo 18.27, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Kuu tammikuussa 2022

Kuutietoa kotitarpeisiin

Olen pidempään kaivannut palvelua, josta löytäisin kaikki Kuun havaitsemisen yleissuunnitteluun tarvittavat tiedot yhdestä paikasta. Joskus viime vuonna huomasin, että Time and Date -sivuston avulla perusasiat, eli nousu-, lasku- ja etelässäoloajat, nousu- ja laskusuunnat, sekä etelässäolokorkeudet saa kätevästi laskettua omalle havaintopaikalleen. Lisäiloa tuottaa se, että Time and Daten luvut saa helposti kopioitua koko kuukauden ajalta itselleen vaikka Exceliin. Ja kuten libraatiokaaviosivulla on tarkemmin selostettu, muutama viikko sitten ilmeni, ettei libraatiokaavioiden piirtäminen Fred Espenakin laskeman datan pohjalta ole homma eikä mikään.

Kasassa oli siis kaikki tarvittava. Kun Time and Daten ja Espenakin datan yhdistää, saa varsin pienellä vaivalla aikaiseksi yhden sivun Excel-tulosteen tai PDF:n, joka kertoo kuukauden tarpeelliset tiedot helposti hahmotettavassa muodossa ja omia käytännön tarpeitani silmällä pitäen täysin riittävällä tarkkuudella. Ensin ajattelin tehdä moiset vain itselleni, mutta kysäisin sitten Time and Datelta, saisiko heidän laskemaansa aineistoa pistää esille omalle nettisivulleni. Oletin toki, ettei lupaa heru, mutta vielä mitä, tällaiseen ei-kaupalliseen opetukselliseen käyttöön lupa irtosi joulusta huolimatta nopeasti ja erittäin ystävällisesti. Kuuhullu kiittää!

Muotoseikkoja ja muuta sellaista 

En tiedä, tuleeko näiden tietojen plottaamisesta kuukausittainen tapa vai ei, mutta toivottavasti tulee. Aikomus kuitenkin olisi, että seuraavan kuukauden tiedot tulevat hieman ennen kuukauden vaihdetta tänne blogiin.

Sikäli kun jatkossakin näitä teen, en tule näitä selitteitä joka kerta mukaan pistämään. Eli 'Allo, 'Allo -henkisesti: Listen very carefully, I shall say this only once. Time and Daten luvut ovat refraktiokorjattuja. Nousu- ja laskuaikadata ei välttämättä kuitenkaan ole ihan minuutin päälle "oikein". Vertailin Time and Daten lukuja Tähdet-vuosikirjan vastaaviin, ja niissä oli korkeintaan muutaman minuutin heittoja. Käytännössä erolla ei perusharrastuksen kannalta ole mitään merkitystä, ja esimerkiksi tarkempaan kuvaussuunnitteluun löytyy sitä varten tehtyjä työkaluja. Joissain tilanteissa tuo muutaman minuutin heitto saattaa kuitenkin johtaa siihen, että esimerkiksi etelämeridiaanin ylittämättömyys muljahtaa eri lähteissä eri päiville. Nuo erot kyllä havaitsee helposti, jos niitä lähtee metsästämään. Ja kuten todettua, käytännön merkitystä niillä ei juuri ole.

Kuun vaiheet on alkuperäisaineistossa ilmoitettu prosentin kymmenyksen tarkkuudella, mutta pyöristin ne täysiin prosentteihin. Vaihe on ilmoitettu Kuun ollessa etelässä. Koska haluan pitää näiden taulukoiden tekemisen mahdollisimman vaivattomana, en ole etelässäolokorkeuksia pyöristänyt järkevämpiin kokoasteisiin, koska se vaatisi pari ylimääräistä työvaihetta Excelissä. Samasta syystä lukujen kirjoitusasuissa on joitain englannista kopioituneita käytäntöjä (ei väliä ennen %-merkkiä, kaksoispiste kellonajoissa...). Alkuperäisaineistoon sisältyneen Kuun etäisyyden jätin pois, koska sitä ei havaitsemisen kannalta tarvita mihinkään.

Libraatiodatasta ei tässä yhteydessä liene tarvetta sanoa sen enempää, koska homma on uskoakseni riittävällä tarkkuudella selvitetty libraatiokaaviosivulla.

Koska Time and Daten arvot on laskettu Äänekosken horisontin mukaan, ne ovat kohtalaisella tarkkuudella käyttökelpoisia koko keskisen Suomen alueella. Kun suunnilleen Äänekosken leveyspiirillä (noin 62,5°N) pysytään, tapahtuvat asiat itärajalla noin 15 minuuttia taulukossa mainittua aiemmin, länsirannikolla taas noin 15 minuuttia myöhemmin.

Virheitä näissä saattaa hyvinkin olla, joten minkäänlaisia takeita en tietojen oikeellisuudesta anna.

 

Kuun nousu- ja laskuajat ja -suunnat, etelässäoloaika ja korkeus, sekä vaihe Time and Date -palvelun laskemana (www.timeanddate.com) Äänekosken horisontin mukaan tammikuussa 2022. Vaiheet pyöristetty kokonaisiin prosentteihin. Timeanddate.com -palvelun luvalla.

Päivä Nousu Lasku Nousu Etelässä Vaihe
1 9:03  156° 12:33  202° - 10:52 1,7° 3%
2
10:52  166° 13:03  194° - 11:58 0,5° 0%
3 11:38  161° 14:37  200° - 13:04 1,2° 1%
4 11:47  149° 16:39  213° - 14:07 3,7° 5%
5 11:49  136° 18:37  228° - 15:05 7,9° 11%
6 11:48  123° 20:25  242° - 15:57 13,1° 19%
7 11:46  110° 22:04  256° - 16:45 18,9° 29%
8
11:44  97° 23:37  269° - 17:29 24,8° 39%
9 11:42  85° - - 18:12 30,6° 49%
10 - 1:06  282° 11:40  73° 18:54 36,1° 59%
11 - 2:35  295° 11:38  61° 19:37 41,1° 69%
12 - 4:05  307° 11:37  50° 20:20 45,5° 77%
13 - 5:38  318° 11:37  39° 21:06 49,0° 85%
14 - 7:12  330° 11:40  29° 21:54 51,5° 91%
15 - 8:44  339° 11:50  20° 22:44 52,9° 96%
16 - 9:57  344° 12:23  16° 23:36 53,0° 99%
17 - 10:32  341° 13:34  20°
18
- 10:44  332° 15:08  30° 0:27 51,7° 100%
19 - 10:47  321° 16:47  42° 1:17 49,1° 99%
20 - 10:47  310° 18:25  54° 2:05 45,4° 96%
21 - 10:46  298° 20:00  67° 2:52 40,7° 91%
22 - 10:45  285° 21:34  80° 3:37 35,3° 84%
23 - 10:43  273° 23:09  94° 4:21 29,5° 76%
24
- 10:41  260° - 5:06 23,4° 66%
25 0:47  108° 10:39  247° - 5:53 17,3° 55%
26 2:30  122° 10:37  234° - 6:42 11,6° 43%
27 4:21  136° 10:37  220° - 7:36 6,6° 32%
28 6:20  151° 10:39  207° - 8:34 2,8° 21%
29 8:18  163° 10:52  196° - 9:37 0,8° 12%
30 9:36  166° 11:51  195° - 10:42 0,6° 5%
31 9:55  156° 13:46  206° - 11:46 2,2° 1%


Kuun pituus- ja leveysastelibraatio tammikuussa 2022. Data: Fred Espenak, www.astropixels.com.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Joulukuu 2021 kuvina

Kuusta tulee napsittua kuvia melko usein, käytännössä aina kun siihen mahdollisuuksia on. Joskus niitä tulee twiittailtua, mutta monesti ei. Kuvat jäävät pitkäksi aikaa kameran muistikortille, kunnes ne jossain vaiheessa päätyvät makaamaan tyhjän pantiksi ulkoiselle kovalevylle. Hyvin harvoin niihin tulee alkuvilkaisun jälkeen palattua. Eipä silti, kun pelkällä kameraoptiikalla kuvaa – hyvin satunnaisella suttuisella digiscoping-kuvalla höystettynä – eihän noissa rehellisesti sanottuna paljon katseltavaa ole.

Itseni joten kuten tuntien olen aika vakuuttunut, ettei tämä yritys koota ja myös päivitellä käynnissä olevan tai juuri menneen kuukauden kuukuvat aina kuukausittaisen blogitekstin alle tule kovin pitkään jatkumaan, mutta ainahan sitä voi kokeilla. Ideana on siis kirjoittaa hyvin vähän tekstiä tai linkkejä ja pistää näkysälle otsikon mukaisen kuukauden Kuusta ottamiani kuvia, ihan vain omaksi huvikseni. Toki pidätän itselläni oikeuden kirjoitella erikseen vaikka yhdestä kuvasta, jos siltä sattuu tuntumaan.

Kuvat ovat aina lievästi GIMPillä muokattuja (yleisimmin histogrammin lievä venytys ja "highlights"-säädöllä vähän kirkkaimpia alueita tummemmiksi, sekä kevyehkö terävöitys), ellen toisin sano. Tästä lähtee.

15.–16.12. itäinen libraatio oli vielä nelisen astetta, joten itäreunalta näkyy edelleen vähän noita pikkuisen kaukaisempiakin meriä:

‎15.12.2021 klo 22.36, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Tämä on liikaa zoomailtu, mutta kun tuo Humorum vain on yksi suosikkialueistani:

15.12.2021 klo 22.37, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Aristarchuksen ylänkö olisi ollut mukavasti juuri terminaattorilla:

15.12.2021 klo 22.39, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Tässä oli lähinnä ideana tiirailla tuonne Schillerin ja Schiller–Zucchiuksen altaan suunnalle:

15.12.2021 klo 22.40, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Seuraavana iltana 16.–17.12. olin jo alkuillasta seitsemän maissa räpsimässä kuvia:

‎16.12.2021 klo 18.58, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Taas oli se Humorumin seutu tähtäimessä:

16.12.2021 klo 19.01, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tämäkin on liikaa zoomailtu joten sutuksi menee, mutta Aristarchuksen ylängön väriero ympäristöönsä nähden erottuu jo näin vinossa valossa:

16.12.2021 klo 19.04, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Tycho osui tässä kivasti varsin keskelle:

16.12.2021 klo 19.04, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Sen verran Kuun ihailu lähempää houkutti ja kun tilaisuus siihen nyt oli, raahasin myöhemmin yöllä Celestron 8:n pihalle, ja pitkästä aikaa kokeilin myöskin digiscopingia. Akku vaan simahti turhan pian, joskin seeing oli sen verran kamala, ettei siitä juuri olisi kostunut, vaikka se olisi pidempäänkin kestänyt. Siksipä en akunvaihtohommiin viitsinyt ryhtyäkään. Suttuisuudesta huolimatta Schillerin keskusharjannekin sentään näkyy. Omin silmin katsellen kauneinta ja kiehtovinta oli alareunassa loivana lovena näkyvä Bailly, jonka sisältä alkoi loistaa pienempien kraatterien reunoja. Tuo idempi, siis oikeanpuoleinen lienee mitä ilmeisimmin Bailly B, mutta siitä vasemmalle olevaa rantua en äkkiseltään kykene tulkitsemaan:

17.12.2021 klo 01.56, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

 

Tämä hieman enemmän länteen yltävä kuva, johon myös Schickard mahtuu kokonaan, on vähän parempi, kun tuo Bailly B:kin hahmottuu selvemmin kraatterina:

17.12.2021 klo 01.56, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

 

Tämän kuvan tarkoituksena oli tallentaa keskellä alareunaa näkyvä ääriään myöten täyttynyt ja siksi pannukakulta näyttävä omituinen Wargentin:

17.12.2021 klo 01.58, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

 

Tämä vähän vähemmän zoomailtu ja siksi ehkä hitusen vähemmän huono kuva jäi viimeiseksi ennen akun simahdusta:

17.12.2021 klo 01.59, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

Viime yönä 19.–20.12. pääsikin katsomaan hieman täysikuusta jo pienenemään päin ollutta, mutta silti kirkkaana korkealla loistanutta Kuuta. Eteläinen libraatio oli nelisen astetta, mutta en ole tarkemmin yrittänyt hahmottaa, toiko se tuolta syvästä etelästä jotain erityisemmin kiinnostavaa näkyviin:

20.12.2021 klo 01.03, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.


Hieman suttuiseksi taas vetää, joten jälleen kerran vähemmällä zoomaamisella olisi tullut parempi:

20.12.2021 klo 01.05, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tällä kuvalla oli tarkoitus tallentaa näkymä Keplerin ja Copernicuksen säteisiin, sekä jälkimmäisen itäpuolella oleviin pyroklastisiin alueisiin (tummiin töhryihin lähempänä kuvan oikeaa laitaa):

20.12.2021 klo 01.07, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

20.–21.12. Kuu oli vielä idässä iltakahdeksan jälkeen kuvatessani, joten ilmansuunnat näyttävät vähän hassuilta edellisiin kuviin verrattuna. Osa kuvista oli ohuiden stratocumulus-pilvien läpi otettuja, ja Kuu oli juuri naapuritalon katon yläpuolella, joten ylimääräisen suttautumisen lähteitä oli:

20.12.2021 klo 20.02, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Mare Tranquillitatiksen basalttien sinisyys verrattuna Mare Serenitatiksen basaltteihin on ilmeinen ihan omin silminkin katseltuna, mutta pikkaisenkin käsitellyssä kuvassa ero korostuu entisestään:

20.12.2021 klo 20.03, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Langrenus tuolla Mare Fecunditatiksen itärannalla lähellä terminaattoria on 132-kilometrinen upea kraatteri, joka minun mielestäni ei saa osakseen riittävää ihailua. Se on iältään eratostheninen, mutta silti sillä on säteet. Se on ehkäpä merkittävän poikkeus siihen nyrkkisääntöön, jonka mukaan säteiden ympäröimät kraatterit ovat kaikkein nuorimpia eli kopernikaanisia. Kopernikaasena sitä tosin pitkään pidettiinkin, eikä tietenkään lopullista tuomiota asiasta ole annettu:

20.12.2021 klo 20.05, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Cassini's Bright Spot eli Cassinin kirkas täplä eli kraatteri Hell Q:n tuore heittelekenttä loistaa komeasti Tychosta ylöspäin:

20.12.2021 klo 20.07, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Vasemmalla alhaalla loistavat Byrgius A:n säteet. Siitä vasemmalle aivan reunassa erottuu Orientalen allasta lähinnä basalttien muodossa, eli Lacus Veris ja Lacus Autumni. Reunassa törröttävä nyppyläkin lienee joko Cordillera- tai Rook-vuoristoa eli Orientalen rengasta joka tapauksessa:

20.12.2021 klo 20.09, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tämä laaki olisi saanut osua keskemmälle, mutta se on tuon minun viitseliäisyyteni ja kamerajalustan kanssa pelatessa aina vähän sellaista että otetaan mitä sattuu tulemaan:

20.12.2021 klo 20.10, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tässä kaikki nyt tällä kertaa. Jos kuvia vielä tämän kuukauden aikana lisää tulee, niin sitten päivitän tätä samaa tekstiä.

 

Päivittelyä 1.1.2022 (ja ihan pieniä tekstiviilauksia)

Sain jo kertaalleen lähes koko joulukuun valmiiksi, kun Blogger sitten päätti, että hävitetäänpäs edellisen tunnin aikaansaannokset. On nämä käteviä vehkeitä... Kokeillaanpa laittaa nämä päivitykset langoille pienemmissä osissa.

Noin neljätoista tuntia edellisten kuvien jälkeen eli aamupäivällä 21.12.2021 Kuu oli laskemassa vaalealla taivaalla, kun napsin siitä jokusen kuvan:

21.12.2021 klo 10.17, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Kuten mutkittelevasta reunasta näkee, Kuu oli niin matalalla että seeing oli kehno, ja vaalea taivas vei kontrastin. Yksiyiskohtia ei kuvista siis kannata yrittää etsiskellä, vaikka edellä mainittu Langrenus ja sen alapuolella oleva 141-kilometrinen esinektarinen Vendelinus olivat Mare Fecunditatiksen itäreunalla hyvin hollilla: 

21.12.2021 klo 10.20, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Kun ei yksityiskohtia kannattanut yrittää erottaa, saattoi kokeilla taiteellisempia pläjäyksiä, vaikkei tuota taiteellista näkemystä minulle ole suotukaan:

21.12.2021 klo 10.44, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Aamun viimeinen laaki oli vähän tavallisempi näkemys laskevaan Kuuhun:

21.12.2021 klo 10.46, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Aamulla 22.12. katselua ja kuvausta hieman kiusasivat ohueanlaiset altocumulus-pilvet, joista kuitenkin oli se ilo, että vähäpätöisen kehän ne Kuun ympärille loihtivat:

22.12.2021 klo 07.54, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Kuu olisi ollut mainiossa vaiheessa ihan kunnon havaintojakin ajatellen, mutta siihen ei nyt ollut mahdollisuuksia:

22.12.2021 klo 07.52, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Idässä Mare Crisiumin länsiranta olisi ollut mainiosti näkyvillä. Koillisessa puolestaan terminaattorilla oli aina kaunis kraatterikaksikko Hercules (läntisempi, D=68 km, eratostheeninen) ja Atlas (D=88 km, myöhäisimbrinen)

22.12.2021 klo 07.55, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Kaakossa taas olisi tarjolla ollut monimuotoinen ja kummallinen Janssen (virallisesti D=201 km, esinektarinen), joka ansaitsisi joskus oikein pidemmänkin kirjoituksen:

22.12.2021 klo 07.58, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tässä Äänekosken ns. linja-autoasemalla käsivaralta otetussa kuvassa ei maisemilla herkutella, eikä Kuukaan näytä oikein miltään. Se onkin tässä vain muistutuksena bussista, joka ei koskaan saapunut (tunti -15°C:ssa riitti, sitten tilasin taksin):

22.12.2021 klo 10.11, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Jouluaattoyönä 24.–25.12.2021 pilviverho repesi hetkellisesti, joten pikaisen ruimaisun käsivaralta ehti ottaa ennen kuin pilvet tulivat taas päälle. Sen verran käsi tärisi, että yhtään isompana tuota ei tohdi katsella:

25.12.2021 klo 00.41, Alahärmä, Nikon Coolpix P900.


Kun jouluista Kuuta kuitenkin pilvistä huolimatta halusi kuvata, piti taas yrittää tehdä taidetta. Lievää kehääkin oli hetken näkyvissä:

25.12.2021 klo 00.42, Alahärmä, Nikon Coolpix P900.

 

Pilvet peittivät Kuun nopeasti ihan kokonaan, joten tämä jäi vuoden 2021 viimeiseksi kuvakseni Kuusta:

25.12.2021 klo 00.42, Alahärmä, Nikon Coolpix P900.