Rare Earth – miksi kaikki ylistys?

Luin tuossa jokin aika sitten University of Washingtonin tutkijoiden Peter D. Wardin ja Donald Brownleen kirjan Rare Earth, josta olin kuullut ja lukenut tutuilta ja tuntemattomilta paljon kehuja. Lisäksi olin lukenut samoilta herroilta heidän myöhemmän kirjansa Planeetta Maan elämä ja kuolema, samoin kuin Wardin yksinään tekemän kirjan Tuntematon elämä. Molemmista pidin, joten odotukset Rare Earthiä kohtaan olivat melkoisen korkealla. Lisäksi, sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, teos oli ilmestyessään 15 vuotta sitten suht kova juttu astrobiologipiireissä, ilmeisesti osittain siksi, että Ward ja Brownlee tohtivat tuoda julki epäromanttisen käsityksensä, joka käy ilmi jo kirjan nimestä: Maapallo on hyvin harvinainen planeetta maailmankaikkeudessa, ja vaikka jonkinlaista eloperäistä limaa voi melko usealtakin planeetalta löytyä, on korkeamman elämän kehittyminen ja säilyminen hengissä äärimmäisen harvinaista.

Rare Earth oli jos ei nyt aivan karmaiseva, niin ainakin kirpaiseva pettymys. Toki aihepiiri oli kiinnostava, ja enimmäkseen Ward ja Brownlee kuvailevat etenkin laattatektoniikan ja nestemäisen veden ratkaisevaa merkitystä maankaltaiselle elämällä selkeästi ja kiinnostavasti. Miesten tyyli on vaan pidemmän päälle aivan kammottava, ja kopioitu suoraan amerikkalaisista tv-dokumenteista: jokaisen mainoskatkon jälkeen käytetään viisi minuuttia sen kertaamiseen, mistä ennen mainoksia oli puhe, minkä jälkeen tulee muutama minuutti uutta asiaa. Koko kirja on aivan järkyttävää saman asian jankkaamista. 335-sivuisesta kirjasta olisi saanut ainakin sata sivua pois asiasisällön juuri kärsimättä, mutta samalla luettavuutta merkittävästi parantaen.

Luettavuus onkin kirjan pahin ongelma. Rare Earth vaikuttaa nimittäin olevan yksi niitä tietokirjoja, joita kukaan, tai ainakaan kukaan asiaa vähänkään tunteva ulkopuolinen ei ole lukenut sen jälkeen kun se tekijöiden näppäimistöiltä erkani. Kustannustoimittamisesta ei ole jälkeäkään, jollei sellaiseksi laske hyvää hakemistoa, jollainen minulta saa aina plussaa. En känise siksi, että kirjassa olisi paljon paino- tai asiavirheitä, sillä ei niitä liikaa ole ainakaan niissä asioissa, joista jotain luulen tietäväni, mutta ne jotka siellä ovat, ovatkin sitten varsin hölmöjä. Nimien kanssakin on vaikeata: Ward ja Brownlee mm. nolosti kirjoittavat kollegansa Kevin Zahnlen nimen järjestelmällisesti väärin, ja hauskin moka on ilmeisesti perua Micro$oft Wordin automaattisesta ”korjauksesta”: Tornionjokilaaksossakin seikkaillut Pierre-Simon de Laplace (1749–1827) kulkee kirjassa nimellä Liplike! Asiansa puolesta Rare Earth ansaitsisi siis enemmänkin kehuja, mutta etenkin loppumaton toisto on niin rasittavaa, että se syö kirjan pisteitä rankasti.

Peter D. Ward & Donald Brownlee: Rare Earth – Why Complex Life Is Uncommon in the Universe. Copernicus Books, 2000, 335 s.

Arvio:

P.S. 16.1.2015: Pientä näppihäröilyä korjattu.