Kurja kirja kovista äijistä

Toimittaja Jay Barbreella on tiettävästi tilillään ennätys, jota kukaan ei tule rikkomaan: hän on nähnyt paikan päällä kaikki miehitetyt Mercury-, Gemini-, Apollo-, ja avaruussukkulaohjelman laukaisut. Hurja saldo. Pitkä toimittajan kokemuksensa lisäksi hän on kirjoittanut useampiakin kirjoja Yhdysvaltojen avaruusohjelmasta, mutta noin pitkän uran luultavasti vaatima kirjoitustaito ei kuitenkaan valitettavasti näy hänen Moon Shot -kirjassaan. Se  on nimittäin aika onneton tekele.

Kirja ilmestyi alunperin jo vuonna 1994, mutta itse luin kirjan Kindle-version vuodelta 2011. Kindle-versionkin kirjoittajiksi on mainittu Mercury-ohjelman ensimmäisen ballistisen lennon Freedom 7 -aluksella tehnyt, ja sittemmin Apollo 14:n komentajaksi päätynyt Alan Shepard, ja sydänvaivojen vuoksi vuosiksi hyllytetty mutta astronauttien pomoksi nostettu Deke Slayton, sekä Jay Barbree. Kirja kyllä se on enimmäkseen vain Barbreen tekosia, semminkin kun Shepard kuoli vuonna 1998, ja Slayton jo ennen alkuperäisen ilmestymistä vuonna 1993. Esipuheen kirjoitti itse Neil Armstrong.

Kirjassa häiritsee monikin asia. Välillä äänessä on Barbree, välillä Shepard, välillä Slayton, ja heitä kaikkia kuvataan niin ulkopuolisen kertojan silmin kuin minämuodossakin. Amerikkalaiseen tapaan Barbree keksii sanatarkkoja keskusteluja tilanteisiin, joista ei taatusti ole muistiinpanoja kenelläkään. Asiavirheitä kirjassa on myötähäpeää herättävän paljon. Päähenkilöistä johtuen kirjan painotukset eivät ole oikein missään suhteessa Mercury-, Gemini-, ja Apollo-ohjelmien eri vaiheiden saavutuksiin.

Kirjan rakennekin on omituinen: kesken Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin kuukävelyn Barbree katsoo parhaaksi sijoittaa täysin irrallisen ja epäoleellisen pätkän salaliittoteorioista. Slaytonille avaruuteen pääsy lopulta Apollo–Soyuz-liennytyslennolla kesällä 1975 oli tietenkin yksi elämän merkkipaaluista ja siten sen kohtalaisen pitkä kuvaaminen on paikallaan. Näin ollen olisi luullut, että Barbree olisi antanut Slaytonin laskeutua takaisin Maahan, ja ehkäpä hieman olisi voinut kertoa miesten myöhemmistäkin elämänvaiheista. Kirjan suunnilleen asiallinen osuus kuitenkin päättyy, kun Slayton on vielä kiertoradalla Tom Staffordin ja Vance Brandin kanssa.

Kindle-version loppuun Barbree on vielä naputellut hyökkäyksen presidentti Obaman kiistatta päämäärätöntä ja typerää avaruuspolitiikkaa kohtaan. Tässä kohti heräsi kysymys, olisivatko Shepard ja Slayton, entisiä sotilaita kun olivat, lähteneet mukaan noin tyylittömään vuodatukseen ylintä komentajaansa kohtaan, jos olisivat vielä hengissä? Varmasti itse asiasta he olisivat Barbreen kanssa olleet suunnilleen samoilla linjoilla, enkä epäile, etteivätkö he mielipiteitään olisi entisten kollegojensa tapaan esimerkiksi senaatin kuulemisissa kertoneet, mutta tahdon uskoa, että omia elämäntarinoitaan kartoittavaa kirjaa he eivät olisi halunneet tuolla tavoin päättää.

Toivottavasti kukaan ei tee sitä virhettä, että lukee ainoastaan yhden kirjan NASAn miehitettyjen avaruuslentojen historiasta, ja päätyy tähän puolivillaiseen räpellykseen. Kaiken kaikkiaan Moon Shot on hämmentävän huono kirja, jonka ainoa plussa ovat Shepardin ja Slaytonin omat tarinat ja anekdootit. Itse en ole vielä Neal Thompsonin Shepard-kirjaa Light This Candle, tai Slaytonin ja Michael Cassuttin kirjaa Deke! lukenut, mutta vakaasti kyllä aion, sillä Shepard ja Slayton olivat kovien äijien joukossa niitä kaikkein kovimpia, joten paljon Moon Shotia parempiin kirjoihin heidän elämäntarinoissaan on enemmän kuin tarpeeksi aineksia.

Alan Shepard, Deke Slayton & Jay Barbree: Moon Shot – The Inside Story of America's Apollo Moon Landings. Open Road Integrated Media, 2011.

Arvio: