NEO-tietoa pelottelun sijaan

Maapallon lähiavaruudessa pörrää jos jonkinlaista murkulaa. Aika ajoin vähän isommatkin murkulat väistämättä törmäävät Maahan (jos ne väistäisivät, ne eivät törmäisi…). Näistä kappaleista asteroidit muodostavat 99%. Komeetat ovat kuitenkin suuremman keskimääräisen ratanopeutensa, samoin kuin satunnaisempien ja hankalammin määritettävien ratojensa vuoksi monessa mielessä kiusallisempia kappaleita tosielämän törmäyksentorjujien kannalta. NASAn lähiavaruuden kappaleiden (Near-Earth Objects eli NEOt) ohjelman johtaja Donald K. Yeomans kertoo tuoreehkossa kirjassaan Lähiasteroidit ja komeetat näistä kappaleista ja niiden etsimis- ja torjuntamenetelmistä tiiviisti, asiantuntevasti, ja kiinnostavasti. Eikä onneksi maalaile turhia piruja seinille, mitä törmäysuhkaan tulee. Sekin kirjasta käy selville, mitä erilaisilla ”lähiavaruuden kappaleilla” oikeastaan milloinkin tarkoitetaan. Niistä kertoessaan Yeomansilla painopiste on asteroideissa, mikä tietenkin niiden yleisyyden huomioiden onkin järkevää. Vähän enemmän olisin kuitenkin mielelläni lukenut myös komeetoista.

Etenkin englanniksi löytyy runsaasti kirjallisuutta, jonka perimmäinen tarkoitus on vain rahastaa ihmisten ikiaikaisilla peloilla tappajakomeetoista. Yeomans ei siis tähän halpaan kikkaan sorru, vaan keskittyy asiaan. Kirjansa kymmenessä luvussa hän käy läpi Aurinkokunnan synnyn, asteroidien ja komeettojen alkuperän, ominaisuudet ja radat, etsintäohjelmat ja -menetelmät, törmäysprosessin perusteet, sekä erilaiset mahdolliset torjuntavaihtoehdot hitaista gravitaatiotraktoreista ydinpommeihin, joita tullaan tarvitsemaan, kun jonkin suuremman kappaleen lopulta huomataan olevan törmäyskurssilla Maan kanssa.

On erittäin mukava lukea tekstiä, jonka kirjoittaja todella tuntee asiansa, ja osaa sen myös esittää. Teksti on kautta kirjan sujuvaa ja helppolukuista, mistä tietysti iso kiitos menee alati mainiolle suomentaja Markus Hotakaiselle. Pieni miinus Hotakaiselle tosin tulee esimerkiksi savupanosta tarkoittavan sanan ”heite” käyttämisestä tulivuoresta tai törmäyskraatterista ulos lentävän ”heitteleen” sijaan, mutta ei lukunautinto tuohon kaadu. 

Kuten Ursan kirjoissa yleensäkään, ei tekstissä turhia painovirheitä ole, eikä Yeomans sorru ilmeisiin asiavirheisiin, joten turhautumista tai ylimääräistä ärsytystä ei lukiessa päässyt missään vaiheessa syntymään. Kirjan hakemistotkin ovat varsin mainiot. Lyhyytensä vuoksi Lähiasteroidit ja komeetat jää toki hivenen pintapuoliseksi johdannoksi, mutta toisaalta sellaiseksi se on tarkoitettukin, ja antaa erittäin hyvän pohjan perehtyä aiheeseen tarkemmin. Lähdeluettelo tosin oli hieman heppoinen. Joistakin pienistä puutteistaan huolimatta Lähiasteroidit ja komeetat on kuitenkin erittäin tervetullut teos minimaalisille suomalaisille tietokirjamarkkinoille. Pehmytkantisena kirja on Ursan jäsenhintaan hankittuna suomalaiseksi tietokirjaksi kohtuullisen edullinenkin.


Donald K. Yeomans: Lähiasteroidit ja komeetat – Kuinka ne löydetään ennen kuin ne löytävät meidät. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry., 2013, 173 s. Englanninkielinen alkuteos Near-Earth Objects – Finding Them Before They Find Us. Suomentanut Markus Hotakainen.

Arvio: