Australialaisen komeetanmetsästäjän Terry Lovejoyn viidettä
komeettalöytöä C/2014 Q2 (Lovejoy) on ollut mukava seurailla tammikuun aikana. Se
on noussut nopeasti yhä ylemmäksi taivaalla, ja on aluksi samalla myös kirkastunut.
Moni on sen Suomessakin jo nähnyt paljaalla silmällä, itse olen katsellut sitä Korkalovaaran
valojen keskeltä vain kiikareilla. Nyt komeetta on jo hieman himmenemään päin,
mutta vieläkin se on mainio kohde, vaikkei pyrstöä näykään – käytännössä
Lovejoy näkyy kiikarilla pienenä sumupallerona.
Mukava puoli tämänkertaisessa Lovejoyssa kirkkauden lisäksi on, että se on
ollut helppo löytää Orionin länsipuolelta. Viime päivien aikana Lovejoy on
ollut lähellä Härän kirkasta avonaista tähtijoukkoa M45, joka Seulasinakin tunnetaan. Tämä on tietysti tarjonnut asiansa osaaville tähtivalokuvaajille
erinomaiset mahdollisuudet huikean kauniiden kuvien ottamiseen.
Jos itsellä ei ole taitoa, intoa, ja laitteistoa hyvien
tähtikuvien ottamiseen, voi täydellä syyllä ihmetellä, kannattaako tuolloin
edes yrittää. Netistä kun kuitenkin löytää kymmenittäin tyrmäävän kauniita
kuvia, niin eikö omien räpsyjen kanssa räpeltäessä vain iske masennus ja
alemmuuskompleksi? Tietysti niinkin voi käydä, mutta kuten aiemminkin olen todennut, himmeiden töhryjen näkemisessä on oma viehätyksensä, ja joskus
vanhalla pokkarilla otettu kuva voi olla hauska lisä komeetan näkemisen aiheuttamaan
riemuun. Pokkarikuvissa on sekin hyvä puoli, että ne eivät ainakaan anna liian
ruusuista kuvaa siitä, mitä voi itse omin silmin kuvitella näkevänsä. Ja jos on
laillani huomattavasti kiinnostuneempi taivaan visuaalikatselusta kuin
valokuvaamisesta, voivat vuosikymmenten saatossa muistikuvat nähdystä ja
koetusta hapertua, jolloin pokkarilla otettu mitäänsanomaton kuva voi
merkittävästi virkistää muistia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti