Vuosikymmenen ensimmäinen kuunpimennys

Viime tammikuun täydellinen kuunpimennys oli upea, joskin kieltämättä melkoisen kylmä kokemus. Vuoden 2018 tammikuussa pimennys jäi omasta havaintopaikastani katsellen täysin pilvien taakse. Nyt, reilua vuorokautta ennen uuden vuosikymmenen ensimmäisen pimennyksen alkua, sääennuste vaikuttaa suht lupaavalta niin pilvien kuin pakkasenkin suhteen. On se Föhn-tuuli vaan kiva.

Tällä kertaa, siis huomenna perjantaina 10.1.2020 on kuitenkin tarjolla ainoastaan puolivarjopimennys. Sitäkin kannattaa havaita, sillä se on ainoa tämän vuoden pimennyksistä, jonka voi nähdä koko Suomessa. Lisäksi pimennys on puolivarjopimennykseksi varsin syvä, sillä Kuu pyyhkäisee aivan täysvarjon vierestä. Kesäkuun alun puolivarjopimennys ei näy Pohjois-Suomessa ja on muutenkin hyvin mitätön tapaus, sillä valoisalla kesätaivaalla viilettävä Kuu ei mene järin läheltä täysvarjoa. Kehno on tilanne myös marraskuun lopussa, jolloin pimennys näkyy vain aivan pohjoisimmassa Suomessa, ja sielläkin huonosti. Ja marraskuu on tietenkin kaikkein pilvisin kuukausi. Tämän vuoden kuunpimennysten kannalta nyt on siis käsillä selvästi paras hetki.

Tällä kertaa pimennyksessä on sekin hyvä puoli, että Kuu kulkee Maan varjon pohjoispuolelta (siis ”yläpuolelta”). Toisin sanoen eniten pimentyvä alue on Kuun eteläistä ylänköä. Tällä alueella heikko tummeneminen on oman kokemukseni perusteella paljon helpommin havaittavissa kuin Oceanus Procellarumin, Mare Frigoriksen ja Mare Imbriumin epätasaisen tummien laavatasankojen ja ylänköplänttien kirjomalla pohjoisella alueella. Pitkän linjan havaitsijakollegat Veikko Mäkelä ja Paula-Christiina Wirtanen ovat kyllä ansiokkaassa Zeniitin pimennysjutussaan päinvastaista mieltä. Äkkiseltään en löydä kirjahyllystäni tai netistä vahvistusta kumpaankaan suuntaan. Voi hyvin olla, että olen elänyt itsesuggestion luomassa harhakuvitelmassa kaikki nämä vuosikymmenet. Vaikea olisi kyllä tunnustaa moista, järkeni kun selkeästi vannoo sen nimiin, että ylänköpimentymiset ovat helpompia havaita. Vaan järkeeni ei kyllä välttämättä ole luottamista. Mielenkiintoinen ongelma.

Oli miten oli, ajankohdaltaan perjantain pimennys on keskimääräisen havaitsijan kannalta kutakuinkin ideaalinen. Kuu nousee jo iltapäivällä. Pimennys alkaa itäisellä taivaalla klo 19.08 Kuun ollessa mukavasti jo 25°:n korkeudella (Äänekoskelta nähtynä). Tuolloin ei tosin käytännössä Kuussa huomaa vielä mitään muutosta. Maksimi on pari tuntia myöhemmin klo 21.10 Kuun ollessa itäkaakossa 38°:n korkeudella. Pimennyksen siis pitäisi olla hyvinkin selvästi näkyvissä Kuun eteläosien tummumisena. Vielä toiset pari tuntia, ja pimennys on päättynyt klo 23.12.

Kuu laskee vasta lauantaina aamupäivällä, joten pimennyksen jälkeen on hyvä havaita vaikkapa Kuun kirkkaus- ja värieroja, jotka kertovat mielenkiintoista tarinaa pinnan koostumuksesta ja osin sen iästä, sekä erilaisista pintaa muokanneista geologisista prosesseista. Kirkkaus- ja värivaihtelut ovat parhaiten nähtävissä juuri täydenkuun aikaan, jolloin varjot eivät ole sotkemassa näkymiä, joten nyt kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi.

Kuun puolivarjopimennys 10.1.2020 klo 19.08–23.12 Äänekosken horisontin mukaan. Kuun nousu- ja laskusajat sekä suunnat ja korkeudet laskettu CalSky:lla.

	Aika	Suunta	Korkeus
Nousu	14.28	032°	0°
Alku	19.08	089°	25°
Maksimi	21.10	118°	38°
Loppu	23.12	153°	48°
Lasku	10.24	325°	0°