Sattuipa tänään iltapäivällä olemaan sen verran selkeää, että Kuu vilahti hetken aikaa puiden yläpuolella. Se oli sen verran harvinainen näky, että pitihän se yrittää ikuistaakin, semminkin kun se oli viimeinen näkymä Kuuhun tällä vuosikymmenellä. Hieman suttuiseksi tuo jäi, mutta onpahan tallessa.
 |
Kuu Äänekoskella 31.12.2019 klo 16.37 Nikon Coolpix P900:lla kuvattuna.
Kevyehkö photoshoppaus. |
Hauska tuota olisi ollut ihan kunnolla havaitakin, sillä viehättäviä kohteita oli aika hyvin näkyvillä. Etelässä
Janssenin monikulmainen kraatterikompleksi harvinaisine ylänköalueen grabeneineen olisi ollut oikein mukavasti hollilla. Nectariksen törmäysallas ja
Mare Nectarikseen osittain uponnut
Fracastorius olisivat myös saaneet osansa huomiostani. Itäisen
Mare Tranquillitatiksen alueella Rima ja Rupes
Cauchya olisi pitänyt yrittää, samoin kuin alueen tuliperäisiä doomeja, vaikka ne hivenen turhan etäällä terminaattorista jo olivatkin.
Posidoniuksen pohja on yksi Kuun merkillisimpiä, joten sen itäisintä osaa aivan valon ja pimeyden rajalla olisi ollut erittäin mukava katsella. Pohjoisempana taas
Hercules ja
Atlas ovat aina kaunis kraatterikaksikko. Vaan täytyy luottaa siihen, että noita pääsee alkavalla vuosikymmenellä ihastelemaan ihan kunnollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti