Ulkoilmanäyttely Summasen kraatterista Kivikauden kylässä

Saarijärven Summassaaressa sijaitseva Kivikauden kylä avattiin jo vuonna 1980. Se onkin Suomen vanhin ja laajin maamme esihistorian esittelyyn keskittynyt vierailukohde, ja se on nykyisin osa Saarijärven museota. Kivikauden kylä sijaitsee kauniilla paikalla harjun kupeella Summasjärven eli Summasen rannalla. Summasen keskellä puolestaan sijaitsee viimeisin Suomesta tunnistettu törmäyskraatteri, eli Summasen kraatteri.

Viime keväänä minulla oli ilo tehdä tekstit ja kuvasuunnittelut Summasen kraatteria esitteleviin tauluihin, jotka on nyt pystytetty Kivikauden kylään. Näyttelyn ja kuvien toteutuksesta vastasi Saarijärven museo, eli käytännössä Janne Timperi ja Kari Kotilainen. Paikalle tuotiin myös Lanneveden kyläaktiivien Pekka Rämäsen ja Heikki Takalan toimesta suuri lohkare, jossa on nähtävissä pirstekartiopintoja. Satu Hietala Geologian tutkimuskeskuksesta ja Jüri Plado Tarton yliopistosta antoivat ystävällisesti kuvia näyttelyn käyttöön.

Summasen kraatterista kertova Kivikauden kylän osa avataan virallisesti kulttuurikeskiviikkona 12.6.2019 klo 13.00. Olen tuolloin paikalla kertomassa Suomen ja maapallon törmäyskraattereista ja tietenkin erityisesti Summasesta. Samoilla kuvioilla olisi tarkoitus mennä myös keskiviikkona 17.7. Ainakin minun käsitykseni mukaan Kivikauden kylään on noiden tilaisuuksien yhteydessä vapaa pääsy.

Aika: ke 12.6. ja 17.7.2019 klo 13.00
Paikka: Kivikauden kylä, Kivikirveentie 10, Saarijärvi
Järjestäjä: Saarijärven museo 

Kivikauden kylä on avoinna 11.6.–1.9.2019 ti–su klo 11–18, heinäkuussa joka päivä. Se on suljettu juhannusaattona pe 21.6., mutta avoinna jälleen juhannuspäivänä la 22.6. ja normaalien aukioloaikojen mukaisesti su 23.6.

Summasta ja ympäristöasiaa Saarijärvellä

Maailman ympäristöpäivänä keskiviikkona 5.6.2019 järjestetään Saarijärven kierrätyskeskuksella lettukestit. Tilaisuudessa pääsee kuulemaan asiaa mm. muovin kierrätyksestä, vieraslajien torjunnasta ja mehiläistarhauksesta. Itse puhun noin klo 12.20 alkaen kolmisen varttia Summasen törmäyskraatterista suunnilleen otsikolla "Summasen törmäyskraatteri: synty, löytyminen ja jatkotutkimusten suuntaviivat".

Olen hätävarapaikkaamassa Summasen löytöryhmän jäseniä Satu Hietalaa ja professori emeritus Lauri J. Pesosta, koska he eivät valitettavasti aikataulusyistä pääse paikalle. Tarkoituksenani on käydä läpi hieman Summasen löytöhistoriaa, törmäyskraattereiden syntyä, Summasen alueen geologiaa ja keskeisiä törmäystodisteita, sekä tällä hetkellä tiedossa olevia ja suunniteltuja Summasen jatkotutkimuksia. Kysymykset ja kommentit ovat tietenkin erittäin tervetulleita, kuten aina.

Muurinpohjaletuista (4 € / annos) vastaavat Saarijärven Martat. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, ja sen lehdistötiedote on luettavissa tuolta lopusta.

Aika: ke 5.6.2019 noin klo 12.20 (koko tilaisuus klo 11–14)
Paikka: Saarijärven kierrätyskeskus, Oppitie 2, Saarijärvi
Järjestäjä: Saarijärven kaupunki / kierrätyskeskus ja Sammakkokangas Oy.

Kierrätyksen lettukestit Maailman ympäristöpäivänä 5. kesäkuuta

Saarijärven kierrätyskeskus järjestää lettuksestit Maailman ympäristöpäivänä 5. kesäkuuta klo 11–14. Tapahtumassa herkutellaan muurinpohjaletuilla sekä ammennetaan ajankohtaista tietoa ympäristöstä ja luonnosta.

Lavaohjelma alkaa Paavontuvalla klo12 lyhyellä tietoiskulla muovin lajittelusta. Muovin kierrätyksestä kertoo Sammakkokankaan toimitusjohtaja Outi Ruuska.

Miten Summasen törmäyskraatteri syntyi ja miten se löydettiin? Millainen geologia alueella on ja miten kraatterin tutkimukset jatkuvat? Summasjärven törmäyskraatterista esitelmöi kraatteritutkija ja planeettageologi Teemu Öhman. Kraatterin tarina alkaa noin klo 12: 20.

Suomen kasvikunnalle haitallisten vierastajien torjunnasta kertoo esittelypisteessään Suomen luonnonsuojeluliiton VieKas LIFE -hankkeen aluekoordinaattori Titta Makkonen. Vieraslajit ovat ihmisen vaikutuksella levinneitä kasveja, jotka muodostavat uhan alkuperäiselle lajistolle tai luontotyypille.

Sammakkokangas järjestää esittelypisteessään Mestarilajittelija-kisan, jossa tapahtumakävijät voivat testata taitojaan kierrättäjänä.

Harrastemehiläistarhaaja Hannele Ollikaisen esittelypisteessä voi tutustua mehiläispesän rakenteeseen. Samalla kävijät voivat kuulla, miten mehiläistarhaus tukee luonnonvaraisten pölyttäjien toimintaa.

Saarijärven Martat paistavat muurinpohjalettuja. Letuilla voi herkutella neljän euron annoshintaan, johon kuuluu myös kahvi.

Lisätietoja

Kierrätyskeskuksen hoitaja Kaisa Rautiainen, 044 4598 303
Kaisa.rautiainen@saarijarvi.fi

Saarijärven kierrätyskeskus, Oppitie 2, 43100 Saarijärvi
Kierrätyksen lettukestit järjestetään Paavontuvalla, kierrätyskeskuksen yläkerrassa

Avoinna ma-pe klo 9-16, la klo 9-14

Saarijärven kierrätyskeskus on Saarijärven kaupungin palvelu. Kierrätyskeskuksessa voi ostaa ja lahjoittaa puhdasta ja ehjää tavaraa. Tehtävänämme edistää tavaroiden uudelleenkäyttöä, lisätä ympäristötietoisuutta sekä tarjota osallistumisen ja työnteon mahdollisuuksia.

---

Laitetaanpa tähän loppuun vielä pari huushollauskommenttia:

Twitter Queryfeedit lakkasivat talvella toimimasta, joten ne on tuolla sivupalkissa nyttemmin korvattu Twitterin omalla vastaavalla palvelulla. Tarjolla on tällä hetkellä oman sekavan Twitter-sisältöni (twiitit ja uudelleentwiittaukset, mutta syystä tahi toisesta ei vastauksia toisten twiitteihin) lisäksi asiallisempaa kuuaiheista sometusta NASAlta, Lunar Reconnaissance Orbiterilta, NASAn SSERVIltä, ja ensi viikolla ilmestyvän Chasing the Moon -kirjan tekijäryhmältä. Noiden kautta pääsee twitterittömänäkin kohtalaisen helposti seuraamaan, mistä alalla juuri nyt etenkin NASAn suulla puhutaan. Ja kun tässä nyt some-eläintä leikitään, heitin sivupalkin loppuun myös Goodreads-päivitykseni.

Sivupalkissa pidempään ollut Wolfram Alphan tarjoama Kuun vaiheen ja nousu- ja laskuaikojen laskuri on myös alkanut yskiä pahasti viime aikoina. Ainakaan Firefoxilla se ei toimi juuri ollenkaan. Olkoon nyt tuossa vielä siihen asti, kunnes kerkeän perehtymään siihen tarkemmin ja katsomaan, saanko sitä vielä ehjätyksi. Muokkaus 6.6.2019: Eipä tuohon korjaussarjaa löytynyt, joten se on nyt sitten poissa. Harmi, koska se oli oikeasti käyttökelpoinen.

Haastatteluja ja lehtijuttuja -sivulla puolestaan korjailin Bloggerin lukukelvottomaksi pienentämiä kuvia. Aloitin tuoreimmista jutuista, ja jatkan syvemmälle menneisyyteen kunhan kerkeän ja viitsin.

Tyynesti ylevä, selkeästi kirkas

Joku aika sitten törmäsin Tiede-lehden Petri Riikosen useamman vuoden takaiseen mainioon Kuun merten nimiä käsitelleeseen blogijuttuun. Toisin kuin Riikonen en ole koskaan vaivautunut tosissani yrittämäänkään opetella Kuun merten suomenkielisiä nimiä. Niissä kun ei välttämättä ole mitään järkeä, eivätkä ne aina vastaa sitä, mitä nimellä alkujaan tarkoitettiin. Parempi siis pysytellä latinassa. Riikosen juttu herätti kuitenkin ajatuksen, että pitäisi jossain vaiheessa huvin vuoksi hieman selailla, millaisia suomenkielisiä nimiä Kuun merille on eri aikoina ehdoteltu.

Nimet keskeisimmille Kuun merille ja osalle muistakin tummista, pienemmistä basalttitasangoista ovat peräisin italialaiselta jesuiitalta Giovanni Ricciolilta (1598–1671). Hän tutki mm. putoamisliikettä, mutta parhaiten hänet muistetaan nykykäyttöön päätyneen Kuun nimistön luojana. Suuri osa Kuun lähipuolen kraatterien ja merien nimistä on edelleen samoja, jotka Riccioli vuonna 1651 julkaistun Almagestum Novum -teoksensa karttoihin kirjoitti. Hän nimesi meret lähinnä säähän tai osin mielentiloihin liittyvien käsitteiden mukaan. Riccioli antoi nimet myös vaaleille ylänköalueille, mutta näitä nimityksiä ei enää kuukartoissa näy. Tämä on sääli, sillä ainakin itseäni viehättävät esimerkiksi nimet Terra Mannae eli Mannan maa tai Terra Sterilitatis eli Steriiliyden maa.

Pari yötä sitten tartuin tosissani toimeen. Kansainvälisesti käytössä oleva Kuun nimistö virallistettiin lähes 85 vuotta sitten. Suomalaista Kuun nimistöä ei sen sijaan valvo kukaan. Niinpä etenkin merien, mutta osin myös Kuun järvien, lahtien ja soiden nimet ovat aikojen saatossa muuttuneet hurjasti.

Tutkimukseni perustui ainoastaan hyllystäni löytyviin vakavasti otettaviksi tarkoitettuihin tietokirjoihin vuodesta 1899 alkaen. Lisäksi vilkaisin suomenkielisen Wikipedian tarjoamat nimet. Henkisestä varautumisestani huolimatta nimien sekamelska pääsi yllättämään. Joukossa on hyvinkin vakiintuneita nimiä, silllä esimerkiksi Mare Imbriumille en löytänyt muita nimiä kuin Sateiden meri (ja Sateidenmeri), Sateen meri ja Sademeri. Kohtalaisen stabiilia siis. Itse en ole huonoa Asterix-latinaa enempää kieltä lukenut, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Sadekuurojen meri olisi suomennoksena tarkempi. Sateiden meri on kuitenkin niin vakiintunut nimi, että sitä on turha alkaa muuttelemaan. Sateiden meri, samoin kuin vielä pysyvämpi tapa kutsua Mare Fecunditatista Hedelmällisyyden mereksi löytyvät jo 120:n vuoden takaa Ernst Bonsdorffin kirjasta Tähtitiede.

Mutta pitäisikö Mare Vaporumia kutsua Höyryjen vai Sumujen mereksi? Kirjallisuuden pohjalta ei kumpaakaan voi väittää vakiintuneeksi nimeksi. Entäpä sitten Mare Humorum? Sitä on yleensä kutsuttu Kosteuden mereksi, vanhimmissa lähteissä Nesteiden mereksi. Kummassakaan ei hirveästi ole järkeä, sillä jos unohdetaan esimerkiksi maapallon Kuolleenmeren kuivuminen, tuppaa kaikissa merissä yleensä riittämään kosteutta ja nesteitä.

Riccioli kuitenkaan tuskin ajatteli sen paremmin kosteutta kuin tavallisia nesteitäkään nimeä antaessaan. Todennäköisempää on, että hän tarkoitti humöörejä. Nämä ovat antiikista periytyneen ja joitakin hörhöjä edelleen viehättävän humoraaliopin mukaiset neljä "perusnestettä" – veri, keltainen ja musta sappi, sekä flegma – joiden keskinäiset suhteet ihmisruumiissa määräsivät hänen terveytensä ja mielentilansa. Näin Mare Humorumin nimessä on tolkkua ja se sopii Ricciolin järjestelmän logiikkaan.

Mare Serenitatis suomeksi. Kuva: LRO WAC / QuickMap / ASU / T. Öhman.

Esimerkiksi brittiläinen kuuhavaitsemisen asiantuntija Peter Grego käytti kirjassaan The Moon and How to Observe It Mare Humorumista nimeä Sea of Humors eikä suinkaan ns. virallista englanninkielistä käännöstä Sea of Moisture. Olen Gregon kanssa samoilla linjoilla, joten minusta Mare Humorumin nimi pitäisi suomeksi olla esimerkiksi Humöörien meri. Ja olen ihan vakavissani...

Ylivoimaisesti sekavinta nimien käyttö on ollut Mare Serenitatiksen kohdalla. Sille löytyi peräti kymmenen erilaista nimeä. Näin ollen, jos haluaa välttämättä suosia suomalaista, on varminta kutsua Mare Serenitatista nimellä Tyyni ja selkeä levollisuuden, puhtauden, ylevyyden, kirkkauden, vakavuuden, seesteisyyden, tyyneyden ja hiljaisuuden meri.

Vakavasti puhuen: Tarttis tehrä jotain. Tietysti aina kannattaisi käyttää virallisia latinalaisia nimiä. Tosiasia kuitenkin on, että Mare Tranquillitatis kirjoitetaan hyvin usein väärin, koska eihän se niitä helpoimpia nimiä ole. Se nähdään varmasti taas parin kuukauden kuluttua Apollo 11-juttujen täyttäessä jos jonkinlaiset julkaisut. Epätoivoisten oikeinkirjoitusyritysten sijaan monet tiedotusvälineet varmasti enimmäkseen käyttävät nimeä Rauhallisuuden meri, mutta ihan yhtä "oikein" olisivat nimet Tyynimeri, Tyven meri ja Tyyneyden meri.

Palus Epidemiarum ei sekään ole niitä helpoimpia sanoja, joten olisiko sitä yleistajuisissa yhteyksissä kutsuttava nimellä Epidemiain suo, Kulkutautien suo, Kulkutautien räme vai pelkkä Tautien suo? Sinus Aestuumin kohdalla taas on valittava, haluaako välittää vilvoittavaa vai lämmittävää mielikuvaa. Tarjolla nimittäin ovat Tyrskyjen lahti ja Vuoksilahti, mutta myös Kuumuuden lahti ja Helteiden lahti.

Biologian puolella erilaisia nimistötoimikuntia on toiminut lukuisia. Suomen Stratigrafinen Komitea puolestaan ratkoo Suomen maankamaran kerrosjärjestyksen nimistöongelmat. Olisiko hiljalleen aika saada myös Kuun ja planeettojen suomenkieliseen nimistöön ja stratigrafiaan jonkinlaista järjestystä?

Pilvikurssi Äänekoskella

Alkaa huolestuttavasti tämä blogini muistuttaa mainossivustoa. No, ei voi mitään, eiköhän vähän tukevampaakin asiasisältöä taas jossain vaiheessa pukkaa.

Tällä kertaa häpeämätön mainos koskee 4.4.2019 Koskelassa eli Äänekosken kansalaisopistossa alkavaa Pilvibongauskurssia. Tavallistakin huonompien puujalkavitsien mahdollisuudet ovat niin runsaat, että on parempi jättää ne kokonaan käyttämättä.

Kurssin tavoitteena on oppia tunnistamaan ainakin yleisimmät pilvisuvut ja ymmärtämään, mitä ne voivat kenties kertoa lähituntien säästä. Kurssin myötä voi oppia nauttimaan hieman enemmän myös pilvisistä päivistä. Kurssi pidetään kahtena peräkkäisenä torstai-iltana, eli 4. ja 11.4.2019 klo 18.00–19.30. Ilmoittautumisaika on periaatteessa jo umpeutunut, mutta eipä tuo käytännössä haittaa, sillä kurssille mahtuu vielä hyvin mukaan ja ilmoittautua voi Koskelan toimistossa. Kurssimaksu on 10 €.

Kurssilla käydään läpi kymmenen pilvisukua, joukko pilvilajeja, muunnoksia ja täydentäviä piirteitä. Ainakin yksi pikainen piipahdus tehdään myös maapallon ulkopuolella. Kurssin tarkempi ohjelma on tällainen:

• To 4.4. Ilmakehän ja sään olemus; Pilviluokittelun ja -latinan perusteet; Ylä- ja keskipilvet, paksuista pilvistä laaja sadepilvi.
• To 11.4. Alapilvet ja paksuista pilvistä kuuropilvi; Yläilmakehän pilvet ja muut erikoispilvet; Buys Ballot’n laki ja ylätuulisääntö; Pilvihavaitsijan apuvälineet.

Mutta miksi ihmeessä kenenkään pitäisi sitten kiinnostua pilvistä ja niiden katselusta? Tässä muutamia perusteita:

• Pilvet ovat kauniita.
• Pilvien katselu on hauskaa eikä maksa mitään.
• Pilviä voi katsella missä vain.
• Pilvistä voi ennustaa lähituntien säätä.
• Pilvien tunnistaminen on haastavaa.
• Pilvien avulla oppii ymmärtämään maapallon toimintaa.
• Pilvien tunteminen ja ymmärtäminen vain lisää niiden viehättävyyttä.

Kurssi on luontevaa jatkoa viime viikolla päättyneelle Ilmakehän valot ja värit -kurssille, mutta on oma kokonaisuutensa, eikä edellytä muuta kuin jonkinasteista mielenkiintoa pilvien kiehtovaa kauneutta kohtaan. 

Aika: torstaisin 4. ja 11.4.2019 klo 18.00–19.30
Paikka: Koskela opisto, Rautatienkatu 25, Äänekoski
Järjestäjä: Koskela opisto (Koskelan Setlementti ry.)
Kurssimaksu: 10 €

Esitelmä Kuun synnystä Helsingissä

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n tämän kevään esitelmäsarjassa keskitytään Kuuhun ja Marsiin. Minä puhun tiistaina 26.3.2019 klo 18.00 alkaen kohtalaisen kaikenkattavalla otsikolla "Kuun synty, kehitys ja tutkimuksen tulevaisuus." Kun kerran Kuun synnystä puhutaan, mukana on toki myös hieman tieteen historiaa 1600-luvulta alkaen.

Huomasin tuolta Ursan esitelmäsivulta, että erinomaisen tiedetoimittajan ja avaruuslentoekspertin Jari Mäkisen esitelmässä kaksi viikkoa minun vuoroni jälkeen on tarkoitus myös puhua Kuuhun paluusta. Esitelmien päivämäärämulkkausten seurauksena Jarilla on myös käytettävissään reippaasti enemmän aikaa kuin minulla, joten minä tulen jättämään tulevien kuulentojen osuuden huomattavasti lyhyemmäksi kuin alkujaan oli tarkoitus. Lähinnä tulen siis keskittymään Kuun perinteisiin syntyteorioihin, törmäysteorian perusteisiin ja nykytilaan, sekä Kuun geologisen historian päävaiheisiin. Ursan mukaan "esitystä voi seurata suorana sivulla https://www.youtube.com/watch?v=sR_YML4gh8k. Linkki toimii myös joitain päiviä jälkikäteen, kunnes esitelmä siirretään Ursan YouTube-kanavalle editoituna, jolloin sen voi katsoa sieltä." Tilaisuus on luonnollisesti maksuton ja kaikille avoin.

Aika: ti 26.3.2019 klo 18.00–19.00
Paikka: Tieteiden talo, sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki
Järjestäjä: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.    

Ilmakehän valoja ja värejä Äänekoskella

Maaliskuussa Äänekosken kansalaisopistossa Koskelassa järjestetään ilmakehän valo- ja väri-ilmiöiden perusteisiin johdatteleva kurssi. Luennoin Ilmakehän valot ja värit -kurssin neljänä torstai-iltana 7.–28.3.2019 klo 18.00–19.30. Luennot noudattelevat suurin piirtein seuraavaa suunnitelmaa:

• 7.3. Ilmakehän perusolemus, koostumus ja toiminta; Helmiäispilvet; Valaisevat yöpilvet.
• 14.3. Revontulet: Auringon aktiivisuus; Maan magneettikenttä; Revontulten synty, Värit ja muodot; Äänet ja muut kummallisuudet (SAR-kaaret, STEVE...).
• 21.3. Halot: Mitä halot ovat; Jääkidemuodot ja niiden asennot, valoreitit; Syntyolosuhteet; Tavalliset halot; Harvinaisemmat halot; Halojen luokittelu.
• 28.3. Sateenkaaret: Pää- ja sivukaaret; Interferenssikaaret; Sumu- ja pilvikaaret; Heijastuskaaret; Useamman kertaluvun kaaret; Tavalliset kehät ja siitepölykehät; Valon taipuminen eli diffaktio; Väripilvet; Bishopin rengas; Glooriat

Kurssilla on tavoitteena oppia katsomaan taivaalle, näkemään sen moninainen kauneus ja tunnistamaan yleisimmät ilmakehän valo- ja väri-ilmiöt, sekä ymmärtämään niiden synnyn perusteet. Samalla olisi tarkoitus oppia perusasiat ilmakehän koostumuksesta ja toiminnasta, optiikasta sekä Auringon ja Maan vuorovaikutuksesta. Hieman perehdytään myös muiden planeettojen kaasukehiin.

Vaikka virallinen ilmoittautumisaika on jo päättynyt, voi kurssille toki vielä ilmoittautua, sillä paikkoja on vapaana.

• Paikka: Koskela, Rautatienkatu 25, Äänekoski
• Aika: torstaisin 7.–28.3.2019 klo 18.00–19.30
• Kurssimaksu: 15 €
• Järjestäjä: Koskelan Setlementti ry. / Koskela opisto