Puolivarjopimennys kuvina

Viime perjantai-illan Kuun puolivarjopimennys oli yksi rennoimmista kokemistani pimennyksistä. Kun oli pimennyksen suunta ja korkeus alusta loppuun tarkistettuna, ei tarvinnut hötkyillä minkään suhteen, vaan koko pimennyksen saattoi seurata kun vaan astuin muutaman metrin kuistiltani sivuun. Joskus nuorempana olisi ehkä viitsinyt katsella koko touhun alusta loppuun, mutta nyt laiskuus ja mukavuudenhalu vei voiton, joten kuvasin koko pimennyksen kymmenen minuutin välein, ja olin muut ajat sisällä lämpöisessä.

Pimennys oli sikälikin merkillinen, että pilvet saapuivat vasta maksimin jälkeen. Ei tässä maailmassa näköjään voi enää luottaa mihinkään. Pilvet olisivat tietysti saaneet pysyä poissa, mutta tuottivat ne sentään himmean 22°:n renkaan ja onnettoman kehän. Ainoastaan yksi kymmenminuuttinen jäi välistä (noin klo 22.48) sen vuoksi, ettei Kuusta näkynyt pilvien läpi jälkeäkään. Ihan lopussa pilvi sitten taas hieman oheni, ja myöhemmin yöllä keli oli taas täysin selkeä.

Alla jokunen kuvatus pimennyksestä. Kaikki on kuvattu Nikon Coolpix P900:lla ja enemmän tai vähemmän käsitelty Photoshopilla.

Klo 19.37 Kuun eteläreuna oli tummunut jo niin paljon, että pimennyksen saattoi jo varmuudella nähdä paljainkin silmin.

Täysin samoilla kameran asetuksilla (f/6,5; 1/500 s; ISO 100; f=428 mm) ja käsittelyillä tehty kuvapari maksimista (oikealla) ja tilanteesta reilut puoli tuntia ennen sitä.

Hillitysti käsitelty kuva maksimivaiheesta klo 21.10.

Animaatio alkaa klo 19.03 (eli hetki ennen pimennyksen alkua) ja jatkuu sitten pimennyksen alusta klo 19.08 lähtien noin 10 minuutin välein maksimiin eli klo 21.10 saakka (vai meniköhän vielä siitä 10' edemmäksi?) ja hyppää sitten viimeiseen ruutuun pimennyksen päättyessä klo 23.12 (koska pilvien läpi kuvaaminen teki koko pimennyksen mittaisesta animaatiosta aivan karmean näköisen). Koska kuvat on otettu kameran kuuautomatiikalla, joka muuttaa aukkoa ja valotusaikaa, eivät peräkkäisten ruutujen kirkkaudet ole toistensa suhteen vertailukelpoisia. Ja kuten näkyy, kuvien kohdistuksen tein käsin, joten tutajaahan tuo lopputulos. Mutta saanee tuosta jonkunmoisen käsityksen asiasta.

Himmeä 22°:n rengas klo 21.50.

Hyvin pliisu kehä klo 23.11, eli minuutti ennen
pimennyksen virallista päättymistä.

Ilmakehän valoja ja värejä Äänekoskella

Maaliskuussa Äänekosken kansalaisopistossa Koskelassa järjestetään ilmakehän valo- ja väri-ilmiöiden perusteisiin johdatteleva kurssi. Luennoin Ilmakehän valot ja värit -kurssin neljänä torstai-iltana 7.–28.3.2019 klo 18.00–19.30. Luennot noudattelevat suurin piirtein seuraavaa suunnitelmaa:

• 7.3. Ilmakehän perusolemus, koostumus ja toiminta; Helmiäispilvet; Valaisevat yöpilvet.
• 14.3. Revontulet: Auringon aktiivisuus; Maan magneettikenttä; Revontulten synty, Värit ja muodot; Äänet ja muut kummallisuudet (SAR-kaaret, STEVE...).
• 21.3. Halot: Mitä halot ovat; Jääkidemuodot ja niiden asennot, valoreitit; Syntyolosuhteet; Tavalliset halot; Harvinaisemmat halot; Halojen luokittelu.
• 28.3. Sateenkaaret: Pää- ja sivukaaret; Interferenssikaaret; Sumu- ja pilvikaaret; Heijastuskaaret; Useamman kertaluvun kaaret; Tavalliset kehät ja siitepölykehät; Valon taipuminen eli diffaktio; Väripilvet; Bishopin rengas; Glooriat

Kurssilla on tavoitteena oppia katsomaan taivaalle, näkemään sen moninainen kauneus ja tunnistamaan yleisimmät ilmakehän valo- ja väri-ilmiöt, sekä ymmärtämään niiden synnyn perusteet. Samalla olisi tarkoitus oppia perusasiat ilmakehän koostumuksesta ja toiminnasta, optiikasta sekä Auringon ja Maan vuorovaikutuksesta. Hieman perehdytään myös muiden planeettojen kaasukehiin.

Vaikka virallinen ilmoittautumisaika on jo päättynyt, voi kurssille toki vielä ilmoittautua, sillä paikkoja on vapaana.

• Paikka: Koskela, Rautatienkatu 25, Äänekoski
• Aika: torstaisin 7.–28.3.2019 klo 18.00–19.30
• Kurssimaksu: 15 €
• Järjestäjä: Koskelan Setlementti ry. / Koskela opisto

Tungosta aamutaivaalla

Kaakkoinen aamutaivas Korkalovaarassa 9.10.2015 klo 06.31.
Huom! Hyvissäkin valokuvissa kohtaamiset näyttävät todella vaatimattomilta
todelliseen, omin silmin havaittavaan näkymään verrattuna, joten tällaiset
räpsyt ovat vain suuntaa-antavia. Canon Ixus 70 -digipokkari ja kevyt
Photoshoppaus. Kuva: T. Öhman

Tällä viikolla aamuvirkut ja muuten vain aikaisin heräämään pakotetut tai itsensä siihen pakottaneet ovat saaneet nauttia kauniista Kuun ja planeettojen taivaallisesta tanssista. Planeettojen kohtaamiset ovatkin parhaimmillaan erittäin vaikuttavia tapahtumia. Saatiinhan niistä (mahdollisesti) hieno tarina erääseen isoon uskontoonkin pari tuhatta vuotta sitten. Humpuukimaakarit taas elättävät niillä itsensä edelleenkin.

Viime päivinä itäisellä aamutaivaalla on kuulakkaan syyssään ansiosta päässyt harvinaisen hyvin ihastelemaan Kuun kulkua näennäisesti varsin lähellä toisiaan sijaitsevien kirkkaiden planeettojen joukossa. Parhaimmat näkymät o(li)vat tänään 9.10. ja huomenna 10.10.2015. Tänään vähenevä sirppi oli lähellä Venusta ja Leijonan tähdistön kirkkainta tähteä, Regulusta. Huomisaamuksi Kuu siirtyy Marsin ja Jupiterin vasemmalle puolelle.

Sunnuntaiaamuna 11.10.2015 kapeaksi käyneen sirpin vierestä noin neljän asteen päästä alavasemmalta voi puolestaan yrittää löytää myös Merkuriuksen. Tämä tosin vaatii esteettömän horisonttinäkymän, ja käytännössä ilman kiikaria Merkuriuksen löytäminen on varsin hankalaa.

Kuun poistuttua näyttämöltä jatkavat planeetat tietysti omaa, Kuuta huomattavasti rauhallisempaa kulkuaan. Myöhemmin tässä kuussa, 26.10.2015, kirkkaimmat planeetat Venus ja Jupiter ovat ainoastaan yhden asteen eli kahden Kuun läpimitan etäisyydellä toisistaan. Tuo tulee sään salliessa olemaan melkoisen silmiinpistävä näky. Lokakuun lopulla selkeän sään todennäköisyys vain on melkoisen pieni. Kirkkaimpien taivaankappaleiden kohtaamisia pääseekin Suomen sääoloissa harvemmin seuraamaan yhtä mainiosti kuin näinä päivinä, joten näistä kannattaa nauttia, kun kerrankin voi.