Huonoja esityksiä

Aiemmin lukemani ja kuulemani perusteella olin pitänyt Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori Hannu Koskista ihan fiksuna miehenä. Nyt en ole enää ollenkaan niin varma asiasta.

Ylen verkkosivuille ilmestyi tänä aamuna pitkä, mielenkiintoinen ja sinänsä oikein mainio Aishi Zidanin kirjoittama artikkeli käynnissä olevasta uudesta avaruuskilvasta, jossa mm. Kiina ja Intia ovat jo pidempään olleet mukana, ja johon Yhdistyneet arabiemiirikunnat on viime aikoina tullut yksityisten firmojen ohella vakavasti otettavaksi osanottajaksi. Jutussa haastateltiin Koskisen lisäksi omien alojensa huippuja, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Ari-Matti Harria ja Aalto-yliopiston apulaisprofessori Jaan Praksia. Koskinen ja Harri pääsivät kommentoimaan myös miehitettyjä avaruuslentoja, niin menneitä kuin tuleviakin. Koskinen kertoi jutun mukaan Yhdysvaltain 1960–1970-lukujen kuuohjelmasta näin:

"Ne olivat oikeastaan huonoja esityksiä vaivannäköön nähden. Sieltä kerättiin satunnaisesti kiviä, joita sitten analysoitiin täällä. Sillä panostuksella olisi voitu lähettää valtava määrä mönkijöitä keräämään tavaraa."

Kuinkahan vakavissaan Koskinen on tuon kommenttinsa heittänyt? Toivoa sopii, että se oli puhdas vitsi, jonka toimittaja erehtyi ottamaan todesta. Koskisen täytyy tietää, että satunnaisuudella ei ollut mitään tekemistä kuunäytteiden hakemisen kanssa. Apollo-lentojen laskeutumispaikat valittiin erittäin pitkällisen ja monivaiheisen valintaprosessin jälkeen. Astronautit, joista osa oli tohtoritason tutkijoita, kävivät läpi laadukkaan geologisen koulutuksen, johon toki toiset astronauteista suhtautuivat vakavammin kuin toiset. Ja jostain kumman syystä Kuuhun lähetettiin geologi, ei vaikkapa avaruusfyysikkoa. Tällä kaikella pyrittiin maksimoimaan lentojen tieteellinen anti käytettävissä olleiden resurssien puitteissa. Jollei Koskinen tätä tiedä, kannattaisi hänenkin lukaista vaikkapa Don Wilhelmsin loistava To a Rocky Moon.

Koskinen on mieltynyt konditionaaliin. Totta kai Mercury-, Gemini- ja Apollo-ohjelmien kuluilla "olisi voitu lähettää valtava määrä mönkijöitä keräämään tavaraa." No, Surveyor-ohjelmassa lähetettiin jos nyt ei mönkijöitä niin ainakin laskeutujia, joista Surveyor 6 myös vaihtoi välillä paikkaansa. Surveyorien tulokset olivat kiistatta merkittäviä ja Ranger- ja Lunar Orbiter -ohjelmien ohella mahdollistivat miehitetyt kuulennot. Mutta tuskinpa Koskinenkaan oikeasti kuvittelee, että vaikka laskeutujia, mönkijöitä ja Neuvostoliiton Luna-ohjelmassa käytettyjen kaltaisia näytteenhakualuksia todellakin "olisi voitu lähettää valtava määrä", niitä oikeasti olisi muutamaa enempää lähetetty. "Entä jos?" -tyyppiset ajatusleikit ovat tietenkin hauskoja, mutta ainakin henkilökohtaisesti koen TV Smithin onnistuvan siinä huomattavasti professori Koskista paremmin.

Huono esitys. Joku epämääräinen jamppa hengailemassa jossain ennalta arvaamattomassa paikassa, mutta Kuussa vissiin. Tai geologi Jack Schmitt, PhD, tekemässä kenttähavaintoja ja ottamassa näytteitä Apollo 17 -lennolla Taurus-Littrow'n laaksossa, tutkimuspiste 6:lla 13.12.1972. Kuva: NASA / Apollo 17 / AS17-146-22294.

Koskisen muutamaan lyhyeen virkkeeseen sisältyy vielä ainakin yksi erikoinen sanavalinta: kuunäytteitä "analysoitiin täällä". Miksi Koskinen käyttää imperfektiä? Apollo-lennoilla tuotuja näytteitä tutkitaan kiivaasti edelleen, jatkuvasti paranevaa uusinta analyysitekniikkaa hyödyntäen. Koska näytteitä tuotiin Apollo-lennoilla noin 382 kg eikä kolmen Luna-lennon tapaan muutamaa sataa grammaa, on näytteitä voitu tutkia koko ajan ympäri maailmaa mitä moninaisimpia menetelmiä hyödyntäen. Parempaa tekniikkaa odottamassa on edelleen huomattava määrä korkkaamattomia näytteitä. Voi tietysti olla, että Koskinen viittaa Birger Wiikiin ja siihen, että hänen johdollaan Suomessakin aikoinaan tutkittiin kuunäytteitä. Ei tutkita enää.

Ylen jutussa myös Ari-Matti Harri jatkaa tuttua linjaansa. Olisi kiva joskus lukea tai kuulla, kuinka Harri perustelee nämä toistuvat lausuntonsa:

”Ihmisen lähettämistä Marsiin ei voi enää nykyteknologian kyvykkyyden vuoksi perustella tieteellisellä tutkimuksella. Ihmisen läsnäolo on tarpeeton tai jopa haitallinen elementti, jos halutaan tutkia uutta planeettaa. Miehitetty lento myös vaatii suuruusluokaltaan tuhatkertaisen panostuksen verrattuna suureen luotainohjelmaan.”

Harrin heittoon tuhatkertaisesta panostuksesta puutuin jo helmikuussa ja noihin yleisiin perustelemattomiin kommentteihin miehitettyjen lentojen väitetystä hyödyttömyydestä jo muutama vuosi sitten Hesarissa. Se on kuitenkin sanottava, että Harri on ainakin lausunnoissaan ja mielipiteissään johdonmukainen. Ja mikäpä siinä, kun kerran on keksinyt hyvän tarinan, niin tokihan siitä kannattaa pitää kiinni. 

Suuremmassa kuvassa ihan mielenkiintoista vaikkakaan ei ollenkaan uutta on, että asiantuntijalausuntoja etupäässä geologisista kysymyksistä antavat ihmiset, joiden koulutustausta ja työssä hankittu osaaminen on fysiikassa, ei geotieteissä. Tämä ongelma ei koske vain Suomea, vaan on globaali. Fyysikot hybriksessään ovat vuosisatojen aikana onnistuneet luomaan mielikuvan geotieteistä ja oikeastaan kaikesta muusta kuin fysiikasta toisen luokan tieteenä, eivätkä geotietelijät ole järin kiinnostuneita muuttamaan tätä käsitystä. Tietenkin maailmassa ja jopa omassa tuttavapiirissäni on avarakatseisiakin fyysikoita. He vain useimmiten ymmärtävät olla kommentoimatta julkisesti asioita, joihin eivät ole perehtyneet.

Ylen jutun lopussa todetaan ylevästi, Koskiseen viitaten, näin:

"Emme koskaan tiedä, mihin uteliaisuus johtaa."

Harmi vain, että tämän maailman koskiset ja harrit – sipilöistä, stubbeista, grahn-laasosista ja persuista puhumattakaan – ovat tappamassa inhimillistä uteliaisuutta ja uuden löytämisen riemua.

Miehitettyjen kuu- ja marslentojen hinta ja hyöty?

Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Ari-Matti Harri väitti Helsingin Sanomien haastattelussa, etteivät miehitetyt kuu- tai marslennot olisi tieteellisesti hyödyllisiä taloudelliseen panostukseen nähden (HS 14.2.2017 s. B6–B7). Samalla hän laski miehitetyn marslennon hinnalla saatavan tuhat Curiosity-mönkijää.¹ Tällaiset vuosia toistetut väitteet² sopivat Suomen kansalliseen avaruusstrategiaan ja Curiosityssakin ansiokkaasti mukana olevan Ilmatieteen laitoksen linjaan. Ne eivät kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon.

Kuvat: NASA (ylempi) ja NASA/JPL-Caltech/MSSS (alempi).

Yhdysvaltain Apollo-ohjelman tieteellisen annin on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan täysin ylivertainen miehittämättömiin lentoihin nähden. Toisin kuin miehittämättömien ohjelmien kohdalla, Apolloon pohjautuvien tutkimusten määrä kasvaa edelleen jyrkästi. ”Hyötyä” laskettaessa ei myöskään Apollon teknologisia, kulttuurisia ja taloudellisia tuottoja sovi unohtaa. On vaikea kuvitella, että Curiositysta tehtäisiin 25 vuotta myöhemmin elokuva, joka tuottaa yli 350 miljoonaa dollaria voittoa, kuten pelkästään Apollo 13 -elokuva on tehnyt. Väite miehitettyjen kuulentojen heikosta panos/tuotto -suhteesta ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Curiosity-mönkijä on maksanut noin 2,5 miljardia dollaria. Suoraan laskien Harrin mainitsemat tuhat Curiositya tekisi siis 2500 miljardia dollaria. Sarjatuotanto tietenkin laskisi kustannuksia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tiedeyhteisö ei olisi halunnut edes toista Curiosityn kaltaista mönkijää, jollainen aiotaan laukaista vuonna 2020. Sarjatuotannosta ei kannata haaveilla.

Miehitetyn marslennon hintaa ei tiedä kukaan. Suurimmat varteenotettavat arviot pyörivät 100–230 miljardin dollarin tienoilla. Nuo rahat käytettäisiin muutaman vuosikymmenen aikana. Jopa marslentojen vastustajat selviäisivät yhdeksästä miehitetystä marslennosta 1500 miljardilla. Vaikka avaruusbudjetit tunnetusti ylittyvät, on tästä pitkä matka 2500 miljardiin. Vertailun vuoksi, kansainvälisen avaruusaseman ISS:n kustannukset ovat 20–30 vuoden aikana olleet sadan miljardin luokkaa. Euroopan avaruusjärjestön osuus tästä on euro yhtä eurooppalaista kohti vuodessa.

Vaikka Donald Trumpin arvoituksellisista avaruuslinjauksista Ari-Matti Harrin tapaan pitäisikin, ”vaihtoehtoisten tosiasioiden” soisi kuitenkin pysyvän kotimaisesta tiedekeskustelusta kaukana.³

---

¹Harrin lausuntoja on Hesarissa alkuperäisen jutun jälkeen nykyiseen orwellilaiseen tapaan muuteltu. Alkuperäisessä artikkelissa kirjoitettiin mm. näin (sitaatti HS:n mukaan Harrilta):

"Joku Trumpin tiimissä totesi, että Nasan tehtävänä ei ole tutkia maapallon ilmakehää. Olen tästä samaa mieltä." 

Nasan budjetista noin kaksi miljardia dollaria on nyt suunnattu Earth science -ohjelmiin eli geotieteisiin ja ilmakehän tutkimukseen. Rahat saatetaan siirtää ilmakehän ja valtamerten tutkimuksen laitokseen (NOAA).

Nyt artikkelissa lukee jo huomattavasti järkevämmin näin:
”Joku Trumpin tiimissä totesi, että Nasan tehtävänä ei ole tutkia maapallon ilmakehää. Tätä voisi yrittää tulkita positiivisesti uutena työnjakona keskusvirastojen välillä.”

Nasan budjetista noin kaksi miljardia dollaria on nyt suunnattu Earth science -ohjelmiin eli geotieteisiin ja ilmakehän tutkimukseen. Tämän osuuden pitäisi siirtyä sää- ja valtamerentutkimushallitus NOAA:lle, jos Nasa keskittyisi tulevaisuudessa vain avaruuteen.

”Mutta tietysti, jos tuo raha vain häviäisi Nasalta, niin se olisi huono juttu”, Harri lisää.

Tästä nyt on tietenkin ullkopuolisen mahdotonta tietää, kuka oikeasti sanoi mitä, ja mitä sillä mahdettiin tarkoittaa. Miehitettyjen kuu- ja marslentojen perustelematon kritisointi ja älytön heitto tuhannesta Curiositysta on kuitenkin edelleen paikoillaan:

”Miehitetty kuulento ei kuitenkaan ole tieteellisesti hyödyllinen suhteessa panostukseen, puhumattakaan Mars-lennosta, jonka hinnalla saisi tuhat Curiosity-mönkijää”, Harri sanoo.

²Linkitetyssä Ylen tv-haastattelussa joulukuulta 2013 tosin keskitytään Chang'e 3:n ja Yutun merkityksen vähättelyyn ja toimittajan yllyttämänä väitetään täysin virheellisesti Kuusta tuodun tonnikaupalla näytteitä. Kuudella Apollo-lennolla tuotiin 382 kg kuukiviä Maahan, ja kolmella miehittämättömällä Luna-lennolla muutama sata grammaa. Näiden lisäksi tällä hetkellä tunnetaan noin 280 Kuusta peräisin olevaa kiveä, jotka tosin edustavat huomattavasti vähäisempää määrää erillisiä meteoriitteja. Ylen haastattelussa toistettiin sekin virheellinen väite, että Chang'e 3:lla olisi tehty ensimmäiset tähtitieteelliset havainnot Kuussa. Jo Apollo 16 -lennolla huhtikuussa 1972 kuitenkin oli mukana ultraviolettialueella toiminut kamera/spektrografi, joka kuvasi niin Maapallon ja sen lähiavaruuden kuin syvän avaruudenkin kohteita. 

³Tässä voi tietenkin kysyä täysin perustellusti, enkö tee – kenties jälleen kerran – kärpäsestä härkästä. Näin voi olla, mutta en vaan voi sille mitään, että kun johtavassa asemassa oleva valtion virkamies esittää toistuvasti täysin perustelematta väitteitä, jotka eivät alkuunkaan pidä paikkaansa, nousee väkisinkin mieleeni kysymyksiä siitä, mikä tämän kaiken tarkoitus oikein on. Olettaisin, että virkamiehetkin saavat ilmaista julkisuudessa omia mielipiteitään, mutta asiantuntijalaitosten edustajien soisi virkatehtävissään pysyvän kuitenkin tosiasioissa.