Miehitettyjen kuu- ja marslentojen hinta ja hyöty?

Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Ari-Matti Harri väitti Helsingin Sanomien haastattelussa, etteivät miehitetyt kuu- tai marslennot olisi tieteellisesti hyödyllisiä taloudelliseen panostukseen nähden (HS 14.2.2017 s. B6–B7). Samalla hän laski miehitetyn marslennon hinnalla saatavan tuhat Curiosity-mönkijää.¹ Tällaiset vuosia toistetut väitteet² sopivat Suomen kansalliseen avaruusstrategiaan ja Curiosityssakin ansiokkaasti mukana olevan Ilmatieteen laitoksen linjaan. Ne eivät kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon.

Kuvat: NASA (ylempi) ja NASA/JPL-Caltech/MSSS (alempi).

Yhdysvaltain Apollo-ohjelman tieteellisen annin on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan täysin ylivertainen miehittämättömiin lentoihin nähden. Toisin kuin miehittämättömien ohjelmien kohdalla, Apolloon pohjautuvien tutkimusten määrä kasvaa edelleen jyrkästi. ”Hyötyä” laskettaessa ei myöskään Apollon teknologisia, kulttuurisia ja taloudellisia tuottoja sovi unohtaa. On vaikea kuvitella, että Curiositysta tehtäisiin 25 vuotta myöhemmin elokuva, joka tuottaa yli 350 miljoonaa dollaria voittoa, kuten pelkästään Apollo 13 -elokuva on tehnyt. Väite miehitettyjen kuulentojen heikosta panos/tuotto -suhteesta ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Curiosity-mönkijä on maksanut noin 2,5 miljardia dollaria. Suoraan laskien Harrin mainitsemat tuhat Curiositya tekisi siis 2500 miljardia dollaria. Sarjatuotanto tietenkin laskisi kustannuksia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tiedeyhteisö ei olisi halunnut edes toista Curiosityn kaltaista mönkijää, jollainen aiotaan laukaista vuonna 2020. Sarjatuotannosta ei kannata haaveilla.

Miehitetyn marslennon hintaa ei tiedä kukaan. Suurimmat varteenotettavat arviot pyörivät 100–230 miljardin dollarin tienoilla. Nuo rahat käytettäisiin muutaman vuosikymmenen aikana. Jopa marslentojen vastustajat selviäisivät yhdeksästä miehitetystä marslennosta 1500 miljardilla. Vaikka avaruusbudjetit tunnetusti ylittyvät, on tästä pitkä matka 2500 miljardiin. Vertailun vuoksi, kansainvälisen avaruusaseman ISS:n kustannukset ovat 20–30 vuoden aikana olleet sadan miljardin luokkaa. Euroopan avaruusjärjestön osuus tästä on euro yhtä eurooppalaista kohti vuodessa.

Vaikka Donald Trumpin arvoituksellisista avaruuslinjauksista Ari-Matti Harrin tapaan pitäisikin, ”vaihtoehtoisten tosiasioiden” soisi kuitenkin pysyvän kotimaisesta tiedekeskustelusta kaukana.³

---

¹Harrin lausuntoja on Hesarissa alkuperäisen jutun jälkeen nykyiseen orwellilaiseen tapaan muuteltu. Alkuperäisessä artikkelissa kirjoitettiin mm. näin (sitaatti HS:n mukaan Harrilta):

"Joku Trumpin tiimissä totesi, että Nasan tehtävänä ei ole tutkia maapallon ilmakehää. Olen tästä samaa mieltä." 

Nasan budjetista noin kaksi miljardia dollaria on nyt suunnattu Earth science -ohjelmiin eli geotieteisiin ja ilmakehän tutkimukseen. Rahat saatetaan siirtää ilmakehän ja valtamerten tutkimuksen laitokseen (NOAA).

Nyt artikkelissa lukee jo huomattavasti järkevämmin näin:
”Joku Trumpin tiimissä totesi, että Nasan tehtävänä ei ole tutkia maapallon ilmakehää. Tätä voisi yrittää tulkita positiivisesti uutena työnjakona keskusvirastojen välillä.”

Nasan budjetista noin kaksi miljardia dollaria on nyt suunnattu Earth science -ohjelmiin eli geotieteisiin ja ilmakehän tutkimukseen. Tämän osuuden pitäisi siirtyä sää- ja valtamerentutkimushallitus NOAA:lle, jos Nasa keskittyisi tulevaisuudessa vain avaruuteen.

”Mutta tietysti, jos tuo raha vain häviäisi Nasalta, niin se olisi huono juttu”, Harri lisää.

Tästä nyt on tietenkin ullkopuolisen mahdotonta tietää, kuka oikeasti sanoi mitä, ja mitä sillä mahdettiin tarkoittaa. Miehitettyjen kuu- ja marslentojen perustelematon kritisointi ja älytön heitto tuhannesta Curiositysta on kuitenkin edelleen paikoillaan:

”Miehitetty kuulento ei kuitenkaan ole tieteellisesti hyödyllinen suhteessa panostukseen, puhumattakaan Mars-lennosta, jonka hinnalla saisi tuhat Curiosity-mönkijää”, Harri sanoo.

²Linkitetyssä Ylen tv-haastattelussa joulukuulta 2013 tosin keskitytään Chang'e 3:n ja Yutun merkityksen vähättelyyn ja toimittajan yllyttämänä väitetään täysin virheellisesti Kuusta tuodun tonnikaupalla näytteitä. Kuudella Apollo-lennolla tuotiin 382 kg kuukiviä Maahan, ja kolmella miehittämättömällä Luna-lennolla muutama sata grammaa. Näiden lisäksi tällä hetkellä tunnetaan noin 280 Kuusta peräisin olevaa kiveä, jotka tosin edustavat huomattavasti vähäisempää määrää erillisiä meteoriitteja. Ylen haastattelussa toistettiin sekin virheellinen väite, että Chang'e 3:lla olisi tehty ensimmäiset tähtitieteelliset havainnot Kuussa. Jo Apollo 16 -lennolla huhtikuussa 1972 kuitenkin oli mukana ultraviolettialueella toiminut kamera/spektrografi, joka kuvasi niin Maapallon ja sen lähiavaruuden kuin syvän avaruudenkin kohteita. 

³Tässä voi tietenkin kysyä täysin perustellusti, enkö tee – kenties jälleen kerran – kärpäsestä härkästä. Näin voi olla, mutta en vaan voi sille mitään, että kun johtavassa asemassa oleva valtion virkamies esittää toistuvasti täysin perustelematta väitteitä, jotka eivät alkuunkaan pidä paikkaansa, nousee väkisinkin mieleeni kysymyksiä siitä, mikä tämän kaiken tarkoitus oikein on. Olettaisin, että virkamiehetkin saavat ilmaista julkisuudessa omia mielipiteitään, mutta asiantuntijalaitosten edustajien soisi virkatehtävissään pysyvän kuitenkin tosiasioissa.