Tahtoo kaikenlaisia puolivalmiita tekstinpätkiä jäädä
kovalevylle lojumaan, joten viimeistelläänpä tässä nyt edes yksi valmiiksi asti,
vaikka tämä ei enää järin ajankohtainen olekaan. Vaan Kuun kauneushan sinänsä on ajatonta.
- - -
Maailmalla, joskaan ei tiettävästi Suomessa ainakaan
virallisesti, vietettiin syyskuun kuudentena International Observe the Moon Night (InOMN) -tapahtumaa. Nimensä mukaisesti tapahtuman tarkoituksena on
samana iltana havaita Kuuta ympäri maailmaa, järjestää yleisötapahtumia, ja
ylipäätään levittää ilosanomaa Kuusta ja sen havaitsemisesta. Hieno idea, ja
kaikesta päätellen – paikallisista järjestäjistä toki riippuen – yleensä erittäin
hauska tapahtuma. Harmi, ettei se Suomessa ole saanut aikaiseksi minkäänlaista
innostusta. Saapa nähdä, miten ensi vuoden InOMNissa 19.9.2015 käy.
Rovaniemellä sää osittain suosi InOMNia. Koska tapahtumaa tuli
Ursan Zeniitti-lehdessä etukäteen mainostettua ja annettua havaintovinkkejä, ja toisaalta
koska nuo vinkit perustuivat vain Virtual Moon Atlakseen (VMA) eikä sen
tarkempiin kolongitudin laskemisiin, eikä VMA:n terminaattori tunnetusti välttämättä ole täsmälleen kohdallaan, on ehkä laaduntarkkailun nimissä hyvä käydä läpi,
kuinka oikeassa tai pielessä havaintosuositukset olivat.
Havaintopaikkanani toimi parveke, mistä muutenkin heikohko
seeing kärsi vielä lisää, ja havainnot tuli tehtyä ohuen cirrostratus-harson
läpi. Havaintolaitteena taas oli liioittelematta legendaarinen, paljon syystä
ja myöskin syyttä parjattu, mutta optiikaltaan aikoinaan ihan kelvollinen noin
30 vuotta vanha RET-45 (D=114 mm, f=900 mm) pikkustandardin mukaisilla
ortoskooppisilla okulaareilla (f=6 ja 9 mm) varustettuna.
Kuun ehkäpä selväpiirteisin tulivuori jäi hieman liiaksi yön
puolelle. Se kyllä näkyi muhkurana terminaattorilla, mutta olisi ollut
parhaimmillaan todennäköisesti vasta aamulla. Satunnaisella havaitsijalle tämä
olisi luultavasti jäänyt melkoiseksi mysteeriksi.
Tämä ei petä oikeastaan missään valaistusolosuhteissa, joten
hieman terminaattorilta päivän puolelle ehtiminen ei haitannut lainkaan. Schröterin laakso on aina kaunis kunhan valaistus on vaan vähänkin vino, ja Väisäläkin
näkyi huonosta seeingistä huolimatta mainiosti. Samoin ylängön koostumuksesta
kielivä poikkeava väri erottui hyvinkin selvästi.
Kuu VMA:n mukaan 6.9.2014 klo 21.00 ja kuvattuna (Kowa TSN-821 (D=82 mm) ja Canon Ixus 70 -digipokkari) Rovaniemen Korkalovaarassa klo 23.35. Kuva: T. Öhman |
Noinkin pienellä putkella ja huonossa kelissä Mariuksen
tulivuoret olivat yllättävänkin selviä. Eihän tulivuorista toki
yksityiskohtia erottunut, mutta pinnan röpelöisyys oli hyvinkin ilmeistä. Ero
tasaisiin mare-alueisiin oli kiistaton.
Kuun kuuluisin kiehkura eli swirl oli terminaattorilla kuten
pitikin, ja siten kaikkea muuta kuin ideaalisessa paikassa näkymisen kannalta, tallaiset
kirkkauseroihin perustuvat kohteet kun ovat parhaimmillaan valon tullessa
kohtisuorempaan. Se kuitenkin näkyi kuten pitikin, mutta suurelle yleisölle
tuota toki kannattaa näyttää lähempänä täydenkuun aikaa.
Tämä Kuun pisin graben oli, kuten odottaa sopikin, etenkin
kelin ja osin myös putken pienuuden vuoksi mainostamistani kohteista ainokaisena itselleni
saavuttamattomissa. Aiemman kokemuksen perusteella kuitenkin oletettavasti parikymmensenttisellä kelpo kohde.
Yleensä turhan vähälle huomiolle jäävä Schiller–Zucchius oli
jälleen kerran upea ilmestys altaan molempien renkaiden näkyessä mainiosti.
Kiehtova kohde ainakin omasta mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti