maanantai 21. tammikuuta 2019

Ihan tavallinen kuunpimennys

Tänä aamuna ei näkynyt verta tai supersusia. Sen sijaan näkyi oikein kaunis täydellinen kuunpimennys, ihan kuten pitikin. Tunnustan, että pakkanen, jota havaintopaikallani oli arviolta 25 astetta, lannisti sen verran, etten seurannut sitä ihan alusta asti, mutta kolme ja puoli tuntia nyt kuitenkin. Vanhan uskollisen pokkarini akut lannistuivat huomattavasti pahemmin, sillä pakkanen hyydytti ne jo siinä ajassa, joka kului kameran digiscoping-telineeseen kiinnittämiseen, telineen kiinnittämiseen kaukoputkeen, ja teline-kamera-kaukoputki-Kuu-yhdistelmän saamiseen keskenään yhdensuuntaiseksi. Niinpä tapahtuman ikuistaminen rajoittui muutamaan käsivaralta napattuun kuvaan pimennyksen loppuvaiheista, jotka kerkesi ottaa käsissä lämmitetyllä akulla. Ehkä pitäisi suosiolla jättää nuo kuvausharrasteet osaavammille. No, jäipähän paremmin aikaa nautiskella itse pimennyksen seuraamisesta ja kauniista talvisesta pakkasaamusta.

Käsivaralta Kowa TSN-821:n läpi
Canon Ixus 70 -digipokkarilla räpsäisty
kuva pimennyksen osittaisesta vaiheesta
21.1.2019 klo 08.24. Kuva: T. Öhman.
Näin kärttyisenä vanhana miehenä minulla oli taas kohtalaista suurempia vaikeuksia ymmärtää tiedotusvälineiden nykykäytäntöjä. Superverisusikuu-älyttömyydet valtasivat vähän laadukkaammatkin tiedotusvälineet, kuten tietysti sopi olettaakin. Kai se sitten on niin, että median on vain pakko löytää pienin yhteinen nimittäjä. Mutta olisiko liikaa pyydetty, että edes noita typeryyksiä käytettäisiin oikein? Tiede-lehden mukaan "Verikuu pimenee maanantaina". Siis ensin Kuu muuttuu veriseksi ja sitten se pimenee?

Yle pisti kuitenkin paremmaksi. Sen mukaan Wolf Moon tarkoittaa tammikuista kuunpimennystä. Oikeasti kyse on kuitenkin vain joidenkin amerikkalaisten vaihtelevasta tavasta nimetä jokaisen kuukauden täysikuu. Tammikuun täysikuu sattuu olemaan heille susikuu. Kuunpimennyksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.


Osittaisen vaiheen loppua klo 08.40. Kuva: T. Öhman
Vielä pahemmin metsään Yle meni kuvavalinnassaan. Nyt tätä kirjoittaessani he ovat jo tilanteen korjanneet, mutta alkujaan kuunpimennyksestä kertoneen jutun pääkuvana oli ihan kiva kuva osittaisesta auringonpimennyksestä. Vaan pimennys kuin pimennys, ei kai se niin nuukaa...

Ensi heinäkuun matalalla näkyvä osittainen pimennys tuskin innostaa median lammaslaumaa ihan vastaavaan typerehtimiseen. Seuraava täydellinen kuunpimennys Suomessa näkyy vasta vuonna 2025, joten siihen mennessä on varmasti keksitty ihan uusia hölmöyksiä. Mitä ikinä ne ovatkaan, kyse on kuitenkin tuolloinkin vain ihan tavallisesta kuunpimennyksestä.  

Klo 08.55 enää puolivarjopimennys tummensi Kuun oikeaa alareunaa. Kuva: T. Öhman.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Tammiaamun pimennys

Tulevana maanantaiaamuna 21.1.2019 Suomessa nähdään täydellinen kuunpimennys. Pimennys on syvimmillään klo 07.12, joten sen havaitseminen ei vaadi kovin kummoisia heräämisponnistuksia. Tämänkertainen pimennys näkyy varsin hyvin koko maassa, vaikkakin hieman matalalla Kuu on. Pohjois- ja Länsi-Suomessa pimennys näkyy kokonaan, mutta etelämpänä ja idempänä Kuun lasku estää puolivarjopimennyksen lopun näkymisen. Loppupuoli pimennyksestä tapahtuu myös hyvin vaalealla taivaalla, sillä esimerkiksi Äänekosken horisontin mukaan laskettuna osittaisen vaiheen päättyessä hieman ennen yhdeksää on Aurinko vain noin kolme astetta horisontin alapuolella. Suunnilleen linjan Kristiinankaupunki–Suomussalmi pohjoispuolella pimennys näkyy kokonaan. Jos koko kuunpimennyksen haluaa havaita, rupeama on viisituntinen ja alkaa jo puoli viideltä.

Lännen suuntaan avaran havaintopaikan valintaa kannattaa miettiä ihan kunnolla, sillä jo pimennyksen maksimi tapahtuu Kuun ollessa vain 12°:n korkeudella. Jos lännen suunnalla on vähänkään enemmän pöpelikköä, jää syvin vaihe näkemättä. Aivan loppuun saakka pimennystä ei Äänekoskella voi hyvässäkään paikassa havaita, sillä Kuu laskee varttitunnin ennen puolivarjopimennyksen päättymistä. Aurinkokin tosin on jo tuossa vaiheessa noussut, joten puolivarjopimennyksen loppua olisi erittäin vaikea edes huomata. Kuten esimerkiksi viime heinäkuun pimennys hyvin osoitti, Kuun korkeudella horisontista on ratkaiseva merkitys kuunpimennysten näkymisen kannalta.

Alla oleviin taulukkoon ja piirrokseen pimennyksen kellonajat on otettu Ursan aina yhtä välttämättömästä vuosikirjasta Tähdet 2019 ja tarkistettu Fred Espenakin laskelmista NASAn pimennyssivulta. Suunnat, korkeudet ja Auringon nousuaika taas on laskettu CalSky-sivuston avulla Äänekosken horisontin mukaan.


Kuunpimennys 21.1.2019 Äänekosken horisontin mukaan.

Tapahtuma
Aika
Kuun korkeus (°)
Kuun suunta (°; itä=90, etelä=180)
Auringon korkeus ja suunta (°)
Kuu nousee 20.1.
16.00
0
44
-2/229
Kuu etelässä 21.1.
00.11
48
180

Puolivarjopimenys alkaa
04.36
30
256

Osittainen vaihe alkaa
05.34
23
269

Täydellinen vaihe alkaa
06.41
16
283
-16
Pimennys syvimmillään
07.12
12
289
-13
Täydellinen vaihe päättyy
07.43
9
296
-9
Osittainen vaihe päättyy
08.51
3
309
-3
Aurinko nousee
09.15


0/136
Kuu laskee
09.32
0
318
1/139
Puolivarjopimennys päättyy
09.48
-2
322

 

Kuunpimennyksen vaiheet aamulla 21.1.2019. Kuu liikkuu kuvassa vasemmalta oikealle. Puolivarjopimennyksen päättyminen klo 09.48 ei ole havaittavissa Äänekoskelta, koska Kuu laskee klo 09.32. Huomaa, että täys- ja puolivarjot eivät näy taivaalla, ja että itä ja länsi viittaavat ilmansuuntiin taivaalla, eivät Kuun pinnalla. Kuva: T. Öhman. Data: F. Espenak / NASA. Kuukuva: S. Smith / NASA.


Kuu on ratansa Maata lähinnä olevassa pisteessä (perigeumissa) illalla 21.1. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että tiedotusvälineissä tulee tässä viikolla varmasti olemaan runsaasti uskomatonta soopaa ja klikkiotsikoita "superverikuusta" ja muusta jonninjoutavasta. Todettakoon taas kerran, että "superkuussa" kyse ei ole mistään muusta kuin alkujaan yhden horoskooppimaakarin hatustaan vetämästä termistä ja sen "määritelmästä". Kyllä, Kuu näyttää lähimpänä ollessaan jopa noin 14 % suuremmalta kuin ratansa kauimmassa pisteessa (apogeumissa) ollessaan. Ja kyllä, tämän pystyy ikuistamaan kuvin, kun ottaa kuvat samoilla kamera-asetuksilla, ja ero on vertailukuvapareissa ilmeinen. Mutta ei, se Kuu ei tavallisen pulliaisen silmissä näytä yhtään sen isommalta kuin muulloinkaan, koska ei satunnainen Kuuhun harvoin mitään huomiota kiinnittävä kulkija kykene luotettavasti erottamaan tuollaista noin 10 %:n kokoeroa. Laitetaanpa tähän vielä havainnollistukseksi NASAlta piirros aiheesta:

Kokovertailu Kuusta sen ollessa ratansa Maata lähimmässä (perigeum) ja kauimmaisessa (apogeum) pisteessä. Katselepa kuvaa etäisyydeltä, jossa Kuu peittää puolet ojennetun käsivarren päässä olevasta sormenpäästä, eli vastaa Kuun todellista kulmaläpimittaa taivaalla. Kokoero ei enää näytäkään niin ilmeiseltä, semminkin kun taivaalla nähdään kerrallaan vain yhden kokoinen Kuu. Kuva: NASA / JPL-CalTech.

Kuu on perigeumissa täytenä loistaessaan myös jopa noin 30 % kirkkaampi kuin apogeumissa. Kuun näennäiseen, käytännössä havaittavaan kirkkauteen vaikuttavat keskeisesti Kuun korkeus taivaalla, sekä pilvet ja muu ilmakehän töhnä. Lisäksi Kuun kirkkauden satunnaisen arvioijan pitäisi osata ottaa huomioon myös oppositioilmiö, eli vertailla toisiinsa vain kahta täsmälleen täyttä Kuuta, eikä täyttäkuuta ja vaikkapa vuorokauden täydestä vajaata Kuuta. Henkilökohtaiseen aistimukseen Kuun kirkkaudesta puolestaan vaikuttaa lähinnä havaintopaikan valosaaste. Eli vaikka täysikuu ihan oikeasti näyttää perigeumissa ollessaan suuremmalta ja kirkkaammalta kuin apogeumissa, ainoastaan asiaan erittäin hyvin perehtyneet ja kokeneet havaitsijat voivat tämän todellisuudessa havaita. Mutta tietenkin kun asiasta tiedotusvälineissä riittävän paljon jauhetaan, hyvin moni varmasti kokee havainneensa eron. Havaintopsykologia ja eriasteiset joukkopsykoosinpoikaset ovat kiehtovia.

Loppukaneetiksi palattakoon ihan asiaan: Vaikkeivat täydelliset kuunpimennykset ole likikään niin harvinaisia tapahtumia kuin täydelliset auringonpimennykset, ei näitäkään ihan yhtä mittaa tapahdu: seuraava täydellinen kuunpimennys näkyy Suomessa vasta 7.9.2025. Seuraava osittainen pimennys sen sijaan näkyy jo ensi kesänä, 16.–17.7.2019. Silloin on kuitenkin luultavasti itikoista huomattavasti enemmän kiusaa kuin nyt, ja sitä paitsi Kuu on erittäin matalalla, eikä Pohjois-Lapissa pimennys näy lainkaan. Jos siis pilvet vain suovat, kannattaa ensi maanantaiaamun kuunpimennystä ehdottomasti nousta seuraamaan.

torstai 3. tammikuuta 2019

Pimeä media

Tänä aamuna Kiinan Chang'E-4 luotain teki historiaa laskeutumalla onnistuneesti Kuun etäpuolelle von Kármanin kraatteriin. Tämänhetkisen alustavan tiedon mukaan laskeutumispaikan koordinaatit ovat 177,6°E, 45,5°S. Tästä on syytä kaikkien kuuhullujen olla erittäin iloisia.

Suomenkin media oli ihan kiitettävästi hereillä (itse nukuin, kun olin sitä jonnekin lähes puoli viiteen asti turhaan odottanut). Siihenpä se kehuminen sitten saakin loppua. Tein pienen ja epätieteellisen tutkimuksen: Googlasin. Ainakin seuraavat mediat kertovat yleensä joko Google-haun tarjoamassa otsikossaan tai heti parilla ensimmäisellä rivillään Chang'E-4:n laskeutuneen tai aikovan laskeutua Kuun "pimeälle puolelle", lainausmerkeillä tai ilman:
  • Tiedetuubi
  • Yle
  • Ilta-Sanomat
  • MTV
  • Verkkouutiset
  • Savon Sanomat
  • Keskisuomalainen
  • Karjalainen
  • Suomenmaa
  • Tekniikan Maailma
  • Uusi Suomi
  • Turun Sanomat
  •  MSN
  • Verkkouutiset
  • Maaseudun Tulevaisuus
  • The World News
  • Moreenimedia
  • Peda.net
Median pimeä puoli. Kuva: T. Öhman.
Päivitys 3.1.2019 klo 22.00: Jatketaanpa syntilistaa:
  • Aamulehti
  • Pohjalainen
  • Kaleva
  • Lapin Kansa
  • Tekniikka & Talous
Merkittävämpiä tiedotusvälineitä ei hirveästi enää tämän listan ulkopuolelle jää.
 
Pikkuisenkaan syvemmälle penkomalla löytäisi epäilemättä runsaasti lisää. Puhtaat paperit voi tällä kertaa antaa Ursalle ja Hesarille ja Etelä-Suomen Sanomille. Toimin kuten oletan keskivertokansalaisen toimivan, eli luin vain otsikot ja Googlen tarjoamat pari riviä, joten en tiedä, yritettiinkö itse jutussa sitten paikkailla tuota otsikon hörhöilyä.

On vaikea ymmärtää, että tuota olisi vaikea ymmärtää. Olisi kiva kuulla jonkun media-alan ammattilaisen kertovan, miksi näin jatkuvasti toimitaan. Olen vuosikymmenten varrella sen verran paljon pitänyt tähtinäytöksiä ja erilaisia kansanvalistustilaisuuksia tietääkseni erittäin hyvin, että ihmiset eivät tarvitse tiedotusvälineitä sotkemaan maailmankuvaansa enää yhtään enempää. Tämä oli toki täysin odotettua, mutta yhtä kaikki erittäin surullista.

P.S. 7.1.2019: Kuten minua tuolla alla kommentissa valistettiin, on The World News uutiskerääjä, joka siis vaan toistaa muiden lähteiden uutisia, eikä näin ollen itsessään ole perinteinen media. Sama osittain pätee Peda.nettiin, josta en pahemmin tolkkua ottanut, mutta joka vissiin on joku peruskoulujen opetus- ja uutissysteemi, jossa myöskin vaan lähinnä kerätään muista lähteistä uutisia (tai niin ainakin oli tuon "pimeän puolen" kanssa). Yhtä kaikki, eipä tuo tilannetta sinänsä ruusuisemmaksi muuta, ja tietenkin on vain pahasta, jos peruskouluissakin horistaan Kuun pimeästä puolesta. 
Otos tutkimusaineistostani.

Von Kármánin perusgeologiaa

Tätä kirjoitellessani Kiinan miehittämätön kuuluotain Chang'E-4 (CE-4) lienee jo laskeutunut Kuun etäpuolelle. Toivottavasti laskeutuminen sujuu suunnitelmien mukaan. Tietenkin ruotsalaiset ovat taas tälläkin kuureissulla mukana. Toivoa sopii, että heidänkin mittalaitteensa toimii.

Tietoa laskeutumisesta lienee odotettavissa joskus aamusella. Suomen mediassa ei ole hirveästi näkynyt geologista tietoa CE-4:n laskeutumisalueesta, joten ajattelin tässä joutessani edes perusasiat pistää esille.

Suunniteltu laskeutumisalue (likimain 45°–46° S, 176,4°–178,8° E) sijaitsee aurinkokunnan suurimman ja vanhimman tunnetun törmäysaltaan, eli South Pole - Aitkenin (SPA) altaan sisällä olevassa von Kármánin kraatterissa. SPA:n synty on Kuun kehityksen yksi keskeisimmistä vaiheista. Sen on väkisinkin täytynyt nostaa pintaan kivilajeja Kuun (ylä)vaipasta. Kuun ylävaipan on perinteisesti oletettu Maan mallin mukaisesti olevan lähinnä oliviinia. Koska sitä ei kuitenkaan suurissa määrin SPA:n heitteleen joukossa näy, voi perinteinen käsityksemme maankaltaisten planeettojen vaippojen koostumuksista kaivata tältä osin uudistamista. Jo pelkästään tästä näkökulmasta kaikki uudet tiedot, mitä SPA:sta voidaan saada, ovat äärimmäisen tärkeitä yritettäessä ymmärtää planeettojen syntyä ja geologista kehitystä. Koska CE-4 tutkii SPA:iä paikan päällä, on toiveita siitä, että edes joiltain osin SPA:n historiaan saadaan lisäselvyttä.

Unkarilais-amerikkalaiselta fyysikolta ja aerodynamiikan uranuurtajalta, nykyisin etenkin avaruuden rajana pidettävästä Kármánin rajasta tunnetulta Theodore von Kármánilta (1881–1963)  nimensä saaneen von Kármánin läpimitta on noin 186 km. Iältään se kuuluu Kuun vanhimpaan eli esinektariseen kauteen. Sen keskuskohouman, joka kohoaa noin puolitoista kilometriä kraatterin pohjalta, on tulkittu koostuvan oliviininoriittigabrosta tai oliviinigabronoriitista. Karmeita kivilajinimiä kumpikin, mutta käytännössä ne tarkoittavat runsaasti rautaa ja magnesiumia sisältävää syväkiveä. Kaavailtu laskeutumisalue sijaitsee suunnilleen keskuskohouman ja reunan puolivälissä keskuskohouman etelä- ja kaakkoispuolilla.

Laskeutumisaluetta peittävät basaltit. Ne ovat luultavimmin peräisin yhdestä purkauksesta, joka tapahtui imbrisellä kaudella (kuten ylivoimainen valtaosa Kuun mare-vulkanismista). Jos basalteille arvioitu ikä 3,6 miljardia vuotta pitää paikkansa, ne olisivat nykytietämyksen valossa myöhäisimbrisiä. On myös mahdollista, että von Kármánin pohjaa peittävät laavat purkautuivat kahdessa vaiheessa. CE-4:n kaksitaajuuksinen maatutka (pitäisikö sitä kutsua kuututkaksi?) voi hyvinkin saada tämän selville, sillä Chang'E-3:n kokemusten perusteella tutkajärjestelmän syvyysulottuvuus lienee peräti 400 metrin tienoilla.

Pohjalla on lisäksi runsaasti sekundäärikraattereita lähinnä Finsenistä, von Kármán L:stä, Antoniadista ja virallisesti nimettömästä kraatterista, jota epävirallisesti on kutsuttu harvinaisen typerällä nimellä von Kármán L’. Nämä tekevät kraatterilaskuihin pohjautuvasta iänmäärityksestä vielä vaikeampaa ja epäluotettavampaa kuin yleensä, joten etenkin tuohon 3,6 miljardin vuoden ikään kannattaa suhtautua varauksella. Hyvä puoli on sitten tietenkin se, että koska von Kármánin pohjalla on melko runsaasti ympäristöstä tullutta heittelettä, siellä taatusti on mukana myös ainesta SPA:stä.

Laskeutumisalueella on myös vajaan neljän kilometrin läpimittainen hyvin nuori, epäilemättä kopernikaaninen kraatteri. Sille on käytetty epävirallista nimeä Ba Jie. Sen ympärillä on mutkittelevia epäsymmetrisiä kymmeniä metrejä leveitä harjanteita. Ne eivät siis ole tyypillisiä mare-harjanteita. Harjanteiden lisäksi kraatterin ympärillä on mutkittelevia painanteita. Tällaiset harjanteet ja painanteet ovat tuttuja jo Lunar Orbiter -kuvien pohjalta, mutta niiden syntyä ei täysin vielä ymmärretä. Heitteleen aikaansaannosta ne kuitenkin ovat. On esitetty, että ehkäpä CE-4 lisää ymmärrystämme myös näiden syntymekanismista. Itse pidän tuota kuitenkin epätodennäköisenä, sillä hyvin nuoren kraatterin heittelekenttä on sen verran haasteellinen alue laskeutujalle ja kulkijalle, että sieltä kannattaisi mieluummin pysyä poissa.

Käytetäänpä tällä kertaa ihan valmista kuvaa. Von Kármanin läpimitta on noin 186 km, keskuskohouman eteläpuolella sijaitsevan nimettömän (epäviralliselta nimeltään Ba Jie) kraatterin noin 3,8 km. Kuva: NASA / GSFC / Arizona State University / LRO WAC.
Tarkempia tietoja von Kármánin geologiasta halajavien kannattaa perehtyä esimerkiksi alueen alustavaan geologiseen karttaan, sekä etenkin kraatterista viime keväänä julkaistuun artikkeliin. Kuun geologiaa CE-4 tulee tuskin mullistamaan, mutta sikäli kun laskeutuminen ja myöhemmät vaiheet sujuvat mallikkaasti, opimme aivan varmasti uusia ja yllättäviä asioita Kuun historiasta. Ja ehkäpä saamme nähdä edes pienen vilauksen siitä, mitä SPA:n muodostuessa oikeastaan tapahtuikaan.