Tammiaamun pimennys

Tulevana maanantaiaamuna 21.1.2019 Suomessa nähdään täydellinen kuunpimennys. Pimennys on syvimmillään klo 07.12, joten sen havaitseminen ei vaadi kovin kummoisia heräämisponnistuksia. Tämänkertainen pimennys näkyy varsin hyvin koko maassa, vaikkakin hieman matalalla Kuu on. Pohjois- ja Länsi-Suomessa pimennys näkyy kokonaan, mutta etelämpänä ja idempänä Kuun lasku estää puolivarjopimennyksen lopun näkymisen. Loppupuoli pimennyksestä tapahtuu myös hyvin vaalealla taivaalla, sillä esimerkiksi Äänekosken horisontin mukaan laskettuna osittaisen vaiheen päättyessä hieman ennen yhdeksää on Aurinko vain noin kolme astetta horisontin alapuolella. Suunnilleen linjan Kristiinankaupunki–Suomussalmi pohjoispuolella pimennys näkyy kokonaan. Jos koko kuunpimennyksen haluaa havaita, rupeama on viisituntinen ja alkaa jo puoli viideltä.

Lännen suuntaan avaran havaintopaikan valintaa kannattaa miettiä ihan kunnolla, sillä jo pimennyksen maksimi tapahtuu Kuun ollessa vain 12°:n korkeudella. Jos lännen suunnalla on vähänkään enemmän pöpelikköä, jää syvin vaihe näkemättä. Aivan loppuun saakka pimennystä ei Äänekoskella voi hyvässäkään paikassa havaita, sillä Kuu laskee varttitunnin ennen puolivarjopimennyksen päättymistä. Aurinkokin tosin on jo tuossa vaiheessa noussut, joten puolivarjopimennyksen loppua olisi erittäin vaikea edes huomata. Kuten esimerkiksi viime heinäkuun pimennys hyvin osoitti, Kuun korkeudella horisontista on ratkaiseva merkitys kuunpimennysten näkymisen kannalta.

Alla oleviin taulukkoon ja piirrokseen pimennyksen kellonajat on otettu Ursan aina yhtä välttämättömästä vuosikirjasta Tähdet 2019 ja tarkistettu Fred Espenakin laskelmista NASAn pimennyssivulta. Suunnat, korkeudet ja Auringon nousuaika taas on laskettu CalSky-sivuston avulla Äänekosken horisontin mukaan.


Kuunpimennys 21.1.2019 Äänekosken horisontin mukaan.

Tapahtuma	Aika	Kuun korkeus (°)	Kuun suunta (°; itä=90, etelä=180)	Auringon korkeus ja suunta (°)
Kuu nousee 20.1.	16.00	0	44	-2/229
Kuu etelässä 21.1.	00.11	48	180
Puolivarjopimenys alkaa	04.36	30	256
Osittainen vaihe alkaa	05.34	23	269
Täydellinen vaihe alkaa	06.41	16	283	-16
Pimennys syvimmillään	07.12	12	289	-13
Täydellinen vaihe päättyy	07.43	9	296	-9
Osittainen vaihe päättyy	08.51	3	309	-3
Aurinko nousee	09.15			0/136
Kuu laskee	09.32	0	318	1/139
Puolivarjopimennys päättyy	09.48	-2	322

 

Kuunpimennyksen vaiheet aamulla 21.1.2019. Kuu liikkuu kuvassa vasemmalta oikealle. Puolivarjopimennyksen päättyminen klo 09.48 ei ole havaittavissa Äänekoskelta, koska Kuu laskee klo 09.32. Huomaa, että täys- ja puolivarjot eivät näy taivaalla, ja että itä ja länsi viittaavat ilmansuuntiin taivaalla, eivät Kuun pinnalla. Kuva: T. Öhman. Data: F. Espenak / NASA. Kuukuva: S. Smith / NASA.

Kuu on ratansa Maata lähinnä olevassa pisteessä (perigeumissa) illalla 21.1. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että tiedotusvälineissä tulee tässä viikolla varmasti olemaan runsaasti uskomatonta soopaa ja klikkiotsikoita "superverikuusta" ja muusta jonninjoutavasta. Todettakoon taas kerran, että "superkuussa" kyse ei ole mistään muusta kuin alkujaan yhden horoskooppimaakarin hatustaan vetämästä termistä ja sen "määritelmästä". Kyllä, Kuu näyttää lähimpänä ollessaan jopa noin 14 % suuremmalta kuin ratansa kauimmassa pisteessa (apogeumissa) ollessaan. Ja kyllä, tämän pystyy ikuistamaan kuvin, kun ottaa kuvat samoilla kamera-asetuksilla, ja ero on vertailukuvapareissa ilmeinen. Mutta ei, se Kuu ei tavallisen pulliaisen silmissä näytä yhtään sen isommalta kuin muulloinkaan, koska ei satunnainen Kuuhun harvoin mitään huomiota kiinnittävä kulkija kykene luotettavasti erottamaan tuollaista noin 10 %:n kokoeroa. Laitetaanpa tähän vielä havainnollistukseksi NASAlta piirros aiheesta:

Kokovertailu Kuusta sen ollessa ratansa Maata lähimmässä (perigeum) ja kauimmaisessa (apogeum) pisteessä. Katselepa kuvaa etäisyydeltä, jossa Kuu peittää puolet ojennetun käsivarren päässä olevasta sormenpäästä, eli vastaa Kuun todellista kulmaläpimittaa taivaalla. Kokoero ei enää näytäkään niin ilmeiseltä, semminkin kun taivaalla nähdään kerrallaan vain yhden kokoinen Kuu. Kuva: NASA / JPL-CalTech.

Kuu on perigeumissa täytenä loistaessaan myös jopa noin 30 % kirkkaampi kuin apogeumissa. Kuun näennäiseen, käytännössä havaittavaan kirkkauteen vaikuttavat keskeisesti Kuun korkeus taivaalla, sekä pilvet ja muu ilmakehän töhnä. Lisäksi Kuun kirkkauden satunnaisen arvioijan pitäisi osata ottaa huomioon myös oppositioilmiö, eli vertailla toisiinsa vain kahta täsmälleen täyttä Kuuta, eikä täyttäkuuta ja vaikkapa vuorokauden täydestä vajaata Kuuta. Henkilökohtaiseen aistimukseen Kuun kirkkaudesta puolestaan vaikuttaa lähinnä havaintopaikan valosaaste. Eli vaikka täysikuu ihan oikeasti näyttää perigeumissa ollessaan suuremmalta ja kirkkaammalta kuin apogeumissa, ainoastaan asiaan erittäin hyvin perehtyneet ja kokeneet havaitsijat voivat tämän todellisuudessa havaita. Mutta tietenkin kun asiasta tiedotusvälineissä riittävän paljon jauhetaan, hyvin moni varmasti kokee havainneensa eron. Havaintopsykologia ja eriasteiset joukkopsykoosinpoikaset ovat kiehtovia.

Loppukaneetiksi palattakoon ihan asiaan: Vaikkeivat täydelliset kuunpimennykset ole likikään niin harvinaisia tapahtumia kuin täydelliset auringonpimennykset, ei näitäkään ihan yhtä mittaa tapahdu: seuraava täydellinen kuunpimennys näkyy Suomessa vasta 7.9.2025. Seuraava osittainen pimennys sen sijaan näkyy jo ensi kesänä, 16.–17.7.2019. Silloin on kuitenkin luultavasti itikoista huomattavasti enemmän kiusaa kuin nyt, ja sitä paitsi Kuu on erittäin matalalla, eikä Pohjois-Lapissa pimennys näy lainkaan. Jos siis pilvet vain suovat, kannattaa ensi maanantaiaamun kuunpimennystä ehdottomasti nousta seuraamaan.