Lisää järjettömiä nimiä Kuuhun

Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n alainen Kuun nimistöstä vastaava työryhmä jatkaa armotonta sekoiluaan. Ryhmä toki tekee paljon hyvää työtä, mutta se myös jatkuvasti rikkoo omia sääntöjään. Samalla se sotkee Kuun muutenkin äärimmäisen sekavaa nimistöä entisestään. Esimerkkeinä tästä ovat täysin pieleen menneet Hildegard ja Hildegard K, ja toisaalta omasta mielestäni onnistuneet mutta IAU:n sääntöjen vastaiset (tai ainakin hyvin tummanharmaalla alueella liikkuvat) Mount Marilyn ja Chang'e 3:n laskeutumisalueen Tai Wei, Zi Wei ja Tian Shi.

Erittäin hämmentävät uusimmat nimistömuutokset nähtiin eilen 5.10.2018. Tapaus oli IAU:n mielestä niin merkittävä, että he julkaisivat siitä oikein lehdistötiedotteen. Yleensä uudet nimet ainoastaan mainitaan lyhyesti USGS:n planeettageologian uutissivulla. Uusimmat nimet Kuussa ovat nyt 8 Homeward ja Anders' Earthrise. Näillä halutaan kunniottaa parin kuukauden kuluttua 50-vuotisjuhliaan viettävää Apollo 8-lentoa ja erityisesti maineikasta Earthrise-valokuvaa, jossa molemmat kraatterit näkyvät. Aina on toki ollut tiedossa, että kuvan varsinaisesti otti Apollo 8:n kuumodulin pilotti Bill Anders, mutta osa kunniasta on usein jaettu myös komentomodulin pilotti Jim Lovellille ja lennon komentaja Frank Bormanille, sillä onnistunut kuvaus oli kuitenkin ryhmätyön tulosta. Nyt päätettiin kunnioittaa pelkästään Bill Andersia.

Uusissa nimissä on mielestäni monikin asia täysin pielessä. Ensinnäkin ne ovat harvinaisen hankalia. Numero nimen alussa on aina ongelmallinen, minkä vaikkapa asteroidien ja komeettojen nimet kiistatta osoittavat. Englannin genetiivi puolestaan on vaikea etenkin englantia äidinkielenään kirjoittaville. Tästä todisteena on vaikkapa Science Daily-tiedeuutissivuston juttu, jossa Anders' Earthrise kulkee nimellä Anders's Earthrise. Kumpikaan nimi ei myöskään noudata Kuun kraattereiden nimeämisohjetta, jonka mukaan ne tulisi nimetä merkittävien kuolleiden luonnontieteilijöiden tai naparetkeilijöiden mukaan, tai erityistapauksissa etunimien mukaan.

IAU:n nimeämisohjeiden ensimmäisessä pykälässä lukee näin:

1. Nomenclature is a tool and the first consideration should be to make it simple, clear, and unambiguous.

Ohjeen mukaan nimistö on siis ennen kaikkea työkalu, ja nimistö tulisi pitää selvänä ja yksiselitteisenä. Nyt 8 Homewardiksi nimetty kraatteri tunnettiin aiemmin "yksiselitteisellä" nimellä Ganskiy (Hansky) M. Sen virallisessa nimessä todellakin oli kaksi kirjoitusasua. Vaikea sanoa, onko uusi nimi yhtään selkeämpi kuin vanha. Anders' Earthrise puolestaan oli aiemmin Pasteur T, mutta se tunnettiin eräissä vanhemmissa kartoissa nimellä Voltaire. Hommaa sotkee vielä huomattavasti se, että jos USGS:n tietokannasta alkaa 8 Homewardia tai Anders' Earthrisea etsiä, niitä ei löydä kraatterien alta, vaan molemmat luokitellaan jostain syystä edelleen satelliittikraattereiksi, joiden isäntäkraatterit ovat Ganskiy (Hansky) ja Pasteur. Simple, clear, and unambiguous?

IAU:n PR-kuva uudelleennimetyistä kraattereista Apollo 8:n Earthrise-klassikossa. Kuva: NASA / IAU.

IAU:n PR-kuva 8 Homewardista ja Anders' Earthrisesta ilmeisesti WAC-mosaiikkitaustalla. Pohjoinen ylhäällä, 8 Homewardin läpimitta noin 12,5 km ja Anders' Earthrisen läpimitta noin 40,2 km. Kuva: NASA / IAU.

Molemmat uudelleennimetyistä kraattereista sijaitsevat Kuun etäpuolella juuri itäisen reunan takana. 8 Homewardin virallinen läpimitta on 12,52 km, leveysaste -12.02° ja pituusaste 97.09°. Äkkiseltään ajatellen se saattaisi erittäin suotuisissa libraatio-olosuhteissa kenties jopa olla havaittavissa Maasta. Anders' Earthrise on selvästi suurempi kraatteri, läpimitaltaan 40,15 km. Sen leveysaste on -11,73° ja pituus 100,47°. Iältään se on kohtalaisen vanha, eli nektarinen.

Jos Apollo-ohjelmaa ja siinä mukana olleita ihmisiä haluttaisiin kunnioittaa Kuun nimistössä, yksi erittäin hyvä tapa olisi virallistaa  astronauttien kraattereille ja muille laskeutumisalueiden läheisille kohteille antamat nimet. Jonkin verran niitä on virallistettukin, mutta minkäänlaista logiikkaa siitä on ulkopuolisen hyvin vaikea löytää. Nämä nimet ovat käytössä esimerkiksi LRO QuickMapissä, joten selkeämpää olisi, jos kyseiset nimet olisivat virallisia.

Asian hyvä puoli on tietenkin se, että Kuu ja Apollo 8 saavat tiedotusvälineissä hivenen näkyvyyttä. Mitään muuta hyvää tästä sekoilusta en sitten pystykään keksimään. Parempi olisi, jos IAU kirjoittaisi Kuun nimistösäännöt kokonaan uusiksi, koska se ei kuitenkaan nykyisiä sääntöjään noudata. Hyvä lähtökohta olisi, jos säännöissä todettaisiin, että vuosisataisia perinteitä noudattaen kaikki käy...

Kuu on koko ihmiskunnan yhteistä "omaisuutta". Sen pinnanmuotojen nimeämisen periaatteet ovat järkevät ja lämpimästi kannatettavat. Sitä vain toivoisi, että noita periaatteita myös noudatettaisiin, eikä turhan päiten lisättäisi hämmennystä ja sekasortoa.

Suomalaiset Kuussa, osa 3: Virtanen F

Tuorein suomalaisnimi Kuussa on Virtanen F. Kraatteri nimettiin, tai ainakin nimeäminen julkistettiin, 2.5.2017. Virtanen F:n strategiset mitat ovat 177,32° itäistä pituutta, 15,79° pohjoista leveyttä ja halkaisija 11,6 km. Se sijaitsee siis varsin keskellä etäpuolta, 40-kilometrisen Virtasen itäreunalla, ja liittyi Virtanen B:n, C:n, J:n ja Z:n joukkoon Virtasen satelliiteiksi. Virtanen F on Kuun 38. suomalaisnimi ja siis toistaiseksi viimeisin nimetty Kuun kraatteri. Sääli, että Virtasten ryhmä on etäpuolella, sillä etenkin Virtanen ja Virtanen F olisivat lähipuolella ollessaan silmiinpistävän kirkkaita ja mielenkiintoisia havaintokohteita.

Kirkkaan heittelekentän ympäröimä Virtanen satelliittikraattereineen sijaitsee varsin keskellä Kuun etäpuolta. Kuva: LRO WAC / Virtual Moon Atlas / T. Öhman.

Virtanen satelliittikraattereineen. Tässä ja seuraavissa
luotainkuvissa pohjoinen on ylhäällä ja karttaprojektiona
on yksinkertainen lieriöprojektio.
Kuva: JAXA / Kaguya TC / USGS / T. Öhman.

Virtanen F on poikkeuksellisen näyttävä kraatteri. Ensinnäkin se on erittäin nuori, sillä se on syntynyt Kuun nuorimmalla, edelleenkin käynnissä olevalla kopernikaanisella kaudella syntyneen Virtasen päälle. Niinpä Virtanen F on siis itsekin kopernikaaninen. Tämän ansiosta Virtanen F:n heittelekenttä näkyy sangen teräväpiirteisenä.

Koska Virtanen F syntyi Virtasen itäreunalla, muodostui F:stä topografialtaan hyvin epäsymmetrinen. Tämän seurauksena sen itäreuna on kolme kilometriä ylempänä kuin länsireuna. Länsireuna on kuitenkin itäreunaa korkeampi suhteessa reunaa ympäröivään tasankoon (länsireunan tapauksessa Virtasen pohja, itäreunan tapauksessa Virtasen itäinen heittelekenttä). Epäsymmetria tulee selvästi esiin oheisessa topografisessa profiilissa. 

Virtanen F on myös riittävän kookas, jotta sen syntyessä muodostui kohtalaisen suuri määrä törmäyssulaa, laskennallisesti arvioiden yhteensä noin 0,7–0,9 kuutiokilometriä. Kraatterin nuoruuden ansiosta sula on edelleen mainiosti näkyvissä kerääntyneenä sulalinssiksi kraatterin pohjalle. Lunar Reconnaissance Orbiter (LRO) -luotaimen Narrow Angle Cameran (NAC) kuvien avulla pääsee mukavasti ihastelemaan erilaisia törmäyssulakiven rakenteita, kuten jäähtymisrakoja ja törmäyssulauomia. Näiden tiimoilta tutkiskelin itsekin silloin vielä nimetöntä Virtanen F:ää jo kuutisen vuotta sitten vertaillessani sitä huomattavasti tarkemmin tutkimaani Kepleriin. Kaikesta päätellen joku muukin on nyt kiinnittänyt huomiota Virtanen F:n näyttävyyteen, sillä nykyisellään Kuun kraattereita ei juurikaan nimetä, ellei joku varta vasten nimeä kohteelle pyydä. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miltä näkökannalta Virtanen F:ää on tutkittu.¹

Virtanen F Kaguya/SELENE-luotaimen terrain cameran kuvaamana. Kraatterin synty Virtasen reunalle on tehnyt etenkin Virtanen F:n länsiosasta kiehtovan näköisen. Myös itäpuolen heittele näkyy erinomaisesti.
Kuva: JAXA / Kaguya TC / USGS / T. Öhman.

Virtanen F:n länsi-itä-suuntainen korkeusprofiili. Data: LRO / NASA JPL MoonTrek. Kuva: T. Öhman.

Törmäyssula on virrannut uomissa kiertäen kraatterin pohjasta kohoavan jättimäisen lohkareen. Huomaa myös törmäyssulan jäähtymisraot. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC M103352753RE / T. Öhman.

Toivotaan, että Virtanen F ei jää viimeiseksi suomalaiskraatteriksi Kuussa. Ja toivotaan ennen kaikkea, että sinne vielä saadaan se kahdeksas suomalainen sukunimikin. Ansiokkaita tutkijoitahan meillä kyllä riittää. Hakematta mieleen tulee esimerkiksi Birger Wiik. Ansiokkaista tutkijoista puheen ollen, Virtasten kraatteriryhmä on tietenkin nimetty kemian nobelisti Artturi Ilmari Virtasen mukaan. Hänestä ja etenkin upeasta kraatteri Virtasesta voisi tietenkin kertoa varsin paljonkin, mutta jääköön se johonkin toiseen kertaan. Niiden turinointien sijaan laitetaan tähän loppuun vielä ajantasainen taulukko koko Virtasen kraatteriryhmän perustiedoista.

Nimi	Halk. (km)	Leveysaste	Pituusaste
Virtanen	40	15,64	176,74
Virtanen B	27	17,83	177,9
Virtanen C	20	17,28	178,2
Virtanen F	12	15,79	177,32
Virtanen J	20	14,03	178,06
Virtanen Z	34	16,75	176,66

Virtanen F:n läntinen osa LRO:n varhaisista NAC-kuvista M103352753LE ja RE rajattuna.
Törmäyssulalinssin valuminen kraatterin pohjan länsiosaan näkyy varsin mainiosti.
Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / T. Öhman.

A. I. Virtanen (1895–1973) voitti kemian Nobel-palkinnon vuonna 1945.
Kuva: Posti- ja telelaitos / Wikipedia.

¹P.S. 16.9.2017: No nyt selvisi, minkä takia Virtanen F nimettiin. B. P. Kokelaar, R. S. Bahia, K. H. Joy, S. Viroulet ja J. M. N. T. Gray tutkivat seitsemän kraatterin reunalla esiintyviä vyörykerrostumia, joita he tunnistivat kolme erilaista tyyppiä. Virtanen F tarjoaa esimerkin pitkistä ohuista nauhamaisista vyöryistä muodostuvasta multiple ribbon -tyypistä. Koko Journal of Geophysical Research: Planets -lehdessä julkaistavaksi hyväksytyn artikkelin "Granular avalanches on the Moon: Mass-wasting conditions, processes and features" voi lukea vaikka tästä linkistä.