Suomalaiset Kuussa, osa 3: Virtanen F

Tuorein suomalaisnimi Kuussa on Virtanen F. Kraatteri nimettiin, tai ainakin nimeäminen julkistettiin, 2.5.2017. Virtanen F:n strategiset mitat ovat 177,32° itäistä pituutta, 15,79° pohjoista leveyttä ja halkaisija 11,6 km. Se sijaitsee siis varsin keskellä etäpuolta, 40-kilometrisen Virtasen itäreunalla, ja liittyi Virtanen B:n, C:n, J:n ja Z:n joukkoon Virtasen satelliiteiksi. Virtanen F on Kuun 38. suomalaisnimi ja siis toistaiseksi viimeisin nimetty Kuun kraatteri. Sääli, että Virtasten ryhmä on etäpuolella, sillä etenkin Virtanen ja Virtanen F olisivat lähipuolella ollessaan silmiinpistävän kirkkaita ja mielenkiintoisia havaintokohteita.

Kirkkaan heittelekentän ympäröimä Virtanen satelliittikraattereineen sijaitsee varsin keskellä Kuun etäpuolta. Kuva: LRO WAC / Virtual Moon Atlas / T. Öhman.

Virtanen satelliittikraattereineen. Tässä ja seuraavissa
luotainkuvissa pohjoinen on ylhäällä ja karttaprojektiona
on yksinkertainen lieriöprojektio.
Kuva: JAXA / Kaguya TC / USGS / T. Öhman.

Virtanen F on poikkeuksellisen näyttävä kraatteri. Ensinnäkin se on erittäin nuori, sillä se on syntynyt Kuun nuorimmalla, edelleenkin käynnissä olevalla kopernikaanisella kaudella syntyneen Virtasen päälle. Niinpä Virtanen F on siis itsekin kopernikaaninen. Tämän ansiosta Virtanen F:n heittelekenttä näkyy sangen teräväpiirteisenä.

Koska Virtanen F syntyi Virtasen itäreunalla, muodostui F:stä topografialtaan hyvin epäsymmetrinen. Tämän seurauksena sen itäreuna on kolme kilometriä ylempänä kuin länsireuna. Länsireuna on kuitenkin itäreunaa korkeampi suhteessa reunaa ympäröivään tasankoon (länsireunan tapauksessa Virtasen pohja, itäreunan tapauksessa Virtasen itäinen heittelekenttä). Epäsymmetria tulee selvästi esiin oheisessa topografisessa profiilissa. 

Virtanen F on myös riittävän kookas, jotta sen syntyessä muodostui kohtalaisen suuri määrä törmäyssulaa, laskennallisesti arvioiden yhteensä noin 0,7–0,9 kuutiokilometriä. Kraatterin nuoruuden ansiosta sula on edelleen mainiosti näkyvissä kerääntyneenä sulalinssiksi kraatterin pohjalle. Lunar Reconnaissance Orbiter (LRO) -luotaimen Narrow Angle Cameran (NAC) kuvien avulla pääsee mukavasti ihastelemaan erilaisia törmäyssulakiven rakenteita, kuten jäähtymisrakoja ja törmäyssulauomia. Näiden tiimoilta tutkiskelin itsekin silloin vielä nimetöntä Virtanen F:ää jo kuutisen vuotta sitten vertaillessani sitä huomattavasti tarkemmin tutkimaani Kepleriin. Kaikesta päätellen joku muukin on nyt kiinnittänyt huomiota Virtanen F:n näyttävyyteen, sillä nykyisellään Kuun kraattereita ei juurikaan nimetä, ellei joku varta vasten nimeä kohteelle pyydä. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miltä näkökannalta Virtanen F:ää on tutkittu.¹

Virtanen F Kaguya/SELENE-luotaimen terrain cameran kuvaamana. Kraatterin synty Virtasen reunalle on tehnyt etenkin Virtanen F:n länsiosasta kiehtovan näköisen. Myös itäpuolen heittele näkyy erinomaisesti.
Kuva: JAXA / Kaguya TC / USGS / T. Öhman.

Virtanen F:n länsi-itä-suuntainen korkeusprofiili. Data: LRO / NASA JPL MoonTrek. Kuva: T. Öhman.

Törmäyssula on virrannut uomissa kiertäen kraatterin pohjasta kohoavan jättimäisen lohkareen. Huomaa myös törmäyssulan jäähtymisraot. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC M103352753RE / T. Öhman.

Toivotaan, että Virtanen F ei jää viimeiseksi suomalaiskraatteriksi Kuussa. Ja toivotaan ennen kaikkea, että sinne vielä saadaan se kahdeksas suomalainen sukunimikin. Ansiokkaita tutkijoitahan meillä kyllä riittää. Hakematta mieleen tulee esimerkiksi Birger Wiik. Ansiokkaista tutkijoista puheen ollen, Virtasten kraatteriryhmä on tietenkin nimetty kemian nobelisti Artturi Ilmari Virtasen mukaan. Hänestä ja etenkin upeasta kraatteri Virtasesta voisi tietenkin kertoa varsin paljonkin, mutta jääköön se johonkin toiseen kertaan. Niiden turinointien sijaan laitetaan tähän loppuun vielä ajantasainen taulukko koko Virtasen kraatteriryhmän perustiedoista.

Nimi	Halk. (km)	Leveysaste	Pituusaste
Virtanen	40	15,64	176,74
Virtanen B	27	17,83	177,9
Virtanen C	20	17,28	178,2
Virtanen F	12	15,79	177,32
Virtanen J	20	14,03	178,06
Virtanen Z	34	16,75	176,66

Virtanen F:n läntinen osa LRO:n varhaisista NAC-kuvista M103352753LE ja RE rajattuna.
Törmäyssulalinssin valuminen kraatterin pohjan länsiosaan näkyy varsin mainiosti.
Kuva: NASA / ASU / LRO NAC / T. Öhman.

A. I. Virtanen (1895–1973) voitti kemian Nobel-palkinnon vuonna 1945.
Kuva: Posti- ja telelaitos / Wikipedia.

¹P.S. 16.9.2017: No nyt selvisi, minkä takia Virtanen F nimettiin. B. P. Kokelaar, R. S. Bahia, K. H. Joy, S. Viroulet ja J. M. N. T. Gray tutkivat seitsemän kraatterin reunalla esiintyviä vyörykerrostumia, joita he tunnistivat kolme erilaista tyyppiä. Virtanen F tarjoaa esimerkin pitkistä ohuista nauhamaisista vyöryistä muodostuvasta multiple ribbon -tyypistä. Koko Journal of Geophysical Research: Planets -lehdessä julkaistavaksi hyväksytyn artikkelin "Granular avalanches on the Moon: Mass-wasting conditions, processes and features" voi lukea vaikka tästä linkistä.