Lisää järjettömiä nimiä Kuuhun

Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n alainen Kuun nimistöstä vastaava työryhmä jatkaa armotonta sekoiluaan. Ryhmä toki tekee paljon hyvää työtä, mutta se myös jatkuvasti rikkoo omia sääntöjään. Samalla se sotkee Kuun muutenkin äärimmäisen sekavaa nimistöä entisestään. Esimerkkeinä tästä ovat täysin pieleen menneet Hildegard ja Hildegard K, ja toisaalta omasta mielestäni onnistuneet mutta IAU:n sääntöjen vastaiset (tai ainakin hyvin tummanharmaalla alueella liikkuvat) Mount Marilyn ja Chang'e 3:n laskeutumisalueen Tai Wei, Zi Wei ja Tian Shi.

Erittäin hämmentävät uusimmat nimistömuutokset nähtiin eilen 5.10.2018. Tapaus oli IAU:n mielestä niin merkittävä, että he julkaisivat siitä oikein lehdistötiedotteen. Yleensä uudet nimet ainoastaan mainitaan lyhyesti USGS:n planeettageologian uutissivulla. Uusimmat nimet Kuussa ovat nyt 8 Homeward ja Anders' Earthrise. Näillä halutaan kunniottaa parin kuukauden kuluttua 50-vuotisjuhliaan viettävää Apollo 8-lentoa ja erityisesti maineikasta Earthrise-valokuvaa, jossa molemmat kraatterit näkyvät. Aina on toki ollut tiedossa, että kuvan varsinaisesti otti Apollo 8:n kuumodulin pilotti Bill Anders, mutta osa kunniasta on usein jaettu myös komentomodulin pilotti Jim Lovellille ja lennon komentaja Frank Bormanille, sillä onnistunut kuvaus oli kuitenkin ryhmätyön tulosta. Nyt päätettiin kunnioittaa pelkästään Bill Andersia.

Uusissa nimissä on mielestäni monikin asia täysin pielessä. Ensinnäkin ne ovat harvinaisen hankalia. Numero nimen alussa on aina ongelmallinen, minkä vaikkapa asteroidien ja komeettojen nimet kiistatta osoittavat. Englannin genetiivi puolestaan on vaikea etenkin englantia äidinkielenään kirjoittaville. Tästä todisteena on vaikkapa Science Daily-tiedeuutissivuston juttu, jossa Anders' Earthrise kulkee nimellä Anders's Earthrise. Kumpikaan nimi ei myöskään noudata Kuun kraattereiden nimeämisohjetta, jonka mukaan ne tulisi nimetä merkittävien kuolleiden luonnontieteilijöiden tai naparetkeilijöiden mukaan, tai erityistapauksissa etunimien mukaan.

IAU:n nimeämisohjeiden ensimmäisessä pykälässä lukee näin:

1. Nomenclature is a tool and the first consideration should be to make it simple, clear, and unambiguous.

Ohjeen mukaan nimistö on siis ennen kaikkea työkalu, ja nimistö tulisi pitää selvänä ja yksiselitteisenä. Nyt 8 Homewardiksi nimetty kraatteri tunnettiin aiemmin "yksiselitteisellä" nimellä Ganskiy (Hansky) M. Sen virallisessa nimessä todellakin oli kaksi kirjoitusasua. Vaikea sanoa, onko uusi nimi yhtään selkeämpi kuin vanha. Anders' Earthrise puolestaan oli aiemmin Pasteur T, mutta se tunnettiin eräissä vanhemmissa kartoissa nimellä Voltaire. Hommaa sotkee vielä huomattavasti se, että jos USGS:n tietokannasta alkaa 8 Homewardia tai Anders' Earthrisea etsiä, niitä ei löydä kraatterien alta, vaan molemmat luokitellaan jostain syystä edelleen satelliittikraattereiksi, joiden isäntäkraatterit ovat Ganskiy (Hansky) ja Pasteur. Simple, clear, and unambiguous?

IAU:n PR-kuva uudelleennimetyistä kraattereista Apollo 8:n Earthrise-klassikossa. Kuva: NASA / IAU.

IAU:n PR-kuva 8 Homewardista ja Anders' Earthrisesta ilmeisesti WAC-mosaiikkitaustalla. Pohjoinen ylhäällä, 8 Homewardin läpimitta noin 12,5 km ja Anders' Earthrisen läpimitta noin 40,2 km. Kuva: NASA / IAU.

Molemmat uudelleennimetyistä kraattereista sijaitsevat Kuun etäpuolella juuri itäisen reunan takana. 8 Homewardin virallinen läpimitta on 12,52 km, leveysaste -12.02° ja pituusaste 97.09°. Äkkiseltään ajatellen se saattaisi erittäin suotuisissa libraatio-olosuhteissa kenties jopa olla havaittavissa Maasta. Anders' Earthrise on selvästi suurempi kraatteri, läpimitaltaan 40,15 km. Sen leveysaste on -11,73° ja pituus 100,47°. Iältään se on kohtalaisen vanha, eli nektarinen.

Jos Apollo-ohjelmaa ja siinä mukana olleita ihmisiä haluttaisiin kunnioittaa Kuun nimistössä, yksi erittäin hyvä tapa olisi virallistaa  astronauttien kraattereille ja muille laskeutumisalueiden läheisille kohteille antamat nimet. Jonkin verran niitä on virallistettukin, mutta minkäänlaista logiikkaa siitä on ulkopuolisen hyvin vaikea löytää. Nämä nimet ovat käytössä esimerkiksi LRO QuickMapissä, joten selkeämpää olisi, jos kyseiset nimet olisivat virallisia.

Asian hyvä puoli on tietenkin se, että Kuu ja Apollo 8 saavat tiedotusvälineissä hivenen näkyvyyttä. Mitään muuta hyvää tästä sekoilusta en sitten pystykään keksimään. Parempi olisi, jos IAU kirjoittaisi Kuun nimistösäännöt kokonaan uusiksi, koska se ei kuitenkaan nykyisiä sääntöjään noudata. Hyvä lähtökohta olisi, jos säännöissä todettaisiin, että vuosisataisia perinteitä noudattaen kaikki käy...

Kuu on koko ihmiskunnan yhteistä "omaisuutta". Sen pinnanmuotojen nimeämisen periaatteet ovat järkevät ja lämpimästi kannatettavat. Sitä vain toivoisi, että noita periaatteita myös noudatettaisiin, eikä turhan päiten lisättäisi hämmennystä ja sekasortoa.

Kraatterijärven planeettakuva-arkisto 2: Mount Marilyn

Kuu on lukemattomien romanttisten tarinoiden aihe. Mikään ei kuitenkaan päihitä romanttisuudessa tositarinaa. Jim Lovell nimittäin nimesi Apollo 8 -lennolla Kuun vuoren vaimonsa mukaan. Tällä 30 km:n läpimittaisella vuorella oli tosin jo ennestään nimi, Secchi theta, mutta se ei Lovellia haitannut.

Kuun vuorten virallisesta nimeämisestä kreikkalaisin aakkosin luovuttiin vuonna 1973, joten Marilyn Lovellin vuori oli vailla virallista nimeä yli 40 vuotta. Vuosi sitten tilanne kuitenkin muuttui, ja IAU myöntyi virallistamaan Mount Marilynin nimen. Tämä oli siinäkin mielessä kiitettävää toimintaa, että niin Jim kuin Marilyn Lovellkin ovat yhä elossa. Ja mikä vielä ihmeellisempää – etenkin astronauttien parissa – he ovat edelleen toistensa kanssa naimisissa. IAU:n omien sääntöjen mukaanhan tapauksessa ei toki toimittu, mutta se ei ole nimistökomiteaa ennenkään haitannut. Tällä kertaa hyvä niin.

Mount Marilynistä kirjoittelin enemmän vuosi sitten. Tällä erää tarjoilen vain valokuvan Kraatterijärven planeettakuva-arkistosta löytämästäni Lunar Orbiter IV:n kuvasta 66-H-1. Samasta kuvasta on myös laadukkaan sähköisen version osasuurennos viimevuotisessa tekstissäni.

Mount Marilyn Mare Tranquillitatiksen kaakkoisrannan tuntumassa.
Lähikuvia on nähtävissä viimevuotisessa kirjoituksessani.
Kuva: NASA / LO-IV-66-H1 / Järviseutu-Seura / T. Öhman. 

Marilyn Lovellin vuori

Jouluaattona 1968 Jim Lovell osoitti Apollo 8:n ikkunasta Mare Tranquillitatiksen kaakkoisrannalla näkynyttä kolmionmuotoista vuorta Frank Bormanille ja kysyi, oliko tämä koskaan ennen nähnyt sitä. Borman totesi, ettei ainakaan muista nähneensä. Sitten Lovell kysyi samaa asiaa Bill Andersilta, joka miehistön jäsenistä tunsi Kuun pinnanmuodot parhaiten. Anderskaan ei myöntänyt tunnistavansa sitä, väittäen kyllä muistavansa jos olisi niin erikoisen vuoren aiemmin nähnyt. Niinpä Lovell päätti löytäneensä sen ja nimesi sen saman tien vaimonsa mukaan Mount Marilyniksi.

Mount Marilyn USGS:n 26.7.2017 päivitetyssä LAC-61 -kartassa. Kuva: USGS / NASA / GSFC / ASU / LRO WAC.

Tässä muodossa Lovell kertoi tarinan yhdessä Jeffrey Klugerin kanssa Lost Moon / Apollo 13 -kirjassaan. Todellisuudessa Lovell ei tietenkään ollut Mount Marilynin löytäjä eikä ensimmäinen nimeäjä. Mädlerille (1837) ja Schmidtille (1856) vuori oli nimeltään Taruntius theeta. Neison (1876) puolestaan käytti siitä nimitystä Secchi theta. Tällä nimellä vuori tunnettiin vuoteen 1973 saakka, jolloin kreikkalaisten aakkosten käyttämisestä Kuun vuorten nimeämisessä valitettavasti luovuttiin. Niinpä yli neljäkymmenen vuoden ajan vuorella ei ole ollut virallista nimeä, mutta epävirallisesti se on useimmiten tunnettu Mount Marilyninä. Tässä on tietenkin viimeisen parin vuosikymmenen aikana auttanut Ron Howardin erinomainen Apollo 13 -elokuva.

Mount Marilyn oli nimeltään Secchi theeta Edmund Neisonin (oikealta nimeltään Edmund Neville Nevill) erinomaisen suurteoksen The Moon and the Condition and Configurations of Its Surface (1876) kartassa. Kuvassa pohjoinen alhaalla ja itä vasemmalla.

Mount Marilyn kulki nimellä Secchi theeta myös Topographic Lunar Mapissa vuodelta 1964, joten nimi oli kyllä tunnettu Apollo 8:n miehistön koulutuksen aikaan. Kuva: Army Map Service, Corps of Engineers / LPI.

Heinäkuun 2017 lopulla Mount Marilynin virallinen  nimettömyys kuitenkin päättyi. Mount Marilyn on tästä lähtien virallisesti hyväksytty vuoren nimi Kuussa, ja löytyy myös uusista kartoista. Vuoren nimi on siis todellakin "mount" eikä suinkaan "mons", jollaisina valtaosa muista Kuun nimetyistä vuorista tunnetaan. Se sijaitsee USGS:n määritelmän mukaan kohdassa 0,71°N–1,71°N, 39,6°E–40,49°E, keskikohdan virallisten koordinaattien ollessa 1,13°N 40°E. Läpimitaksi ilmoitetaan tasan 30 km, mikä melkoisen tarkoin vastaa muodoltaan tasasivuista kolmiota muistuttavan Mount Marilynin sivujen pituuksia. Korkeutta ei Kuun vuorille virallisesti määritellä, mutta Mount Marilyn kohoaa puolisentoista kilometriä ympäröivien laavatasankojen yläpuolelle, kuten alla olevasta korkeusprofiilistakin näkyy. Niin aidoissa kuin tietokoneella tuotetuissa perspektiivikuvissakin Mount Marilyn on varsin näytävä möhkäle.

Mount Marilyn nähtynä lännestä Lunar Reconnaissance Orbiterin (LRO) NAC-kuvamosaiikissa M1142226401L & R. Kuva-alan leveys on noin 50 km. Huomaa vasemmalla alareunassa oleva laavauoma. Pohjoinen vasemmalla. Kuva: NASA / ASU / LRO NAC.

Mount Marilynin korkeusprofiili etelästä pohjoiseen. Kuva: T. Öhman. Aineisto: LRO ACT QuickMap / GLD 100.

LRO:n valokuva- ja korkeusaineistoista luotu perspektiivikuva Mount Marilynin yli kohti pohjoista. Kuva: T. Öhman. Aineisto: LRO ACT QuickMap / GLD 100.

Mount Marilyn ei ole ihan mikä tahansa satunnainen vuori, eikä Lovell tietenkään sellaiselle olisi vaimonsa nimeä antanut. Yksi Apollo 8:n tehtävistä oli nimittäin kartoittaa sopivia "kuumerkkejä" myöhempien Kuuhun laskeutuvien lentojen avuksi. Mount Marilyn oli juuri sellainen helposti tunnistettava kohde, joka antoi astronauteille mahdollisuuden varmistaa nopealla vilkaisulla, että he ovat siellä missä heidän pitikin olla. Apollo 10- ja 11-lennoilla Mount Marilyn palvelikin tätä tarkoitusta.

Apollo 10:n komentomoduli Charlie Brown kuvattuna kuumoduli Snoopysta. Taustalla Mount Marilyn. Kuva-alan korkeus ~80 km. Kuva: NASA / Apollo 10 / Kipp Teague / AS10-28-4165HR.

Apollo 11:n kuumodulin laskeutumiskartassa (LM Descent Monitoring Chart - Landing Site no. 2, Sheet 2, Part 2) käytetyt nimet ovat suurimmalta osin epävirallisia Apollo-ohjelman yhteydessä annettuja nimiä.

Geologisesta näkökulmasta Mount Marilyn edustaa vanhaa ylänköainesta, joka kohosi ja muokkautui esinektariaanisten Tranquillitatiksen ja Fecunditatiksen altaiden syntyessä. Vuorta ympäröivät tavanomaiset imbriaaniset laavatasangot. Vuoren itäpuolella tasankoa kuitenkin halkoo reilun kolmen kilometrin levyinen graben (suomeksi lähinnä hautavajoama), joka on radiaalinen niin Tranquillitatikseen kuin Fecunditatikseenkin nähden. Sen synty liittyneekin näihin altaisiin ja niitä täyttäviin basaltteihin. Mount Marilynin länsipuolella on lisäksi kiintoisa nuori laavauoma. Mount Marilynin pohjoisosaan puolestaan syntyi todennäköisesti eratosteenisella kaudella nelikilometrinen kraatteri, jonka Apollo-kaudelta periytyvänä epävirallisena nimenä on Secchi O. Satelliittikraattereiden nimien kirjainsysteemin käyttäminen epävirallisissa Apollo-nimissä oli varsin poikkeuksellista, sillä yleensä kraattereille annettiin joko niiden ulkomuotoa kuvaavia tai jollain tapaa astronautteihin itseensä tai heidän lähipiiriinsä liittyviä nimiä.
     

Geologisella kartalla Mount Marilyn on tulkittu vanhaksi ylänköainekseksi. Mount Marilynin pohjoisosaa on murjonut huomattavasti nuorempi vihreällä merkitty eratosteninen kraatteri, epäviralliselta nimeltään Secchi O. Vuoren itäpuolella on muutaman kilometrin levyinen graben eli hautavajoama. Pisteviivat osoittavat (hyvin kiistanalaisia) tulkintoja törmäysaltaiden renkaiden paikoista. Kuva: USGS / Wilhelms 1972 / LPI.

Mount Marilynin ylänköaineksen kirkkaus tummiin mare-basaltteihin verrattuna näkyy hyvin lähempänä paikallista keskipäivää. Kuva: NASA / Apollo 10 / AS10-31-4521HR / Kipp Teague.

Apollo 10 -lennolla Mount Marilynin yli kohti länttä otettu perspektiivikuva. Pohjoinen oikealla. Kuva: NASA / Apollo 10 / LPI / AS10-32-4697.

Lunar Orbiter IV -luotaimen kuva (IV-066-h1, HR-versio) Mount Marilynistä. Kuva: NASA / Lunar Orbiter IV / PDS.

Mount Marilyn on siis ennen kaikkea historiallisesti, mutta lähiympäristöineen myös geologisesti kiinnostava kohde. Sen nimen virallistaminen onkin nimistötyöryhmältä erittäin tervetullut teko. Kuun nimistösäännöistä on viime vuosina poikettu useasti aiemminkin, mutta tällä kertaa ei voi olla kuin erittäin iloinen siitä, että Marilyn Lovell pääsi lopultakin todistamaan vuorensa päätymistä myös viralliseen Kuun nimistöön.