lauantai 29. huhtikuuta 2017

Valoa pimeyteen

NASA julkisti eilen tehneensä valintansa Etelä-Korean ilmailu- ja avaruusjärjestö KARIn Korea Pathfinder Lunar Orbiter (KPLO) -kuuluotaimeen tulevaksi amerikkalaisintrumentiksi. Valinnassa päädyttiin Arizona State Universityn ja Malin Space Science Systemsin valmistamaan ShadowCamiin. Laite perustuu huikean menestyksekkään Lunar Reconnaissance Orbiterin (LRO) kahteen Narrow Angle Cameraan (NAC), mutta sen on tarkoitus olla peräti 800 kertaa herkempi. Nimensä mukaisesti kameran on tarkoitus kuvata Kuun varjossa pysytteleviä alueita, eli sen navoilla "ikuisessa pimeydessä" sijaitsevien kraatterien pohjia.

Taiteilijan näkemyksessä ShadowCam on kuvaamassa Shackletonin pohjaa lähellä Kuun etelänapaa. Kuva: NASA.
Korean KPLO-kuuluotaimeen tuleva ShadowCam. Kuva: ASU / MSSS.
Vaikka suoraa auringonvaloa ei näihin kraattereiden pohjiin osukaan, täysin pimeitä paikkoja ne eivät ole. Niihin nimittäin päätyy heijastunutta valoa ympäröivistä kraatterien reunoista. Tämän ansiosta varjoisista alueista on aiemminkin saatu sieltä täältä melko heikkotasoisia kuvia, kun NAC-kuvista on puristettu kaikki irti. Samoin LRO:n laserkorkeusmittarilla on mitattu kraatterien muodot. Nyt ShadowCamin myötä tilanne kuitenkin muuttuu merkittävästi, kun pääsemme oikeasti näkemään, miltä Kuun viimeisetkin enemmän tai vähemmän piilossa pysytelleet alueet todella näyttävät.

Napojen kraattereita ei kuvata pelkästä kuvaamisen ilosta, vaan tarkoitus on paikata NASAn määrittelemiä kuututkimuksen strategisia tietoaukkoja. Napojen varjoissa tiedetään esiintyvän vettä, mutta sen tarkka sijainti ja vallankin esiintymismuoto ovat vielä lähinnä valistuneiden arvailujen varassa. Tarkempi selvyys asiasta saadaan vasta navoille suuntautuneiden laskeutujien myötä. Tällaisia suunniteltuja vesivarantoja tutkivia hankkeita ovat muun muassa NASAn Resource Prospector-laskeutuja sekä Venäjälle niin tyypillisen puliveivauksen ja ESAn byrokraattisuuden takia jatkuvasti muuttuvat Venäjän/ESAn/Intian Luna-Glob- ja etenkin Luna-Resurs-ohjelmat. KPLO on kuitenkin oman epätieteellisen näppituntumani perusteella huomattavasti lähempänä toteutumistaan kuin venäläisvetoiset hankkeet.

Moni olisi kenties ShadowCamia mieluummin nähnyt KPLO:n mukana esimerkiksi suoremmin veden globaalista esiintymisestä kertovan amerikkalaislaitteen, esimerkiksi spektrometrin. Kuvat kun kuitenkin ovat "vain" kuvia. Veden globaaliin kartoitukseen viritetyllä spektrometrillä ei kuitenkaan olisi päästy napojen merkittävien vesivarastojen kimppuun. Vaikka ShadowCam ei siis pystykään suoraan vettä havaitsemaan, tullee se silti olemaan merkittävässä osassa suunniteltaessa kohteita, jonne esimerkiksi Resource Prospector voitaisiin lähettää.
 
KPLO on toki paljon muutakin kuin pelkkä ShadowCam. Luotain on määrä laukaista toistaiseksi määrittelemättömällä kaupallisella raketilla Kuuta kiertävälle radalle vuoden 2018 loppuun mennessä, luultavasti joulukuussa 2018. KPLO kartoittaa Kuuta 100 km:n polaariradalta vuoden ajan tehden mittauksia ShadowCamin lisäksi neljällä korealaisella mittalaitteella. Näistä Lunar Terrain Imager kuvaa Korean suunnitellun kuulaskeutujan ja -kulkijan mahdollisia laskeutumispaikkoja alle viiden metrin erotuskyvyllä. Wide-Angle Polarimetric Camera puolestaan tutkii Kuun pintakerroksen eli regoliitin ominaisuuksista valon polarisaation perusteella. Itse odotan paljon KPLO:n magnetometrilta, sillä se voi tuoda kaivattua lisävalaistusta esimerkiksi kummallisten kiehkuroiden olemukseen. Gammaspektrometrillä puolestaan kartoitetaan Kuun pinnan geokemiaa, mukaan lukien vedyn esiintyminen.

NASAn omin voimin toteuttamiin miehitettyihin lentoihin tähtäävän SLS-ohjelman ensimmäisen koelennon siirtyessä yhä kauemmas tulevaisuuteen, on oikein mukava samaan aikaan kuulla myönteisiä ja ennen kaikkea uskottavia uutisia miehittämättömien lentojen puolelta. Eritoten kun kohteena on Kuu.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Vappukohteena Larrieun pato

2.5.2017: Huom! Aiemmin tässä mainostamani tulevan lauantain tilaisuus Alajärven messuilla on peruuntunut, joten poistin koko mainoksen.
 
Kuten Ursan Zeniitti-verkkolehden tuoreimmassa numerossa olleessa Rupes Altaita ja Nectariksen törmäysallasta käsitelleessä jutussa kerroin, on tulevan vapunpäivän iltana Kuussa nähtävillä varsin mielenkiintoinen valaistusilmiö. Se on havaittavissa Polybius K -kraatterin pohjoisreunalla, aivan Nectariksen törmäysaltaan reunan eli Rupes Altain sisäpuolella. Ilmiö näkyy kirkkaana hyvin terävänä viivana, joka erottaa pimennossa olevan 12-kilometrisen Polybius K:n pohjan ja sen pohjoispuolella olevan nimettömän kraatterinjäänteen pohjan. Ilmiö tunnetaan nimellä Larrieu's Dam eli Larrieun pato ensimmäisen raportoijansa A. C. Larrieun mukaan.

Kuu on tuolloin illalla 1.5. yhdentoista maissa noin 25 asteen korkeudella länsilounaassa. Aurinko on kerennyt jo täällä Lapissakin sen verran horisontin alapuolelle (noin -7°), että ilmiön luulisi olevan kohtalaisesti näkyvissä. Etelä-Suomessa tietysti tuota pääsee seurailemaan pimeämmissä oloissa. Sikäli kun oikein asiaa tarkistelin, nyt vappuna on tämän vuoden puolella paras mahdollisuus havaita tämä sinänsä "merkityksetön" mutta hauska ilmiö. Zeniitin juttua varten en joutanut eli viitsinyt tehdä uutta kuvaa, mutta tuossa alla on NASAn mainion Dial-a-Moonin avulla nyt tekaisemani kuva kuunpinnan valaistuksesta 1.5.2017 klo 23.00. Sen verran vaatimattoman kokoinen tuo Larrieu's Dam on, että pientä kaukoputkea sen näkeminen vaatii.

Jos siis keli ja kunto sallivat, kannattaa vapunpäivän iltana ehdottomasti kokeilla havaita tuo ohikiitävä ilmiö. Sittenpä alkaakin Kuun tarkempi havaitseminen käydä muutamaksi kuukaudeksi kovin hankalaksi, joten Larrieun patoa voisi pitää vaikka havaintokauden päättäjäisinäkin.

Kuu 1.5.2017 klo 23.00. Kuva: NASA Scientific Visualization Studio / Ernie Wright / Dial-A-Moon / T. Öhman.


Loppuun vielä huushollauspäivitystä: Tällä etusivulla oleva linkkilista jäi niin pahasti jälkeen linkkisivuni versiosta, että päätin poistaa sen kokonaan. Mahdottoman sekavahan se olikin. Lisäsin myös suorat linkit Zeniittiin tekemiini Kuuta käsitteleviin juttuihin.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Suomesta oikea avaruusvaltio

Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-2 laukaistiin tänään 18.4.2017 klo 18.11 Suomen aikaa onnistuneesti Cape Canaveralin laukaisualusta 41:ltä. Kantorakettina toimi United Launch Alliancen Atlas V, ja lennon päätarkoituksena on viedä Orbital ATK:n Cygnus-aluksella tarvikkeita Kansainväliselle avaruusasemalle.

Vaikka moneen kertaan lykätty laukaisu olikin onnistunut, Aalto-2 ei vielä ole itsekseen kiertoradalla, vaan se vapautetaan muiden matkassa olleiden nanosatelliittien kanssa vasta kolmenneljän viikon kuluttua. Eli siinä mielessä ylenpalttinen riemuitseminen on ehkä vielä hivenen ennenaikaista. Joka tapauksessa, laukaisu on kaikkien avaruuslentojen kriittisin ja jännittävin vaihe, joten siinä mielessä onnittelut Jaan Praksille ja kaikille Aalto-2:ssa mukana oleville ovat paikallaan!


Siinä se menee! Atlas V mukanaan Aalto-2 kohoaa Floridan taivaalle. Kuva: NASA.
Onnistunutta laukaisua Hesarin lähetyksestä seuraillessani (NASA olisi tarjonnut laukaisusta historian ensimmäistä 360-kuvaakin) ja sen kunniaksi teemukia kohotellessani nousi tietenkin väistämättä mieleeni kysymys: Kuinkahan moni ns. tavallinen veronmaksaja, päättäjistä puhumattakaan, tiesi etukäteen laukaisusta? Aina joskus sitä toivoisi, että perisuomalainen vaatimattomuus ja vähättely ei olisi niin hallitseva luonteenpiirre. Voisi kuvitella, että esimerkiksi satelliittihankkeiden rahoituksen saamistakin saattaisi auttaa, jos ihmisille kerrottaisiin asioista pikkuisen hanakammin. Tai mistäs minä tiedän vaikka olisi yritettykin kertoa, mutta lopputulos kuitenkin on se, että avaruusasioita pitää seurata kohtalaisen tarkasti , jotta esimerkiksi tämänpäiväistä laukaisua hoksasi seurata. No, käninä sikseen, sillä tämä on erittäin hieno päivä suomalaiselle avaruusosaamiselle!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Esitelmiä geomatkailusta ja planeetta X:stä

Mainostetaanpa nyt täälläkin, että nyt huhtikuussa on geohenkisiä luentoja tulossa peräti kolme kappaletta. Ylihärmässä 11.4.2017 ja Lapualla 12.4.2017 kerrotaan ja etenkin toivottavasti keskustellaan Kauhavan ja Lapuan maa- tai kallioperägeologisesti mielenkiintoisista luonto- tai kulttuuriperintökohteista. Rovaniemellä 26.4.2017 puolestaan on vuorossa aurinkokunnan kehitys ja planeetta X. Viimeksi mainittu on kieltämättä itseäni kohtalaisesti arveluttava aihe, mutta pidempään jatkuneen yleisön painostuksen edessä siihenkin tuli lopulta taivuttua. Vähän tarkemmat tiedot tilaisuuksista naputtelin Suomen kraatterien tapahtumasivulle.