Äksää ja kiehkuraa

Kuussa on lukuisia epävirallisesti nimettyjä kohteita, jotka "ilmestyvät" näkyviin ainoastaan tietyissä lyhytkestoisissa valaistusolosuhteissa. Tällaisia ovat mm. O'Neillin silta (O'Neill's Bridge) ja Larrieun pato (Larrieu's Dam). Nykyisin maineikkain näistä on kuitenkin Lunar X. Cloudy Nights -foorumilta löytyy jopa vuosittaiset ennusteet äksän näkymiselle. Se näkyy ensimmäisen neljänneksen aikoihin, mutta ainoastaan muutaman tunnin kerrallaan. Äksän synnyttävät kraatterien La Caille, Blanchinus ja Purbach reunat.

Satuin illalla 22.4.2018 havaitsemaan Kuuta sattumalta äksän näkymisen kannalta juuri oikeaan aikaan. Olen nähnyt sen useasti ennenkin, mutta tällä kertaa siitä piti räpsäistä myös kuva, koska varsin harvoin sitä kuitenkaan sattuu havaitsemaan Kuuta juuri niiden muutaman tunnin aikana, jolloin X näkyy.

Kuu Äänekosken Likolahdessa 22.4.2018 klo 22.38. Suttuisissa osasuurennoksissa Descartesin kiehkura ja Lunar X. Käsivaralta Canon Ixus 70 -pokkarilla RET-45:n ja OR 9 mm:n läpi. Kuva: T. Öhman.

Niin hauska kohde kuin Lunar X onkin, se oli kuitenkin vanha tuttu, eikä siinä näin ollen ollut mitään järin ihmeellistä. Sinänsä tuttu oli myös Descartesin koillisreunalla oleva kirkas läiskä. Aluetta on tullut katseltua lähinnä siksi, että Apollo 16:n laskeutumisalue on vain noin 75 km pohjoiseen Descartesista. Kirkkaan läiskän kaakkoisreunalla näkyy reilu nelikilometrinen Descartes C, ja aloin ihmetellä, miten moinen pieni kraatteri voi synnyttää niin suuren, epäsymmetrisen ja erikoisen muotoisen heittelekentän. Asiaa tarkemmin tutkiessani kävi ilmi, ettei se voikaan, ja että olin Descartesin kirkkaan läiskän synnyn suhteen täysin hakoteillä.

Descartesin kirkas läiskä on todellisuudessa kohtalaisen huonosti tunnettu kiehkura eli swirl. Tai no, huonosti ja huonosti, sillä Chuck Wood teki siitä LPODin vuonna 2007, ja se mainitaan jopa Wikipediassa. Kiehkuroita käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa se kuitenkin usein unohdetaan, eikä sitä tunnistettukaan kiehkuraksi kuin vasta vuonna 2003. Kaikkiin kiehkuroihin liittyy magneettinen poikkeama, mutta erityisen mielenkiintoista on, että Kuun magneettikentän voimakkain mitattu poikkeama on juuri Descartesin kiehkuran kohdalla. Kiehkuroiden ja niiden magneettikenttien syntyä ei vielä täysin ymmärretä, vaikka useita eri selityksiä onkin vuosikymmenten aikana tarjottu.

Itselleni Descartesin kiehkura oli uutta ja omasta mielestäni erittäin kiehtovaa tietoa. Se toimi oivallisena esimerkkinä ja muistutuksena siitä, että Kuussa nähtyjen kohteiden syntyä kannattaa aina pohtia, sillä koskaan ei tiedä, millaisia kiehtovia tarinoita niiden takaa paljastuukaan.

Vappukohteena Larrieun pato

2.5.2017: Huom! Aiemmin tässä mainostamani tulevan lauantain tilaisuus Alajärven messuilla on peruuntunut, joten poistin koko mainoksen.
 
Kuten Ursan Zeniitti-verkkolehden tuoreimmassa numerossa olleessa Rupes Altaita ja Nectariksen törmäysallasta käsitelleessä jutussa kerroin, on tulevan vapunpäivän iltana Kuussa nähtävillä varsin mielenkiintoinen valaistusilmiö. Se on havaittavissa Polybius K -kraatterin pohjoisreunalla, aivan Nectariksen törmäysaltaan reunan eli Rupes Altain sisäpuolella. Ilmiö näkyy kirkkaana hyvin terävänä viivana, joka erottaa pimennossa olevan 12-kilometrisen Polybius K:n pohjan ja sen pohjoispuolella olevan nimettömän kraatterinjäänteen pohjan. Ilmiö tunnetaan nimellä Larrieu's Dam eli Larrieun pato ensimmäisen raportoijansa A. C. Larrieun mukaan.

Kuu on tuolloin illalla 1.5. yhdentoista maissa noin 25 asteen korkeudella länsilounaassa. Aurinko on kerennyt jo täällä Lapissakin sen verran horisontin alapuolelle (noin -7°), että ilmiön luulisi olevan kohtalaisesti näkyvissä. Etelä-Suomessa tietysti tuota pääsee seurailemaan pimeämmissä oloissa. Sikäli kun oikein asiaa tarkistelin, nyt vappuna on tämän vuoden puolella paras mahdollisuus havaita tämä sinänsä "merkityksetön" mutta hauska ilmiö. Zeniitin juttua varten en joutanut eli viitsinyt tehdä uutta kuvaa, mutta tuossa alla on NASAn mainion Dial-a-Moonin avulla nyt tekaisemani kuva kuunpinnan valaistuksesta 1.5.2017 klo 23.00. Sen verran vaatimattoman kokoinen tuo Larrieu's Dam on, että pientä kaukoputkea sen näkeminen vaatii.

Jos siis keli ja kunto sallivat, kannattaa vapunpäivän iltana ehdottomasti kokeilla havaita tuo ohikiitävä ilmiö. Sittenpä alkaakin Kuun tarkempi havaitseminen käydä muutamaksi kuukaudeksi kovin hankalaksi, joten Larrieun patoa voisi pitää vaikka havaintokauden päättäjäisinäkin.

Kuu 1.5.2017 klo 23.00. Kuva: NASA Scientific Visualization Studio / Ernie Wright / Dial-A-Moon / T. Öhman.

---

Loppuun vielä huushollauspäivitystä: Tällä etusivulla oleva linkkilista jäi niin pahasti jälkeen linkkisivuni versiosta, että päätin poistaa sen kokonaan. Mahdottoman sekavahan se olikin. Lisäsin myös suorat linkit Zeniittiin tekemiini Kuuta käsitteleviin juttuihin.