keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Suvasveden kraattereilla ikäeroa yli 600 miljoonaa vuotta

Uhkasin taannoin kirjoittelevani Maan törmäyskraattereista lähinnä Suomen Kraatterit -sivustollemme. Tämä uhkaus on pitänyt, mutta nyt uunituoreiden tulosten kiehtovuus suorastaan pakottaa mainitsemaan ja mainostamaan asiasta täälläkin. Tämänkin blogin lukijoille tuttu Martin Schmieder kollegoineen (minäkin siellä taas joukon jatkona) osoitti nimittäin argon/argon-ikämäärityksellä, että aiemmin yhtäaikaisesti syntyneiksi oletetut Suvasvesi N eli Kukkarinselkä ja Suvasvesi S eli Haapaselkä syntyivät aivan eri aikoihin. Ne ovat siis vain sattumalta vieretysten savolaista maisemaa koristamassa. Suvasvesi N:n ikä on noin 85 miljoonaa vuotta, kun Suvasvesi S on puolestaan iältään vähintään noin 710 miljoonaa vuotta. Ikäeroa kraattereilla on siis hulppeasti vähintään reilut 600 miljoonaa vuotta! Tämä tekee Suvasveden kraattereista täysin ainutlaatuisen kohteen. Meteoritics & Planetary Science -lehteen hyväksytyn artikkelin ennakkoversion* pääsee vapaasti lukemaan ResearchGate-palvelun kautta, ja Suomen Kraatterit puolestaan tarjoilee aihetta taustoittavan suomenkielisen, mahdollisesti myös suht selkokielisen blogipostin.


Landsat 5:n väärävärikuva Suvasvedestä. Nuolet osoittavat jäätikön kulkusuunnan, kolmiot pirstekartioiden löytöpaikat, viisikulmiot tutkimuksessa käytettyjen törmäyssulakivinäytteiden paikat, ja katkoviiva Suvasveden siirroksen likimääräisen kulun. Kuva: Schmieder et al. 2016.
*Schmieder M., Schwarz W. H., Trieloff M., Buchner E., Hopp J., Tohver E., Pesonen L. J., Lehtinen M., Moilanen J., Werner S. C. & Öhman T., 2016. The two Suvasvesi impact structures, Finland – Argon isotopic evidence for a ‘false’ impact crater doublet. Meteoritics & Planetary Science, vol. 51.

P.S. 6.3.2016: Naputtelin tarinalle muutama päivä sitten (2.3.) hieman jatkoa hollywoodilaisesta näkökulmasta. Suuntaa-antavia arvioita siitä, mitä Kuopiossa tapahtuisi jos yksikin Suvasveden törmäyksistä tapahtuisi tänään, löytyy tästä Suomen Kraatterit -blogin kirjoituksesta. 
Muualla mediassakin oli tuosta hieman tarinaa. Ensimmäisenä (heti 24.2.) oli kollega Jarmo Korteniemen artikkeli Tiedetuubissa, sitten reilua viiikkoa myöhemmin (3.3.) Taneli Arposen paikallisin teemoin elävöitetty juttu ilmestyi painettuna niin Savon Sanomissa kuin Keskisuomalaisessakin, ja lopuksi (5.3.) Jenna Heinon juttu oli Iltalehden verkkosivuilla.  

lauantai 6. helmikuuta 2016

Ed Mitchell (1930–2016)

Edgar D. Mitchell, 17.9.1930–4.2.2016. Kuva: NASA
Kuudes ihminen Kuun pinnalla, Edgar Dean Mitchell, kuoli 85:n vuoden iässä torstaina 4.2.2016. Mitchell oli Apollo 14:n kuumodulin pilotti, ja viime perjantaina oli Apollo 14:n laskeutumisen 45:s vuosipäivä.

Apollo 14 oli Mitchellin ainoa avaruuslento. Ennen vuonna 1966 alkanutta uraansa NASAssa Mitchell oli jo ennättänyt hankkia itselleen tohtorin tutkinnon aeronautiikasta ja astronautiikasta MIT:n yliopistosta, sekä perinteisempään tapaan toimia niin merivoimien lentäjänä kuin koelentäjänäkin.

Apollo 14 valitettavasti muistetaan yleensä vain Al Shepardin golfin peluusta, mutta kyseessä oli tieteellisesti kunnianhimoinen lento. Apollo 14 laskeutui Fra Mauron pohjoispuolelle, ja sen geologisena päätarkoituksena oli hankkia näytteet Kuun lähipuolen historian kannalta aivan keskeisestä Imbriumin altaan heitteleestä. Geologisessa mielessä Apollo 14 oli siis ensimmäinen Kuun ylängöille suuntautunut lento. Vaikka muutakin on vuosikymmenten saatossa väitetty, kaikki Apollo 14:n geologiset tavoitteet saavutettiin. Ainoa, mikä jäi muutaman kymmenen metrin päähän, oli upea näkymä Cone-kraatterin reunan harjalta. Cone-kraatterin reunan näytteet Shepard ja Mitchell keräsivät, aivan kuten pitikin.

Selkeää ja uskottavaa suunnitelmaa uusista miehitetyistä lennoista Kuuhun tai Marsiin ei NASAlla sen paremmin kuin muillakaan toimijoilla edelleenkään ole. Toimittaja ja kirjailija Andrew Smithin pelko siitä, että kohta ei enää ole elossa ainuttakaan Kuun pinnalla käynyttä ihmistä, on valitettavasti taas yhä lähempänä: Nyt Ed Mitchellin poismenon jälkeen jäljellä on enää seitsemän ihmistä, joilla on omakohtaista kokemusta toisen taivaankappaleen pinnalla elämisestä. Apollo 14:n komentomodulin pilotti Stuart Roosa kuoli vuonna 1994 ja Al Shepard vuonna 1998, joten Apollo 14 on tällä hetkellä ainoa kuulento, jonka jäsenistä kaikki ovat jo kuolleet. Ihmiskunnalle tulee todella kiire, jotta Kuussa käynyt astronautti pääsisi todistamaan ihmisen paluuta Kuuhun.

Kevyet mullat, Ed Mitchell.

Ed Mitchell Kuussa päivälleen 45 vuotta sitten 6.2.1971 paljon porua aiheuttaneen METin vieressä. Kuva: NASA / AS14-64-9140 / T. Öhman.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Clementinen näkemys Suorasta vallista

Kuten tuli taannoin mainittua, rykäisimme Ursan Kuu, planeetat ja komeetat -jaostossa pystyyn havaintoprojektin, jonka kohteeksi äänestyksessä valikoitui yksi Kuun maineikkaimmista ja erikoislaatuisimmista kohteista, itäistä Mare Nubiumia halkova Suora valli eli Rupes Recta ympäristöineen. Juttu aiheesta on nyt ilmestynyt Ursan Zeniitti-verkkolehden tämän vuoden ykkösnumerossa.

Loistavien suomalaisten harrastajakuvien lisäksi juttua varten piti tehdä muutamia luotainkuviakin. Ennätin tekaista Clementine-luotaimen aineistostakin kuvatuksen, mutta se jäi sitten Ari Haaviston ansiosta jokseenkin turhaksi, joten jätin sen jutusta pois. Laitetaan se nyt tähän, niin on edes jotain käyttöä sillekin.


Rupes Recta ympäristöineen Clementine-luotaimen 750 nm:n kanavan mosaiikissa. Oikealla halkeamapohjainen kraatteri Thebit, vasemmalla "Ancient Thebitin" läntisen reunan päälle syntyneitä mare-harjanteita. Keskellä oleva kraatteri on Birt, ja sen vasemmalla puolella todennäköisesti magmaattisen juonen synnyttämä Rima Birt. Sen pohjoispäässä näkyy tummana Birt E:n ympärillä pyroklastinen heittelekenttä. Tätä Clementine-kuvaa kannattaa verrata Ari Haaviston samankaltaisissa valaistusolosuhteissa ottamaan kuvaan. Kuva: NASA / DoD / Clementine / T. Öhman.

Nyt Avaruus-foorumilla on menossa uusi äänestys, jossa pääsee vaikuttamaan siihen, mistä aiheesta seuraava juttu tulee. Vaihtoehtoina ovat Sinus Iridum ja Montes Jura, Hyginus ja Rima Hyginus, sekä Rupes Altai ja erikoinen valaistusilmiö, joka kulkee epävirallisella nimellä Larrieu's Dam. Äänestysaikaa on vielä 11.2.2016 asti, joten ei muuta kuin äänestämään!