Suvasveden kraattereilla ikäeroa yli 600 miljoonaa vuotta

Uhkasin taannoin kirjoittelevani Maan törmäyskraattereista lähinnä Suomen Kraatterit -sivustollemme. Tämä uhkaus on pitänyt, mutta nyt uunituoreiden tulosten kiehtovuus suorastaan pakottaa mainitsemaan ja mainostamaan asiasta täälläkin. Tämänkin blogin lukijoille tuttu Martin Schmieder kollegoineen (minäkin siellä taas joukon jatkona) osoitti nimittäin argon/argon-ikämäärityksellä, että aiemmin yhtäaikaisesti syntyneiksi oletetut Suvasvesi N eli Kukkarinselkä ja Suvasvesi S eli Haapaselkä syntyivät aivan eri aikoihin. Ne ovat siis vain sattumalta vieretysten savolaista maisemaa koristamassa. Suvasvesi N:n ikä on noin 85 miljoonaa vuotta, kun Suvasvesi S on puolestaan iältään vähintään noin 710 miljoonaa vuotta. Ikäeroa kraattereilla on siis hulppeasti vähintään reilut 600 miljoonaa vuotta! Tämä tekee Suvasveden kraattereista täysin ainutlaatuisen kohteen. Meteoritics & Planetary Science -lehteen hyväksytyn artikkelin ennakkoversion* pääsee vapaasti lukemaan ResearchGate-palvelun kautta, ja Suomen Kraatterit puolestaan tarjoilee aihetta taustoittavan suomenkielisen, mahdollisesti myös suht selkokielisen blogipostin.

Landsat 5:n väärävärikuva Suvasvedestä. Nuolet osoittavat jäätikön kulkusuunnan, kolmiot pirstekartioiden löytöpaikat, viisikulmiot tutkimuksessa käytettyjen törmäyssulakivinäytteiden paikat, ja katkoviiva Suvasveden siirroksen likimääräisen kulun. Kuva: Schmieder et al. 2016.

*Schmieder M., Schwarz W. H., Trieloff M., Buchner E., Hopp J., Tohver E., Pesonen L. J., Lehtinen M., Moilanen J., Werner S. C. & Öhman T., 2016. The two Suvasvesi impact structures, Finland – Argon isotopic evidence for a ‘false’ impact crater doublet. Meteoritics & Planetary Science, vol. 51.

P.S. 6.3.2016: Naputtelin tarinalle muutama päivä sitten (2.3.) hieman jatkoa hollywoodilaisesta näkökulmasta. Suuntaa-antavia arvioita siitä, mitä Kuopiossa tapahtuisi jos yksikin Suvasveden törmäyksistä tapahtuisi tänään, löytyy tästä Suomen Kraatterit -blogin kirjoituksesta. 

Muualla mediassakin oli tuosta hieman tarinaa. Ensimmäisenä (heti 24.2.) oli kollega Jarmo Korteniemen artikkeli Tiedetuubissa, sitten reilua viiikkoa myöhemmin (3.3.) Taneli Arposen paikallisin teemoin elävöitetty juttu ilmestyi painettuna niin Savon Sanomissa kuin Keskisuomalaisessakin, ja lopuksi (5.3.) Jenna Heinon juttu oli Iltalehden verkkosivuilla.  

Paasselän ikä tarkentui

Savonlinnan ja Rääkkylän välillä sijaitseva noin kymmenkilometrinen Paasselkä on Suomen tuoreempia törmäyskraatterilöytöjä. Se todistettiin törmäyssyntyiseksi Lauri J. Pesosen vetämän ryhmän toimesta vuonna 1999, vaikka jo vuonna 1984 asiaa oli Geologian tutkimuskeskuksessa Seppo Elon johdolla pohdittu paljonkin. Tuolloin törmäyksen todisteita ei kuitenkaan vielä löydetty, ja todennäköisempänä selityksenä pyöreälle järvenselälle ja mm. painovoimaminimille pidettiin graniitti-intruusiota. Itsekin olin mukana Paasselkä-tutkimuksissa jo 2000-luvun alkuvuosina Dima Badjukovin vetämässä työssä, jossa ensimmäistä kertaa hieman yksityiskohtaisemmin tutkittiin Paasselän ja Suvasvesi S:n shokkimetamorfoosia.

Paasselän törmäyskraatteri ja tutkimuksissa käytettyjen impaktiittien löytöpaikka Landsat-kuvassa. Kuva: Schwarz et al. 2015 / Meteoritics & Planetary Science /Wiley.

Ensimmäisen tarkemman tutkimuksen Paasselän törmäyssyntyisistä kivistä teki saksalaislähtöinen, erittäin tuottelias törmäyskraatteritutkija ja vieläpä oikein mukava mies Martin Schmieder vuonna 2009. Näytteet näihin Schmiederin ryhmän Paasselkä-tutkimuksiin toimitti hard core -kraatteriharrastaja Jarmo Moilanen. Schmieder on blogin säännöllisille lukijoille tuttu jo Lappajärven parin vuoden takaisesta ikämäärityksestä. Jo seuraavana vuonna Schmieder ja kumppanit – minäkin siellä joukon jatkona – saivat argon–argon-ikämäärityksellä selville Paasselän iän, suunnilleen 230 miljoonaa vuotta, luultavimmin hieman alle. Paasselkä siis syntyi triaskauden lopulla, jolloin esimerkiksi pterosaurukset lentelivät Maapallon taivaalla.

Niin merkittävä edistysaskel kuin ⁴⁰Ar/³⁹Ar-ikämääritys olikin, se ei suinkaan ollut täydellinen, mikä toki oli jo tuolloin selvää. Ar/Ar-tuloksia kuvaa selkeimmin ikäspektri, ja jos spektri on ns. kyttyräselkä, antaa analysoitu näyte periaatteessa useampia erilaisia ikiä. Kyttyräselkäspektristäkin voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin tulkita varsin luotettavana pidettävä ikä, kuten tehtiin tuossa Paasselän ensimmäisessä ikätutkimuksessa. Sellainen ei silti ole niin vakuuttava kuin tasainen ns. platoo-spektri.

Jo ensimmäisessä Paasselän ikäartikkelissa aivan keskeisenä tekijänä mukana ollut Heidelbergin yliopiston ajoitusspesialisti Winfried Schwarz päättikin aiemmasta, erillisiä sulapartikkeja analysoineesta tutkimuksesta poiketen tällä kertaa rouhaista hieman suuremman palasen yhdestä paksummasta törmäyssulajuonteesta, ja tehdä uuden ikämäärityksen. Tämä kannatti, sillä nyt ikäspektristä tuli nätti platoo, kuten alla oleva spektrien vertailu hyvin kertoo. Artikkeli aiheesta ilmestyy Meteoritics & Planetary Science -lehden tammikuun numerossa.

Paasselän ikäspektrit, vasemmalla uusi platoo-spektri, ja oikealla aiemman tutkimuksen kyttyräselkäspektri. Pystyakselina ikä miljoonissa vuosissa, ja vaaka-akselina eri vaiheissa vapautuneen argon-39:n osuus. Yksityiskohdista ei kannata välittää, ellei satu olemaan Ar/Ar-spesialisti. Kuva: Schwarz et al. 2015 / Meteoritics & Planetary Science / Wiley.

 

Lopullinen johtopäätös ei tästä uudesta tuloksesta mihinkään muuttunut, eli Paasselän ikä on edelleen siellä 230 miljoonan vuoden paikkeilla. Nyt vain ikä on niin luotettava, että sen voi aivan hyvällä omallatunnolla sanoa hieman tarkemminkin: 231,0 ± 1,8 miljoonaa vuotta. No, Ar/Ar-tutkijat ilmoittavat ikiä hieman eri tavoin riippuen laskutavasta, käytetyistä standardeista ja vakioista, sekä virherajojen painotuksista, joten meille tavallisille tallaajille riittää, että Paasselän ikä on noin 231 ± 2 miljoonaa vuotta. Tämä tutkimus siis osoitti alkuperäisen ikämäärityksen olleen oikea ja luotettava spektrin kyttyräselkäisyydestä huolimatta. Uusi tulos on nyt kuitenkin entistä tarkempi ja luotettavampi. Hienoa on, että etenkin saksalaiset jaksavat edelleen tutkia Suomen ainutlaatuisia ja heikosti tunnettuja törmäyskraattereita, vaikka Suomen yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kraatteritutkimusta ei pidetäkään tarpeellisena.

Schwarz W. H., Schmieder M., Buchner E., Trieloff M., Moilanen J. & Öhman T., 2015. A Carnian ⁴⁰Ar/³⁹Ar age for the Paasselkä impact structure (SE Finland) – An update. Meteoritics & Planetary Science, vol. 50, no. 1, pp. 135–140, doi: 10.1111/maps.12407.