InOMN tulee taas

Kuun havaitsemista ja samalla Kuun tutkimusta markkinoiva International Observe the Moon Night -tapahtuma (InOMN) järjestetään tänä vuonna lauantaina 19. syyskuuta. Pohjolassa ei julkisesti järjestettyjä, tai ainakaan rekisteröityjä tilaisuuksia ole, mutta sehän ei estä itse kutakin osallistumasta tilaisuuteen omin päin. Ajankohta ei tosin tänäkään vuonna alkuunkaan suosi suomalaista, sillä tuolloin Kuu on Helsingissäkin parhaimmillaan vain 13°:n korkeudella. Näin ollen pohjoisimmassa Suomessa Kuu mataa aivan horisontissa, ja laskeekin hämärätaivaalle jo puolisen tuntia Auringon jälkeen. Yksityiskohtaiset havainnot voi näin ollen unohtaa – hyvä jos Kuun ylipäätään näkee.

Kuten viime vuonnakin, runsaasti kiintoisia kohteita tuolloin olisi kuitenkin periaatteessa näkyvissä. Järjestäjien listassakin on mainittuna useita eri tyyppisiä ja eri kokoisia havaintolaitteita vaativia kohteita. Yksi näistä on ehkäpä yleisimmin käytetyltä nimeltään Valentine Dome. Tällä, kuten doomeilla yleensäkään, ei nykyisin virallista nimeä ole. Aiemmin se tunnettiin myös nimellä Linné α,^(*) ja Virtual Moon Atlaksen käyttäjät löytävät sen nimellä Linne A 1.

Valentinen doomi on suuri kananmunan muotoinen soikio oikealla keskellä. Noin 15 km sen yläpuolella näkyy toinen pienempi doomi, ja muitakin doomeja alueella esiintyy. Vasemman yläkulman vuoristo on Montes Caucasuksen eteläpää. Kuva: LRO WAC M116255363ME / T. Öhman. Mercator-projektio.

Valentinen doomi sijaitsee Mare Serenitatiksen länsiosassa, lähellä Montes Caucasuksen ja Montes Apenninuksen erottavaa Serenitatiksen ja Imbriumin välissä olevaa ”salmea”. Se on noin 29×38 km läpimitaltaan oleva soikio, jolla on korkeutta vain tuollaiset 150–200 m. Näin ollen se näkyy ainoastaan Auringon paistaessa erittäin matalalta. Kuten oheisesta länsi–itä-suuntaisesta korkeusprofiilistakin näkee, on doomin itälaita huomattavasti jyrkempi kuin varsin epämääräinen länsilaita.

Länsi–itä-suuntainen korkeusprofiili keskeltä Valentinen doomia. Huomaa akseleiden ero, eli kyseessä on erittäin matala ja loivapiirteinen rakenne. Kuva: LRO QuickMap / GLD 100 / T. Öhman.

Valentinen doomin itäosa.
Kuva: LRO NAC M181102395LE ja
M181102395RE / T. Öhman. Mercator-
projektio.

Serenitatiksen alueen geologisessa kartassa Valentinen doomin oletetaan olevan kilpitulivuori, mutta nykyisin doomien oletetaan yleensä muistuttavan niin sanottuja lakkoliittejä tai lopoliittejä, eli sulan kiven tunkeutumisia kuoren yläosaan. Ne eivät juurikaan purkaudu pinnalla, vaan ainoastaan pullistavat yläpuolellaan olevaa kuorta.

Yksi Valentinen doomin kiintoisimmista piirteistä ovat sen keskellä ja etelälaidalla törröttävät kukkulat. Sellaisia doomeissa ei useinkaan nähdä. Niiden tarkemmasta olemuksesta ei vielä minun tietääkseni olla perillä, mutta kukkuloiden keskittyminen vain doomin alueelle toki viittaa niiden olevan jonkinlaisia tulivuoria. 

Silmiinpistävä on myös Valentinen doomia luode–kaakko-suunnassa halkova puolisen kilometriä leveä ja eri muodoissaan vähintään noin 70 km pitkä rille. Kuten tavallista, se on liian suora ollakseen varsinainen laavakanava, mutta pienet, jonkinlaisten purkausaukkojen romahtaneet jäänteet kertovat ettei se ole myöskään pelkästään tektoniikan aikaansaannosta. Kyse on siis vulkaanis–tektonisesta rakenteesta.

Vaikka Valentinen doomia ei siis tämänkertaisen InOMNin aikana pääsisikään näkemään, kannattaa kohde pitää mielessä, sillä kokonsa puolesta se on varsin helppo kohde pienillekin kaukoputkille, ja toisaalta siinä riittää yksityiskohtaista tutkittavaa myös isompien putkien käyttäjille.





P.S. 20.9.2015: Pilvessähän se taivas tietenkin pysyi InOMNin aikaan ainakin täällä Rovaniemellä. Twitterin mukaan muualla maailmassa homma kuitenkin sujui vähän paremmin. No, ensi vuonna taas uusi yritys! 

^(*) Lisäkommentti 26.1.2020: Valentine Domen nimitys Linné α löytyy ainakin kahdesta kartasta, eli LAC-42:sta ja sitä vastaavasta geologisesta kartasta. LACiin viitaten myös Moon Wiki mainitsee tuon nimen. Oma veikkaukseni – joka ei perustu järin tarkkaan selvittelyyn – on, että kyseessä on virhe LACissa. Edmund Neisonin The Moon ei tunne Linné α:aa lainkaan. Ei sitä myöskään löydy Mary Blaggin tai Blaggin ja Müllerin luetteloista. LPL:n System of Lunar Craters -kartta, Yhdysvaltain ilmavoimien tekemä topografinen kartta, sekä Atlas and Gazetteer of the Near Side of the Moon merkitsevät α:lla Valentine Domen länsipuolella olevaa vuorta. Atlas & Gazetteer antaa ymmärtää sen olevan Linné α, muiden tapauksessa isäntä jää hämäräksi. Yksikään näistä ei anna Valentine Domelle mitään nimeä.

Lisäksi LACin virheen puolesta puhuu se seikka, että Valentine Domen nimeäminen Linné α:ksi poikkeaisi merkittävästi tavasta, jolla kreikkalaisia aakkosia aikoinaan Kuun pinnanmuotojen nimeämiseksi käytettiin. Niillä merkittiin vuorten huippuja tai muuten vain kirkkaampia kohteita pinnalla. Valentinen kaltaiset doomit eivät ole huippuja, eivätkä kirkkaita. Vaan tiedäpä häntä.

Lisäsin tässä samalla tuonne tekstiin myös sen, että Valentine Domen korkeus on noin 150–200 m (ennen luki vain 150 m). Vedin nimittäin pari profiilia lisää, ja ne osoittivat lähempää 200 m:ä olevia korkeuksia. Tuo siis riippuu melkoisesti siitä, mistä kohti korkeusprofiilin vetää, ja mitä oikeastaan pitää vertailutasona.

Linkit edellä mainitsemiini viitteisiin löytyvät linkkisivulta.