Päivän kraatteri: Alter K

Suunnilleen eilisen Alterin ja Peasen välissä sijaitsee 22-kilometrinen Alter K (16,22°N; 106,19°W). Se on vahvasti keski-ikäinen eli varhaisimbrinen kompleksikraatteri, jonka reunat taisivat syntyessään olla vallitsevien heikkousvyöhykkeiden hallitsemia, sillä kraatteri näyttää hieman kuusikulmaiselta. Kraatterin koillista nurkkaa murjova uurros on ilmiselvästi Orientalen törmäysaltaan heitteleen aikaansaama.

Hieman kuusikulmaisen Alter K:n koillisnurkkaa on viistänyt Orientalen törmäysaltaan heittele. Keskuskohouma on myös huomionarvoinen. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

Yksi Alter K:n silmiinpistävistä piirteistä on sen aika muhkea keskuskohouma. Harvemmin tämän kokoluokan kraattereilla moista näkee. Tasaista pohjaa kraatterilla ei juuri ole, joten keskuskohouman korkeus hieman vaihtelee eri puolilla, mutta se on parhaimmillaan liki 700 m ja matalimmillaankin pitkästi yli 400 m. Läpimittaa keskuskohoumalla on viitisen kilometriä. Kraatterin syvyys vaihtelee myös hieman ollen noin 2300–2650 m.

Nimi Alter K:lle tuli Leif Anderssonin ja Ewen Whitakerin massiivisessa NASA Catalogue of Lunar Nomenclature -luettelossa vuonna 1982. Vaikka nimet olivat NASAn hyväksymiä ja yleisessä käytössä, IAU myönsi vanhat virheensä vasta vuonna 2006, jolloin satelliittikraatterien nimet saivat uudelleen virallisen aseman.

Posidonius Kaguyan kuvaamana

Ursan Kuu ja planeetat -ryhmän tuoreimman Kuukohteita pintaa syvemmältä -äänestyksen voittajaksi ja samalla syyskauden havaintokohteeksi päätyi rakopohjainen ja itäiseltä reunaltaan hyvin poikkeuksellinen Posidonius. Sen pohjalla on myös erittäin tiukasti mutkitteleva laavauoma, jonka esilletuomiseksi tein Kaguya (SELENE) -luotaimen Terrain Cameran kuvista oheisen mosaiikin. Tulevaan Zeniitti-verkkolehden juttuun joudun rajaamaan kuvaa vain Posidoniuksen länsiosiin siten, että laavauoma näkyy paremmin. Koko alue on kuitenkin sen verran kiinnostava, että laitetaan rajaamaton mosaiikki nyt tänne näytille, vaikkakin sen koko piti pienentää kymmenesosaan alkuperäisestä.

Kuvan yläreunassa näkyvä Daniell on Posidoniuksen tapaan mielenkiintoinen rakopohjainen kraatteri, ja myös Posidoniuksen länsi- ja pohjoispuolen harjanteet ovat tarkemmin katsottaessa hieman erikoisia. Aivan Posidoniuksen reunan koillis- ja luoteispuolilla olevat pienet kompleksikraatterit Posidonius J ja Posidonius P ovat selvästi monikulmaisia, mutta niitä pienempi maljakraatteri Posidonius M, samoin kuin muut maljakraatterit, ovat puolestaan hyvinkin pyöreitä. Tämä kertoo paitsi kraatterien erilaisista syntyprosesseista, myös mahdollisesti alueen rakoiluvyöhykkeiden syvyydestä. Mutta näistä ehkä enemmän sitten joulukuun alkupuolella ilmestyvässä vuoden viimeisessä Zeniitissä.   

Posidonius Kaguya-luotaimen Terrain Cameran kuvaamana. Yksinkertaisessa lieriöprojektiossa oleva mosaiikki kuvista TCO_MAP_02_N36E030N33E033SC, TCO_MAP_02_N36E027N33E030SC, TCO_MAP_02_N33E030N30E033SC ja TCO_MAP_02_N33E027N30E030SC. Kuva: JAXA / Kaguya (SELENE) / T. Öhman.

P.S. 28.11.2016: En saanut juttuun oikein luontevasti mukaan myöskään Kaguyan HDTV-kameran perspektiivikuvaa, joten laitetaanpa sekin tänne. Valo tulee kuvassa hieman liian pystyyn, jotta se onnistuisi olemaan oikein dramaattinen, mutta on näissä perspektiivikuvissa silti aina oma erityinen viehätyksensä. HDTV-aineistosta tehty Posidoniuksen ylilento löytyy JAXAn Youtube-kanavalta.

Perspektiivinäkymä Posidoniuksen yli. Kuva: JAXA / NHK / Kaguya (SELENE) / HDTV / sh_20071118T182130_wm8_1206_bl / T. Öhman.

P.P.S. 18.12.2016: Zeniitti 5/2016 ilmestyi, joten Posidonius-artikkelinikin on nyt sitten luettavissa.