Päivän kraatteri: Alphonsus B

Mielenkiintoisimpien Alphonsuksen satelliittikraattereiden joukkoon lukeutuva Alphonsus B (13,26°S; 0,20°W) sijaitsee Alphonsuksen itäreunalla. Sen läpimitta on 23 km. B:n länsipäässä on toinen 6–7-kilometrinen nimetön kraatteri, joka tekee kokonaisuudesta venyneen. Samalla se muodostaa siitä myös selvemmin monikulmaisen. B:llä on muutoinkin pari suoraa sivua, joten todennäköisesti jonkinlainen rakenteellinen kontrolli vaikutti kraatterin syntyyn.

Toinen, huomattavasti merkittävämpi kraatterin syntyyn vaikuttanut tekijä on Alphonsuksen reuna. Alphonsus B siis syntyi itää kohti viettävään rinteeseen. Läntiset osat B:n reunasta ovat siksi yli kilometrin korkeammalla kuin itäiset. Topografian ja länsipään pienen kraatterin vuoksi B:n pohjan läntinen puolisko on massiivisten vyörykerrostumien peitossa, ja kraatterin selvästi syvin kohta on itäisellä pohjalla. Siitä mitaten länsilounainen reuna nousee yli kahden kilometrin korkeuteen, mutta itäinen reuna vain noin 900 metriin.

Alphonsus B:llä on kraatterin pohjan morfologialtaan ja topografialtaan erilaisiin puoliskoihin jakava pohjois–eteläsuunnassa venynyt, noin 3×1,5 km:n keskuskohouma. Se nousee läntiseltä pohjalta mitaten noin 200 m, itäiseltä pohjalta taas noin 300 m.

Osin Alphonsus B:n erikoiseen ulkomuotoon on vaikuttanut sen länsipäässä oleva pienempi kraatteri, mutta muita tekijöitä ovat ainakin Imbriumin törmäysaltaan heittele, joka on syönyt eteläisen reunan, oletettu rakenteellinen kontrolli, jonka vuoksi lounais- ja koillisreunat ovat suorat, sekä eritoten itäänpäin viettävä rinne eli Alphonsuksen reuna, minkä vuoksi kraatterin läntinen pohja on romahduskerrostumien peitossa. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

Jostain syystä Alphonsus B:n läntisen reunan ohella myös itäinen reuna on romahtanut erittäin merkittävästi. Idässä B:llä onkin paikoitellen ”kaksoisreuna”. Itäreunoista sisempi kohoaa noin 60–70 m ylemmäksi kuin ulompi, mikä on todella poikkeuksellista. Pohjoista reunaa taas ei ole oikeastaan ollenkaan, vaan sen tilalla on joukko pyöreähköjä kumpareita. Eteläisen reunan puolestaan on romahduttanut ulospäin Imbriumin törmäysaltaan heittele. Tämä on selvä osoitus siitä, että Alphonsus B on iältään imbristä kautta vanhempi, sillä Imbriumin altaan synty aloitti imbrisen kauden. Muutaman vuoden takaisessa globaalitulkinnassa Alphonsus B onkin määritelty iältään nektariseksi.

Nimi Alphonsus B:lle annettiin System of Lunar Cratersin kolmososassa vuonna 1965 ja se hyväksyttiin vuonna 2006.

Posidonius Kaguyan kuvaamana

Ursan Kuu ja planeetat -ryhmän tuoreimman Kuukohteita pintaa syvemmältä -äänestyksen voittajaksi ja samalla syyskauden havaintokohteeksi päätyi rakopohjainen ja itäiseltä reunaltaan hyvin poikkeuksellinen Posidonius. Sen pohjalla on myös erittäin tiukasti mutkitteleva laavauoma, jonka esilletuomiseksi tein Kaguya (SELENE) -luotaimen Terrain Cameran kuvista oheisen mosaiikin. Tulevaan Zeniitti-verkkolehden juttuun joudun rajaamaan kuvaa vain Posidoniuksen länsiosiin siten, että laavauoma näkyy paremmin. Koko alue on kuitenkin sen verran kiinnostava, että laitetaan rajaamaton mosaiikki nyt tänne näytille, vaikkakin sen koko piti pienentää kymmenesosaan alkuperäisestä.

Kuvan yläreunassa näkyvä Daniell on Posidoniuksen tapaan mielenkiintoinen rakopohjainen kraatteri, ja myös Posidoniuksen länsi- ja pohjoispuolen harjanteet ovat tarkemmin katsottaessa hieman erikoisia. Aivan Posidoniuksen reunan koillis- ja luoteispuolilla olevat pienet kompleksikraatterit Posidonius J ja Posidonius P ovat selvästi monikulmaisia, mutta niitä pienempi maljakraatteri Posidonius M, samoin kuin muut maljakraatterit, ovat puolestaan hyvinkin pyöreitä. Tämä kertoo paitsi kraatterien erilaisista syntyprosesseista, myös mahdollisesti alueen rakoiluvyöhykkeiden syvyydestä. Mutta näistä ehkä enemmän sitten joulukuun alkupuolella ilmestyvässä vuoden viimeisessä Zeniitissä.   

Posidonius Kaguya-luotaimen Terrain Cameran kuvaamana. Yksinkertaisessa lieriöprojektiossa oleva mosaiikki kuvista TCO_MAP_02_N36E030N33E033SC, TCO_MAP_02_N36E027N33E030SC, TCO_MAP_02_N33E030N30E033SC ja TCO_MAP_02_N33E027N30E030SC. Kuva: JAXA / Kaguya (SELENE) / T. Öhman.

P.S. 28.11.2016: En saanut juttuun oikein luontevasti mukaan myöskään Kaguyan HDTV-kameran perspektiivikuvaa, joten laitetaanpa sekin tänne. Valo tulee kuvassa hieman liian pystyyn, jotta se onnistuisi olemaan oikein dramaattinen, mutta on näissä perspektiivikuvissa silti aina oma erityinen viehätyksensä. HDTV-aineistosta tehty Posidoniuksen ylilento löytyy JAXAn Youtube-kanavalta.

Perspektiivinäkymä Posidoniuksen yli. Kuva: JAXA / NHK / Kaguya (SELENE) / HDTV / sh_20071118T182130_wm8_1206_bl / T. Öhman.

P.P.S. 18.12.2016: Zeniitti 5/2016 ilmestyi, joten Posidonius-artikkelinikin on nyt sitten luettavissa.