Dick Gordon (1929–2017)

Apollo 12:n komentomodulin ja Gemini 11:n pilotti Richard Francis Gordon Jr. kuoli kotonaan Kalifornian San Marcosissa 6.11.2017. Hän oli syntynyt Seattlessa 5.10.1929. Ennen uraansa laivaston koelentäjänä Dick Gordon oli opiskellut kemiaa valmistuen kandidaatiksi Washingtonin yliopistosta vuonna 1951. Gordon olikin yksi harvoista NASAn alkuvuosien astronauteista, joilla oli luonnontieteellinen koulutus. Hän oli pyrkinyt astronautiksi jo toisessa hakuerässä vuonna 1962, muttei tullut tuolloin valituksi. Parhaan ystävänsä Pete Conradin kannustamana hän kuitenkin haki uudelleen, ja hyväksyttiin NASAn kolmannelle astronauttikurssille lokakuussa 1963 yhdessä mm. Al Beanin kanssa.

Dick Gordon (5.10.1929–6.11.2017). Kuva: NASA.

Dick Gordonin ensimmäinen avaruuslento tapahtui Pete Conradin kanssa syyskuussa 1966. Gemini 11 (tai Gemini XI; ei NASAkaan tiennyt, miten Gemini-lennot olisi pitänyt numeroida) oli kolmipäiväinen lento, jolla Gordon teki kaksi avaruuskävelyä. Näistä ensimmäinen oli useiden muiden Gemini-avaruuskävelyjen tapaan fyysisesti äärimmäisen vaativa. Conrad joutuikin määräämään ystävänsä lopettamaan avaruuskävelyn hieman ennen aikojaan, sillä Gordonin syke oli 150:ssä, eikä hän silmiin valuvan hien ja höyrystyneen kypärän visiirin vuoksi nähnyt juuri mitään.
Jälkimmäinen avaruuskävelyistä oli huomattavasti helpompi, sillä Gordon seisoi avoimessa luukussa ja lähinnä vain otti valokuvia. Tämä "stand-up EVA" oli niin leppoisaa touhua, että niin Gordon kuin aluksen sisällä ollut Conradkin nukahtivat sen aikana.

Dick Gordon palaamassa avaruuskävelyltä Atlantin yläpuolella Gemini 11 -lennolla syyskuussa 1966. Kuva: NASA.

Apollo 12 -lennolle marraskuussa 1969 Conrad ja  Gordon saivat mukaansa kolmannen laivaston miehen, Al Beanin. Tämä neljäs, Surveyor 3 -laskeutujan luo reilut 100 km Lansbergista kaakkoon sijaitseville laavatasangoille suuntautunut kuulento oli monin tavoin poikkeuksellinen, mutta eritoten se oli sitä inhimilliseltä kannalta: se oli ainoa Apollo-lento, jonka miehistön muodostivat hyvät ystävykset. Ulkoisesti näkyvimpänä merkkinä tästä täysin poikkeuksellisesta yhteenkuuluvuudesta olivat tietenkin Conradin, Gordonin ja Beanin samanlaiset Corvettet. 

Pete Conrad, Dick Gordon ja Al Bean North Americanin tehtaalla testaamassa komentomodulia. Kuva: NASA.

Yankee Clipper -komentomodulin pilottina Dick Gordon jäi Kuun kiertoradalle Pete Conradin ja Al Beanin laskeutuessa pinnalle Intrepidillä. Gordon olisi kuitenkin palavasti halunnut päästä kävelemään Kuussa. Tämän tavoitteen saavuttaminen olikin hyvin lähellä: mikäli Nixon ei olisi perunut jo valmisteltuja Apollo-lentoja, olisi Gordon todennäköisesti komentanut Apollo 18 -lentoa. Sen kohteena olisi luultavimmin ollut joko Gassendi tai Copernicus. Todettakoon näin sivumennen, että Apollo 18:n komentomodulin pilottina olisi todennäköisesti ollut Vance Brand, ja Kuun pinnalle olisi Gordonin kanssa laskeutunut luultavasti Joe Engle, viimeinen elossa oleva X-15-pilotti. Mahdotonta ei olisi ollut sekään, että Gordon olisi ollut Apollo 17:n komentaja, sillä se tosiseikka, että Gene Cernan hölmöyksissään rysäytti helikopterin jorpakkoon ja siinä hötäkässä lähes tappoi itsensä, olisi hyvinkin voinut johtaa lentojen vaihtoon. Näin ei kuitenkaan käynyt, eikä Dick Gordon koskaan päässyt toteuttamaan unelmaansa Kuun pinnalla kävelystä.

Lähdettyään NASAsta vuonna 1972 Gordon vietti vuosia New Orleans Saintsin jenkkifutisjoukkueen sikariportaassa. Loppuosa hänen työurastaan kuluikin sitten perinteisemmissä töissä erilaisissa teknologiateollisuuden johtotehtävissä. Dick Gordonin läheinen ystävyys Pete Conradin kanssa säilyi loppuun, eli Conradin vuonna 1999 tapahtuneeseen ennenaikaiseen kuolemaan saakka

Kevyet mullat.

Chang'e 5 Mons Rümkerille ja takaisin?

Kiinan avaruushallinto julkisti keskiviikkona Chang'e 5:n laskeutumispaikan. Muun muassa hongkongilaisessa The Standard -lehdessä ja Kiinan virallisimmassa englanninkielisessä lehdessä China Dailyssa julkaistun jutun mukaan Chang'e 5 laskeutuu Mons Rümkerille ja toimittaa sieltä näytteitä takaisin Maahan vielä tämän vuoden aikana. Aiempien tietojen perusteella todennäköisenä laukaisuajankohtana pidetään marraskuuta.

Muhkurainen Mons Rümker Apollo 15:n kuvaamana kesällä 1971. Rümker E:n läpimitta on noin 7 km. Kuva: NASA / Apollo 15 / Kipp Teague / AS15-97-13252 / T. Öhman.

Kohdevalintaa voi pitää kunnianhimoisena ja tieteellisesti erittäin kiinnostavana. Harrastajienkin hyvin tuntema Mons Rümker sijaitsee Oceanus Procellarumissa, Aristarchuksen ylängöltä noin 500 km luoteeseen. Kyseessä on noin 70 km:n läpimittainen ja noin kilometrin korkuinen vuori. Sen pienelläkin kaukoputkella muhkuraisena näkyvä pinta on hämmästyttänyt Kuun ystäviä vuosisatoja. Nykyisin Mons Rümkerin useimmiten oletetaan koostuvan ympäröiviä Procellarumin basaltteja piirikkaammasta ja sen vuoksi sitkaammasta laavasta.¹ Se edustaa Kuun mittakaavassa myös varsin nuorta magmaattista toimintaa. Yksikään Apollo- ja Luna-lennoista ei tuonut näytteitä vastaavilta alueilta, joten Mons Rümkerin näytteiden saaminen Maahan tutkittavaksi antaisi erittäin tärkeän kiinnekohdan kaukokartoitustietojen vertaamiseen Kuun kivien todelliseen koostumukseen. Samalla näytteet tietenkin avaisivat uuden ikkunan Kuun magmaattisen menneisyyten. Odotan Chang'e 5:ttä erittäin suurella mielenkiinnolla!   

Mons Rümker sijaitsee lähipuolen luoteisosassa  Ocenanus
Procellarumin tasankojen ympäröimänä. Kuva: Virtual
Moon Atlas / LRO WAC / T. Öhman.

Ai niin, Kiinan kuulennoista puheen ollen, Chang'e 3 on kolmen ja puolen vuoden jälkeen sitkeästi toiminnassa, ja sen ultraviolettiteleskooppi tuottaa edelleen dataa. Se voi ainakin energiantuotannon puolesta tehdä niin vielä vuosikymmeniä. Ei ollenkaan hullumpi saavutus. Saa nähdä, ovatko kiinalaiset amerikkalaisia kollegojaan fiksumpia ja antavat mittausten jatkua niin pitkään kuin mahdollista.

NASAn nyhjätessä edelleen ilman määränpäätä ja eurooppalaisten kuusuunnitelmien ollessa kaukana tulevaisuudessa, on Kiinan päämäärätietoista ja toistaiseksi erittäin menestyksekästä kuuohjelmaa äärimmäisen kiinnostava seurata, oli sen geopoliittisista motiiveista mitä mieltä tahansa. Enemmän tai vähemmän yksityiset kuulentohankkeet tuovat myös oman kiehtovan lisänsä soppaan. Nyt ei ole ollenkaan huono aika olla kuuhullu.

P.S. 8.6.2017 klo 01.30. Kun kerran sattui Kuu näkymään matalalla keskiyön Auringon paisteessa ja kun vaihe sattui olemaan otollinen, niin pitihän tulevaa näytteenhakupaikkaa myös saman tien vilkaista. Eihän siitä lintuputkella noin matalalla valoisalla taivaalla tietenkään mitään muuta nähnyt kuin että siellä se olla törötti missä ennenkin, mutta tärkeintä olikin fiilistely.

Mons Rümker Rovaniemen Korkalovaarassa 8.6.2017 klo 00.57 Kowa TSN-821:n läpi Canon Ixus 70 -digipokkarilla. Kuva: T. Öhman.

¹P.P.S. 11.6.2017: Levitin vanhentunutta ja virheellistä tietoa. Mons Rümkerin koostumus poikkeaa rauta- ja titaanipitoisuudeltaan hieman ympäristöstään, mutta on silti basalttista. Sitkaamman liikkuvuuden syynä voi olla ennemminkin alhaisempi purkauslämpötila ja/tai suurempi kiteytymisaste. Tuliperäinen toiminta Rümkerilla sisältää laavavirtausten lisäksi myös räjähdysmäisiä, pyroklastisia vaiheita, mikä viittaa suurempaan herkästi haihtuvien aineiden määrään magmassa. Se myös osaltaan selittää muhkuraista muotoa.

Linkkaamatta ja mainitsematta jäi myös se, että  jos olisi seurannut asioita tiiviimmin, Mons Rümker ei olisi ollut kiinalaisten kohdevalintana mikään yllätys, sillä sitä ehdotettiin Chang'e 5:n kohteeksi viime vuonna.