Lokakuu 2023 kuvina

Viimeisimmät päivitykset 10.10.2023

Lokakuun kuvat Kuusta noudattelevat tuttua linjaa, eli ellei toisin ole sanottu, kuvat on otettu Nikon CoolPix P900:lla jalustalta Äänekoskella ja ne on yleensä aika kevyesti käsitelty.

10.10.2023

Kuu maatamoineen oli varsin lähellä Regulusta ja Venusta, joten pitihän tilanteesta yrittää ottaa kuva. Ei tuo häävisti onnistunut. Tarkennuksen kanssakin sai taas taistella, mutta ainakin valotukset itse Kuusta osuivat tänä aamuna noin klo 06.40–07.00 hieman paremmin kohdalleen kuin eilen. Ohuita stratocumuluksen riekaleita pyöri pientä kiusaa tekemässä.

Alareunassa Venus, siitä ylävasemmalle Leijonan kirkkain tähti Regulus. 10.10.2023 klo 06.43.

 

10.10.2023 klo 06.46.

Humorumin törmäysallas ja sitä suurelta osin täyttävä Mare Humorum kuuluvat suosikkitörmäysrakenteideni joukkoon. 10.10.2023 klo 06.48.

Baillya ympäröivät Zucchius (63 km), Bettinus (72 km) ja Kircher (71 km) näkyivät tänä aamuna lähinnä vain mustuuden täyttäminä valorinkuloina. Kannattaa verrata eilisaamun näkymään. 10.10.2023 klo 06.51.

Kuun suurin laavauoma eli Schröterin laakso erottuu heikosti, kun tietää mistä (Aristarchuksen ylängöltä) sitä etsii. 10.10.2023 klo 06.52.

Turhan paljon zoomailtu. 10.10.2023 klo 06.52.

9.10.2023

Olin varsinaisesti havaitsemassa Jupiteria kaukoputkella, mutta sinä aikana kun mänty esti Jupiterin ihailemisen, otin noin klo 02.50–03.02 jokusen kuvan vielä alle kahdessakymmenessä asteessa olleesta Kuusta. Sirppi oli jo sen verran kapeahko, että CoolPixillä alkoi olla vaikeuksia tarkennuksen kanssa. Lisäksi ylängöt tuppaavat sirppikuvissani aina ylivalottumaan normaaliakin pahemmin.

9.10.2023 klo 02.55.

Melko alhaalla oikeassa reunassa oleva Hainzel näyttää tässä valaistuksessa ihan Gemini-kapselilta. 9.10.2023 klo 02.57.

 

Kuvan yläreunassa säteiden ympäröimänä on Kepler (29 km). Alareunassa on Bailly (301 km) ja sen sisällä Bailly B (62 km). Ylhäällä Baillyä reunustavat vasemmalta Zucchius (63 km), Bettinus (72 km) ja Kircher (71 km). 9.10.2023 klo 02.58.

Tässä tämä ylikäsitelty kuva näyttää vielä rujommalta kuin sen parissa värkätessäni. Länsireunan ylivalotusongelma tulee ainakin hyvin demonstroiduksi... 9.10.2023 klo 02.59.

6.10.2023

Alkuyö oli ollut selkeä, mutta kun vartin yli kahden tienoilla reilu viimeinen neljännes oli noussut tarpeeksi ja tullut itselleni helpompaan kuvaussuuntaan, tulivat myös stratocumulus-pilvet. Ne vain sotkivat kuvaa eivätkä tehneet edes kunnollista kehää. Muuten yö oli hieno, pari astetta pakkasta. Suuri itäinen libraatio, kuutisen astetta, näkyy eritoten siinä, että Oceanus Procellarum yltää oikeastaan kiekon länsireunaan saakka. Eteläinen libraatio oli samaa luokkaa, mutta tähän hätään ei ole aikaa tutkailla, mitä tuolla syvässä etelässä oikein erottuu.

6.10.2023 klo 02.13.

6.10.2023 klo 02.14.

Etelän ylänkömaisemaa hallitsee tuttuun tapaan 231-kilometrinen Clavius. 6.10.2023 klo 02.14.

6.10.2023 klo 02.15.

Vasenta puoliskoa komistavat Kepler ja Copernicus kirkkaine säteineen, keskeltä oikealle on Ptolemaeus–Alphonsus–Arzachel-kolmikko. 6.10.2023 klo 02.16.

Stratocumulus-hussakka oli harvinaisen tympeää. 6.10.2023 klo 02.17.