Vuosien varrella olen pitänyt tapanani koostaa tänne keskeisimmät havaitsemista helpottavat tiedot kuunpimennyksistä, jotka ovat Suomesta nähtävissä. Perinteiden vuoksi siis mainittakoon, että ensi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, eli varhain aamulla 16.5.2022 tapahtuu täydellinen kuunpimennys, josta kotvanen on teoriassa nähtävissä myös Suomessa.
Kyseessä on kuitenkin Suomessa pysyttelevien havaitsijoiden näkökulmasta täysin mahdoton pimennys: vain puolivarjopimennyksen alku on edes periaatteessa nähtävissä, ja sekin vain maamme lounaisosissa hyvin matalalla valoisalla taivaalla. MoonCalc-sivuston mukaan puolivarjopimennyksen alkaessa klo 04.32 esimerkiksi Turussa Kuu on vain asteen korkeudella, siis kahden läpimittansa verran horisontin yläpuolella. Kuu laskee lounaaseen jo parikymmentä minuuttia myöhemmin, joten käytännössä minkäänlaista havaittavissa olevaa häivähdystäkään pimennyksestä ei voi nähdä. Tietysti lounaisrannikolla voi valokuvata vaikkapa merihorisonttiin laskevaa Kuuta. Silloin tulee periaatteessa taltioineeksi myös kuunpimennyksen, mutta eipä valokuvistakaan noin mitätön himmeneminen erotu, semminkin kun horisontissa on aina kaikenlaista töhnää sotkemassa.
Pimennys on nähtävissä täydellisenä läntisessä Euroopassa ja Afrikassa, mutta parhaiten Pohjois-Amerikan itäpuoliskolla ja Etelä-Amerikassa. Viime talven Tongan tulivuorenpurkauksen vuoksi joissakin ennusteissa on uumoiltu, että ilmakehässä oleva ylimääräinen tuhka tekisi pimennyksestä tavallista tummemman. Lisäksi pimennyksen aikana tapahtuu tähdenpeittoja (eli pimentynyt Kuu kulkee tähden editse). Näiden hieman harvinaisempien höysteiden vuoksi ainakin itse etsiskelen maanantaiaamuna netistä kuunpimennyskuvia vähän tavallistakin suuremmalla mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti