Kevyttä kesäviihdettä, osa 2: Mars- ja Merkurius-kuvia Kortesjärvellä

NASAn Pohjoismainen planeettakuva-arkisto ja sen myöhempi historia

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA perusti vuonna 1977 alueellisten planeettakuva-arkistojen verkoston (Regional Planetary Image Facility Network). Arkistojen tarkoituksena on välittää NASAn planeettatutkimusohjelmien tuottamaa kuva-, kartta- ja mittausaineistoa tutkijoille, opiskelijoille, tiedotusvälineille, kouluille ja suurelle yleisölle. Nykyisin aineistojen muututtua valitettavasti yhä enenevissä määrin ainoastaan sähköiseen ja yleensä erittäin vaikeasti hyödynnettävään muotoon, oleellinen osa arkistojen tehtävää on aineiston käsittely ja jakelu käyttökelpoisessa ja ymmärrettävässä formaatissa. Planeettetutkimuksen popularisointi onkin aina ollut keskeinen piirre NASAn planeettakuva-arkistojen toiminnassa.

NASAn planeettakuva-arkistoja on nykyisin Yhdysvalloissa yhdeksän, muualla maailmassa seitsemän. Suomea lähimmät arkistot sijaitsevat Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja Roomassa. Vuodesta 1990 alkaen Oulun yliopistossa dosentti Jouko Raitalan vetämän planeettageologian tutkimusryhmän hellässä huomassa toimi kuitenkin NASAn Pohjoismainen planeettakuva-arkisto (Nordic Regional Planetary Image Facility, NRPIF). Arkisto päätyi Ouluun Joukon erinomaisten NASA-kontaktien ja pitkällisen työn tuloksena. Arkiston toiminta päättyi tutkimusryhmän lakkauttamisen myötä noin vuonna 2010, eikä aiemmin NASAn omistamille kuville löytynyt enää kotia.

NRPIFfin pääarkistohuone loistonsa päivinä. Kuva: J. Korteniemi.

NRPIFfin seminaarihuonetta käytettiin paitsi ryhmän kokouksiin  ja muihin palavereihin, myös tutkimuksen tekoon ja mm. koululaisryhmien vierailuihin. Kuva: J. Korteniemi.

Suomen johtavat Venus-tutkijat V.-P. Kostama ja 

M. Aittola Magellan-kuvien äärellä NRPIFfissä. 

Kuva: J. Korteniemi.

NRPIFfissä oli tuhansittain kuvia ja karttoja eri planeettalennoilta. Erityisen kattava oli kokoelma karttoja ja kuvia Kuusta. Esimerkiksi Apollo-lennot mahdollistaneiden Lunar Orbiter -luotainten kuvia ei tiettävästi ollut silloin eikä nykyisinkään missään muualla Euroopassa. Myös Apollo 15–17-lentojen kartoituskameroiden kuvat löytyivät arkistosta. Länsimaissa melkoisen ainutlaatuista aineistoa oli neuvostoliittolaisten Venera-luotainten tutkakuvista koostettu kartasto Venuksesta. 

Lisäksi niin oululaistutkijoiden ja -opiskelijoiden kuin ulkolaisten tutkijavieraidenkin erityisen aktiivisessa käytössä oli käytännössä täydellinen kokoelma suuria ja laadukkaita Magellan-luotaimen tutkakuvia Venuksesta. Niiden pohjalta syntyi melkoinen läjä väitöskirjoja, lisensiaatintutkielmia ja pro graduja, sekä tietenkin tutkimusartikkeleita. Lyhyesti sanottuna NRPIFfin kokoelma oli niin kulttuurin- ja tieteenhistoriallisesti kuin tutkimuksellisestikin lähes korvaamattoman arvokas ja edelleenkin käypää tutkimusaineistoa.

NRPIFfin tutkimushuone. Ennen kuin sain 

oman työhuoneen planetologian ryhmästä, vietin

 runsaasti laatuaikaa kuvassa näkyvän Macin 

äärellä etenkin Marsin törmäyskraattereita 

tutkien. Kuva: J. Korteniemi.

Suuressa viisaudessaan ja asiaa epäilemättä tarkkaan harkittuaan Oulun yliopisto lopulta päätti, että paras tapa käyttää planeettakuva-arkiston ainutlaatuista aineistoa on hyödyntää sitä Oulun kaupungin kaukolämmön tuotannossa, siis toisin sanoen polttaa tuhannet valokuvavedokset, paperikartat, diat, videot, CD:t ja kirjat. Kumma kyllä, ajatus ei miellyttänyt Raitalan ryhmässä planeettageologisen oppinsa saaneita tutkijoita, jotka muodostivat pääosan vuonna 2013 perustetun Arctic Planetary Science Institute ry:n (APSI) aktiivijäsenistöstä. APSI otti moraalisen vastuun kuvista ja päätti etsiä niille turvallisen sijoituspaikan, jossa kuvat myös palvelisivat alkuperäistä tarkoitustaan.

Viisi vuotta sitten, kesäkuussa 2016, arkistolle löytyi uusi koti: kuvat siirtyivät Euroopan suurimman kraatterijärven rannalle Lappajärvelle Järviseutu-Seura ry:n omistukseen. Tästä kertoi sujuvasanainen kollegani, arkiston pelastustyössäkin ansioitunut Jarmo Korteniemi Tiedetuubin jutussaan.

Ensimmäisessä sijoituspaikassaan Lappajärvellä planeettakuvat olivat erittäin tiiviisti pakattuina, mutta silti saavutettavissa. Vaikka arkistoa ei mainostettukaan, saksalainen tutkijavieraskin kävi aineistoon tutustumassa. Kuva: T. Öhman.

Kesällä 2018 työnimellä "Kraatterijärven planeettakuva-arkisto" kulkenut kokoelma siirtyi Lappajärveltä Vimpeliin. Tuolloin kävin arkiston tärkeimmät kuvat yksitellen läpi, sekä järjestin ja luetteloin ne (joskin runsain mitoin järjestelytyötä etenkin karttojen osalta on vielä tekemättä). Kirjoittelin silloin muutaman blogitekstinkin aiheesta. Kuvia ja osin tässäkin käsittelemääni taustaa on luettavissa tästä jutusta, lyhyt kuvaus Mount Marilynistä löytyy täältä, ja vastaavanlainen kevytkatsaus Messiereihin puolestaan täältä. 

Vimpelissä oli hyvä luetteloida Apollo 16 -kuvia. Kuva: T. Öhman.

Kuvia oli tarkoitus käyttää APSIn hyväksymien periaatteiden mukaisesti kraatteritutkimuksen ja planeettageologian opetus- ja popularisointityössä. Tätä tarkoitusta varten kuvista koottiin kolme näyttelykokonaisuutta, eli Lappajärven vertailukohdat, Suomalaiset Kuussa, ja Apollo-lentojen 50-vuotisjuhlien (2018–2022) vuoksi erityisen ajankohtainen Apollo-näyttely.

Koska maailmankaikkeudessa tapahtuu omituisia asioita, nämä valmiit näyttelyt, joissa oli itse kuvien ja johdantoposterien lisäksi myös QR-koodien takana kustakin kuvasta kertova äänitiedosto, samoin kuin aiheeseen liittyviä videopätkiä, eivät koskaan nähneet päivänvaloa. Viimeksi tarkistaessani kalliisti kehystetyt kokonaisuudet makasivat edelleen käyttämättöminä varastossa. Kevyesti ketutti.

Alkukesästä 2019 kuva-arkiston omistussuhteissa tapahtui jälleen muutos, ja koko arkisto siirtyi Lappajärven kunnan omistukseen. APSI säilytti veto-oikeutensa, joten sikäli kuvien tulevaisuus on turvattu. Myös Järviseutu-Seuralla pysyi oikeus käyttää arkiston kuvia alkuperäiseen tarkoitukseen.

Tämänhetkisessä sijaintipaikassaan Lappajärvellä kuva- ja karttalaatikot ovat turvassa, mutta siirron jäljiltä enimmäkseen vielä muoveihin käärittyinä, eikä tila ole ideaalinen kuvien parissa työskentelyyn. Pääasia kuitenkin on, että ainutlaatuinen aineisto on kuivassa, lämpimässä ja lukitussa paikassa. Kuva: T. Öhman.

 

Mars- ja Merkurius-näyttelyt Kortesjärvellä

Kesällä 2020, samalla kun Järviseutu-Seura päätti tehdä Raamatun kivet -näyttelyn, virkosi ajatus myös uusien planeettakuvanäyttelyiden kokoamisesta kesäksi 2021. Viimeisimpien Mars-mönkijöiden ja -luotainten armadan ollessa tuolloin lähtövalmiina ja nyt jo onnistuneesti Marsin pinnalla ja kiertoradalla, oli Mars-näyttely Viking- ja Mariner 9 -kuvista ilmeinen valinta. Euroopan avaruusjärjestön BepiColombo-luotain puolestaan on matkalla Merkuriukseen mukanaan suomalaista huipputekniikkaa, joten Mariner 10 -kuvista ja niiden  pohjalta koostetusta Atlas of Mercury -kartastosta oli hyvä tehdä pieni näyttelykatsaus tähän suuren yleisön silmissä valitettavan heikosti tunnettuun taiteilijoiden planeettaan.

Eräitä kokoelman planeettakuvia esiteltiin aikoinaan muutamissa tilaisuuksissa, esimerkiksi vuoden 2016 Lappajärven ja Vimpelin markkinoilla, Kokkolassa tutkijoiden yössä, sekä Suomen ensimmäisessä International Observe the Moon Night -tilaisuudessa Evijärvellä. Kuluva kesä on kuitenkin tiettävästi ensimmäinen kerta, kun entisen NASAn Pohjoismaisen planeettakuva-arkiston kokoelman aarteita on näyttelyjen muodossa suurelle yleisölle hieman pidempiaikaisesti tarjolla. 

Näyttelyt on nyt siis toteutettu ja pieni valikoima kuvia on yleisön nähtävillä. Kuvat omistaa Lappajärven kunta, mutta minä toteutin näyttelyt Järviseutu-Seuralle. 

Mars- ja Merkurius-näyttelyt ovat omia kokonaisuuksiaan. Molemmat ovat kuitenkin yhtä aikaa esillä Kauhavan Kortesjärvellä Markin museossa, osoitteessa Jääkärintie 71. Museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 12–17 8.8.2021 saakka. Sitä ylläpitää Kortesjärvi-Seura ry.

Mariner 9 -kuvia on esillä neljän pienen kuvan verran. Kuva: T. Öhman.

Markin museossa on planeettakuvien ohella esillä runsaasti kiinnostavaa esineistöä Kortesjärven historiasta, johon ehdottomasti kannattaa tutustua. Museoon on vapaa pääsy.

Lienee syytä korostaa, että vaikka osa esillä olevista kuvista on löydettävissä Internetistä (kunhan vain tietää mitä ja mistä etsiä, mikä ei aina planeettadatan kohdalla ole ollenkaan yksinkertaista), kyse ei ole mistään nettikuvien tulosteista, vaan nämä ovat NASAn tekemiä laadukkaita vaikkakin iäkkäitä ja tutkimus- ja opetuskäytössä paikoin kuluneita valokuvavedoksia. Esimerkiksi joitakuita esillä olevista Viking-luotainten kuvista käytännössä käsityönä tehdyistä Mars-mosaiikeista ei netistä löydä laisinkaan (niitä ei välttämättä ole olemassa käyttökelpoisessa sähköisessä muodossa ollenkaan, joskaan varmaa tämä ei ole).

Kortesjärven planeettakuvanäyttelyt on suunnattu ihmisille, joilla on lähtökohtaisesti edes jonkinlainen orastava kiinnostus planeettoja kohtaan. Niinpä näyttelyistä kyllä käy ilmi, missäpäin aurinkokuntaa Mars ja Merkurius kiertävät ja millaiset ovat olosuhteet niiden pinnalla, mutta missään ei kerrota, mikä on ”planeetta”. Niinpä lapsukaisia silmällä pitäen pyrkimyksenä on osallistaa museossa vierailijoita ja saada vitriineihin esille kävijöiden omia avaruuslegoja, rakettien tai planeettojen pienoismalleja yms. asiaankuuluvaa ihmeteltävää. Tavaraa sopii tuoda ihan reilusti, sillä näin muutama päivä avajaisten jälkeen esillä on vasta vanha telluurio, Suomen eturivin kuukuvaajiin lukeutuvan Oskari Syynimaan 3D-tulostama topografinen kuupallo, samoin kuin Oskarin valokuvaama upea kuva, joka paitsi osoittaa, kuinka runsaasti yksityiskohtia taitava harrastajakin pystyy kuvaamaan Marsin pinnalta, myös havainnollistaa Marsin ja Kuun näennäiset läpimitat suhteessa toisiinsa. Sivumennen sanoen, paikallinen ammattimies kun on, Oskari sattumalta vastasi myös tyylikkäiden tekstikylttien ulkoasusta ja valmistuksesta.

Stereokuvien ystävät voivat yrittää pistää silmänsä ristiin tämän Merkuriuksen kraattereita esittelevän stereoparin äärellä. Kuva: T. Öhman.

 

Samalla kun käy Markin museossa, kannattaa vierailla myös tien toisella puolella. Sieltä nimittäin löytyvät sekä Kortesjärvi-Seuran ylläpitämä Luontomuseo että kaikkien jääkäriliikkeestä ja Suomen itsenäistymisen ajan historiasta kiinnostuneiden ehdoton käyntikohde, eli Suomen jääkärimuseo.

Jos planeetat vähänkään kiinnostavat, ei Kortesjärven Mars- ja Merkurius-näyttelyiden pitäisi olla ylivoimaisen laajoja. Kummastakin planeetasta on Jarmo Korteniemen tyylikästä infografiikkaa sisältävien yleisesittelyposterien lisäksi näytillä yhdeksän kehystettyä kuvaa (tai useammasta osakuvasta tehtyä koostetta). Näyttelyvieraiden toivotaan tuovan vitriineihin esille esimerkiksi omia avaruusaiheisia pienoismalleja, leluja, ynnä muuta asiaankuuluvaa. Kuva: T. Öhman.