tiistai 11. tammikuuta 2022

Tammikuu 2022 kuvina

Tammikuun ensimmäisen ja toisen viikon taitteessa Kuun koilliset osat olivat hyvin näkyvissä, sillä niin pohjoinen (n. 6,5°) kuin itäinenkin (n. 7,5°) libraatio oli huomattavan suuri. Koillisen libraatiovyöhykkeen huomattavin piirre on Humboldtianumin törmäysallas ja sen sisäosia täyttävä Mare Humboldtianum. Osittain havaintopaikan vaillinaisen havaintolaitevalikoiman, mutta etenkin pilvien vuoksi Humboldtianumin alueen ihailu jäi kuitenkin jokseenkin vaillinaiseksi. Jonkinlaista todistusaineistoa tilanteesta kuitenkin tallentui.

8.1.2022 puoli viiden maissa iltapäivällä taivas oli vielä vaalea ja Kuu loisteli pilvien läpi. Käsivaralta täristeltyä kuvaa ei tuon suurempana juuri ole vara katsella:

8.1.2022 klo 16.34, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Iltauutisten aikaan pilvet olivat vähän vähemmän tiellä, mutta Kuu vastaavasti matalammalla, joten kovin kummoista näkymää ei silloinkaan ollut tarjolla. Punerrus johtuu Kuun olemisesta jo melko matalalla, mutta en ihan tiedä, miksi kamera päätti tehdä kuvasta myös tuollaisen vihertävän. Joka tapauksessa Mare Crisiumin itäpuolella Mare Marginis ja kaakkoispuolella Mare Smythii näkyvät varsin mukavasti. Smythiin ja Crisiumin välissä on Mare Undarum.  

8.1.2022 klo 20.32, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Kaikessa suttuisuudessaan ja värien tunkkaisuudessaankin tämä oli ehkä illan paras(?) näkymä Humboldtianumin seutuun, jonne keltainen viiva osoittelee:

8.1.2022 klo 20.33, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Iltapäivällä ja alkuillalla 9.1.2022 keli oli parempi, eli pilviä ei ollut, mutta pakkasta oli viitisentoista astetta. Libraatiokin oli vielä varsin suotuisa noiden itäisten ja koillisten alueiden kannalta. Väritasapaino on edelleen ällöttävän vihreän puolella, joten lienen tönköillä sormillani vahingossa säätänyt sen itse. Käsittely meni tuossa vähän överiksi:

 

9.1.2022 klo 16.39, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Tässä kuvassa hieman hahmottuu se tosiseikka, ainakin kun asian tietää, että Mare Humboldtianum täyttää vain Humboldtianumin altaan sisäosia:

9.1.2022 klo 16.40, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

RAT-31 on palvellut minua etenkin Kuun, planeettojen ja Auringon katselussa jo reilut 35 vuotta ja tekee niin edelleen, nykyisin tosin satunnaisesti Alahärmän taivaan alla oleillessani:

9.1.2022 klo 17.52, Alahärmä, Nikon CoolPix P900.

Kuten muinakin iltoina, myöhemmin stratus-pilvet tulivat taivaalle. Pienen kehän lisäksi niistä ei muuta iloa sitten ollutkaan:

9.1.2022 klo 21.13, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Alkuillalla 10.1.2022 tilanne oli jälleen pitkälti sama, eli ohuet stratus-pilvet olla möllöttivät Kuun edessä, mutta tällä kertaa oli näkyvissä sentään kaksoiskehä:

10.1.2022 klo 18.22, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Pakkanen oli hivenen kahdenkymmenen kylmemmällä puolella, Kuu oli ehtinyt jo reiluksi ensimmäiseksi neljännekseksi, eivätkä pilvet pahemmin sotkeneet kuvaa, johon löytyi jo järkevä väritasapainokin:

10.1.2022 klo 18.25, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

 

Eteläiset ylängöt olivat tietenkin hienosti näkyvissä. Maineikas kolmikko Ptolemaeus–Alphonsus–Arzachel oli juuri tullut kraattereiden pohjia lukuun ottamatta näkyviin, mutta etelämpänä vähemmän tunnettu Maginus (D=156 km, prenektarinen) olisi ollut lähitarkastelussa vielä hienompi, sillä sen läntinen reuna oli juuri ilmestymässä valorenkaaksi pimeyden keskelle (minkä keltainen viiva kuvassa osoittaa):

10.1.2022 klo 18.26, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Edellisenä iltana olin putkella katsonut Mare Marginiksen kirkkaita kiehkuroita, mutta kuviin ne eivät oikein silmiinpistävästi tarttuneet, vaikka toki näkyivätkin. Nyt ne erottuvat selvästi kuvassakin keltaisen viivan kohdalla. Kiehkuroiden ja itäisten merien näkyminen selittyy sillä, että itäinen libraatio oli vieläkin reilut kuusi astetta. Kuva on myös osoitus siitä, että vaikka johonkin tolppaan tai seinään yrittääkin kameraa tukea, käsivarakuvien rajaus näin reippaalla zoomauksella on ainakin minulla yleensä ihan mitä sattuu:

10.1.2022 klo 18.27, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Seuraava kuva on taas kohtalaisen suttuinen, mutta otetaan se mukaan muistuttamaan siitä, että pohjoisessakin on mielenkiintoisia kohteita, kuten keltaisen viivan kohdalla oleva W. Bond (D=171 km, prenektarinen):

10.1.2022 klo 18.27, Alahärmä, Nikon CoolPix P900 käsivaralta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti