Joulukuu 2021 kuvina

Kuusta tulee napsittua kuvia melko usein, käytännössä aina kun siihen mahdollisuuksia on. Joskus niitä tulee twiittailtua, mutta monesti ei. Kuvat jäävät pitkäksi aikaa kameran muistikortille, kunnes ne jossain vaiheessa päätyvät makaamaan tyhjän pantiksi ulkoiselle kovalevylle. Hyvin harvoin niihin tulee alkuvilkaisun jälkeen palattua. Eipä silti, kun pelkällä kameraoptiikalla kuvaa – hyvin satunnaisella suttuisella digiscoping-kuvalla höystettynä – eihän noissa rehellisesti sanottuna paljon katseltavaa ole.

Itseni joten kuten tuntien olen aika vakuuttunut, ettei tämä yritys koota ja myös päivitellä käynnissä olevan tai juuri menneen kuukauden kuukuvat aina kuukausittaisen blogitekstin alle tule kovin pitkään jatkumaan, mutta ainahan sitä voi kokeilla. Ideana on siis kirjoittaa hyvin vähän tekstiä tai linkkejä ja pistää näkysälle otsikon mukaisen kuukauden Kuusta ottamiani kuvia, ihan vain omaksi huvikseni. Toki pidätän itselläni oikeuden kirjoitella erikseen vaikka yhdestä kuvasta, jos siltä sattuu tuntumaan.

Kuvat ovat aina lievästi GIMPillä muokattuja (yleisimmin histogrammin lievä venytys ja "highlights"-säädöllä vähän kirkkaimpia alueita tummemmiksi, sekä kevyehkö terävöitys), ellen toisin sano. Tästä lähtee.

15.–16.12. itäinen libraatio oli vielä nelisen astetta, joten itäreunalta näkyy edelleen vähän noita pikkuisen kaukaisempiakin meriä:

‎15.12.2021 klo 22.36, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Tämä on liikaa zoomailtu, mutta kun tuo Humorum vain on yksi suosikkialueistani:

15.12.2021 klo 22.37, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Aristarchuksen ylänkö olisi ollut mukavasti juuri terminaattorilla:

15.12.2021 klo 22.39, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Tässä oli lähinnä ideana tiirailla tuonne Schillerin ja Schiller–Zucchiuksen altaan suunnalle:

15.12.2021 klo 22.40, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Seuraavana iltana 16.–17.12. olin jo alkuillasta seitsemän maissa räpsimässä kuvia:

‎16.12.2021 klo 18.58, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Taas oli se Humorumin seutu tähtäimessä:

16.12.2021 klo 19.01, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tämäkin on liikaa zoomailtu joten sutuksi menee, mutta Aristarchuksen ylängön väriero ympäristöönsä nähden erottuu jo näin vinossa valossa:

16.12.2021 klo 19.04, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Tycho osui tässä kivasti varsin keskelle:

16.12.2021 klo 19.04, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Sen verran Kuun ihailu lähempää houkutti ja kun tilaisuus siihen nyt oli, raahasin myöhemmin yöllä Celestron 8:n pihalle, ja pitkästä aikaa kokeilin myöskin digiscopingia. Akku vaan simahti turhan pian, joskin seeing oli sen verran kamala, ettei siitä juuri olisi kostunut, vaikka se olisi pidempäänkin kestänyt. Siksipä en akunvaihtohommiin viitsinyt ryhtyäkään. Suttuisuudesta huolimatta Schillerin keskusharjannekin sentään näkyy. Omin silmin katsellen kauneinta ja kiehtovinta oli alareunassa loivana lovena näkyvä Bailly, jonka sisältä alkoi loistaa pienempien kraatterien reunoja. Tuo idempi, siis oikeanpuoleinen lienee mitä ilmeisimmin Bailly B, mutta siitä vasemmalle olevaa rantua en äkkiseltään kykene tulkitsemaan:

17.12.2021 klo 01.56, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

 

Tämä hieman enemmän länteen yltävä kuva, johon myös Schickard mahtuu kokonaan, on vähän parempi, kun tuo Bailly B:kin hahmottuu selvemmin kraatterina:

17.12.2021 klo 01.56, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

 

Tämän kuvan tarkoituksena oli tallentaa keskellä alareunaa näkyvä ääriään myöten täyttynyt ja siksi pannukakulta näyttävä omituinen Wargentin:

17.12.2021 klo 01.58, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

 

Tämä vähän vähemmän zoomailtu ja siksi ehkä hitusen vähemmän huono kuva jäi viimeiseksi ennen akun simahdusta:

17.12.2021 klo 01.59, Äänekoski, Celestron 8, 15 mm, Canon Ixus 70.

Viime yönä 19.–20.12. pääsikin katsomaan hieman täysikuusta jo pienenemään päin ollutta, mutta silti kirkkaana korkealla loistanutta Kuuta. Eteläinen libraatio oli nelisen astetta, mutta en ole tarkemmin yrittänyt hahmottaa, toiko se tuolta syvästä etelästä jotain erityisemmin kiinnostavaa näkyviin:

20.12.2021 klo 01.03, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Hieman suttuiseksi taas vetää, joten jälleen kerran vähemmällä zoomaamisella olisi tullut parempi:

20.12.2021 klo 01.05, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tällä kuvalla oli tarkoitus tallentaa näkymä Keplerin ja Copernicuksen säteisiin, sekä jälkimmäisen itäpuolella oleviin pyroklastisiin alueisiin (tummiin töhryihin lähempänä kuvan oikeaa laitaa):

20.12.2021 klo 01.07, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

20.–21.12. Kuu oli vielä idässä iltakahdeksan jälkeen kuvatessani, joten ilmansuunnat näyttävät vähän hassuilta edellisiin kuviin verrattuna. Osa kuvista oli ohuiden stratocumulus-pilvien läpi otettuja, ja Kuu oli juuri naapuritalon katon yläpuolella, joten ylimääräisen suttautumisen lähteitä oli:

20.12.2021 klo 20.02, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Mare Tranquillitatiksen basalttien sinisyys verrattuna Mare Serenitatiksen basaltteihin on ilmeinen ihan omin silminkin katseltuna, mutta pikkaisenkin käsitellyssä kuvassa ero korostuu entisestään:

20.12.2021 klo 20.03, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Langrenus tuolla Mare Fecunditatiksen itärannalla lähellä terminaattoria on 132-kilometrinen upea kraatteri, joka minun mielestäni ei saa osakseen riittävää ihailua. Se on iältään eratostheninen, mutta silti sillä on säteet. Se on ehkäpä merkittävän poikkeus siihen nyrkkisääntöön, jonka mukaan säteiden ympäröimät kraatterit ovat kaikkein nuorimpia eli kopernikaanisia. Kopernikaasena sitä tosin pitkään pidettiinkin, eikä tietenkään lopullista tuomiota asiasta ole annettu:

20.12.2021 klo 20.05, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Cassini's Bright Spot eli Cassinin kirkas täplä eli kraatteri Hell Q:n tuore heittelekenttä loistaa komeasti Tychosta ylöspäin:

20.12.2021 klo 20.07, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Vasemmalla alhaalla loistavat Byrgius A:n säteet. Siitä vasemmalle aivan reunassa erottuu Orientalen allasta lähinnä basalttien muodossa, eli Lacus Veris ja Lacus Autumni. Reunassa törröttävä nyppyläkin lienee joko Cordillera- tai Rook-vuoristoa eli Orientalen rengasta joka tapauksessa:

20.12.2021 klo 20.09, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tämä laaki olisi saanut osua keskemmälle, mutta se on tuon minun viitseliäisyyteni ja kamerajalustan kanssa pelatessa aina vähän sellaista että otetaan mitä sattuu tulemaan:

20.12.2021 klo 20.10, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tässä kaikki nyt tällä kertaa. Jos kuvia vielä tämän kuukauden aikana lisää tulee, niin sitten päivitän tätä samaa tekstiä.

 

Päivittelyä 1.1.2022 (ja ihan pieniä tekstiviilauksia)

Sain jo kertaalleen lähes koko joulukuun valmiiksi, kun Blogger sitten päätti, että hävitetäänpäs edellisen tunnin aikaansaannokset. On nämä käteviä vehkeitä... Kokeillaanpa laittaa nämä päivitykset langoille pienemmissä osissa.

Noin neljätoista tuntia edellisten kuvien jälkeen eli aamupäivällä 21.12.2021 Kuu oli laskemassa vaalealla taivaalla, kun napsin siitä jokusen kuvan:

21.12.2021 klo 10.17, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Kuten mutkittelevasta reunasta näkee, Kuu oli niin matalalla että seeing oli kehno, ja vaalea taivas vei kontrastin. Yksiyiskohtia ei kuvista siis kannata yrittää etsiskellä, vaikka edellä mainittu Langrenus ja sen alapuolella oleva 141-kilometrinen esinektarinen Vendelinus olivat Mare Fecunditatiksen itäreunalla hyvin hollilla: 

21.12.2021 klo 10.20, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Kun ei yksityiskohtia kannattanut yrittää erottaa, saattoi kokeilla taiteellisempia pläjäyksiä, vaikkei tuota taiteellista näkemystä minulle ole suotukaan:

21.12.2021 klo 10.44, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Aamun viimeinen laaki oli vähän tavallisempi näkemys laskevaan Kuuhun:

21.12.2021 klo 10.46, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Aamulla 22.12. katselua ja kuvausta hieman kiusasivat ohueanlaiset altocumulus-pilvet, joista kuitenkin oli se ilo, että vähäpätöisen kehän ne Kuun ympärille loihtivat:

22.12.2021 klo 07.54, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Kuu olisi ollut mainiossa vaiheessa ihan kunnon havaintojakin ajatellen, mutta siihen ei nyt ollut mahdollisuuksia:

22.12.2021 klo 07.52, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Idässä Mare Crisiumin länsiranta olisi ollut mainiosti näkyvillä. Koillisessa puolestaan terminaattorilla oli aina kaunis kraatterikaksikko Hercules (läntisempi, D=68 km, eratostheeninen) ja Atlas (D=88 km, myöhäisimbrinen)

22.12.2021 klo 07.55, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Kaakossa taas olisi tarjolla ollut monimuotoinen ja kummallinen Janssen (virallisesti D=201 km, esinektarinen), joka ansaitsisi joskus oikein pidemmänkin kirjoituksen:

22.12.2021 klo 07.58, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

Tässä Äänekosken ns. linja-autoasemalla käsivaralta otetussa kuvassa ei maisemilla herkutella, eikä Kuukaan näytä oikein miltään. Se onkin tässä vain muistutuksena bussista, joka ei koskaan saapunut (tunti -15°C:ssa riitti, sitten tilasin taksin):

22.12.2021 klo 10.11, Äänekoski, Nikon Coolpix P900.

 

Jouluaattoyönä 24.–25.12.2021 pilviverho repesi hetkellisesti, joten pikaisen ruimaisun käsivaralta ehti ottaa ennen kuin pilvet tulivat taas päälle. Sen verran käsi tärisi, että yhtään isompana tuota ei tohdi katsella:

25.12.2021 klo 00.41, Alahärmä, Nikon Coolpix P900.

Kun jouluista Kuuta kuitenkin pilvistä huolimatta halusi kuvata, piti taas yrittää tehdä taidetta. Lievää kehääkin oli hetken näkyvissä:

25.12.2021 klo 00.42, Alahärmä, Nikon Coolpix P900.

 

Pilvet peittivät Kuun nopeasti ihan kokonaan, joten tämä jäi vuoden 2021 viimeiseksi kuvakseni Kuusta:

25.12.2021 klo 00.42, Alahärmä, Nikon Coolpix P900.