Kuka ihmeen Maurolycus?

Eilen illalla ihastelin erinäisten optisten apuvälineiden lävitse matalalla kuusenlatvojen päällä loistanutta Kuuta. Suosikkitörmäysaltaani Nectaris oli upea kuten aina suunnilleen näihin(kin) aikoihin, Serenitatiksen reunavuoristot tunkeutuivat kauniisti pimeyteen, ja pohjoisessa Aristoteles hallitsi terminaattorin seutuvia.

Kuu Äänekoskella 28.5.2020 klo 23.50 Nikon Coolpix P900:lla
kuvattuna ja hieman GIMPillä käsiteltynä. Kuva: T. Öhman.

Kohde, joka kuitenkin eniten itseäni viehätti, oli virallisesti 115-kilometrinen Maurolycus. Aiemmin illalla Auringon ollessa vielä horisontin yläpuolella sen keskiosat olivat täysin varjossa, mutta myöhemmin kraatterin keskuskohouma loisti viehättävänä kirkkaana pisteenä.

Samoin jo kiikarilla erottui mainiosti Maurolycuksen ja sen eteläpuolella olevan kraatterinkolmanneksen hieman tavallisuudesta poikkeava kokosuhde: Maurolycus on selvästi suurempi kuin sen jyräämäksi jäänyt vanhempi nimetön kraatteri. Ei tämä toki mitenkään ainutlaatuista ole, mutta yleensä tämän kokoluokan kraattereilla suhde on toisin päin.

Maurolycusta pidetään hyvin vanhana, eli nektarisena tai jopa prenektarisena kraatterina. Sen luoteisosa on jonkin verran murjoutunut, mutta kohtalaisen hyvin se on kuitenkin kulutukselta ja täyttymiseltä säästynyt, sillä kraatterin reunalta pohjalle kertyy yhä edelleen korkeuseroa pitkästi viidettä kilometriä. Keskuskohoumakin nousee pohjan tasosta noin 1,8 km. Terminaattorin loiva valaistus korostaa kauniisti näitä jo valmiiksi varsin hulppeita korkeuseroja.

Siinä katsellessani näitä sinänsä tuttuja maisemia älysin, ettei minulla ollut minkään väristä aavistustakaan siitä, kuka tämä Maurolycus mahtoi olla. Jotain suht merkittävää hänen oli luultavasti pitänyt tehdä, että oli saanut itselleen suuremman kraatterin kuin vaikkapa sellaiset ansioituneet tutkijat kuin edellä mainittu Aristoteles, Nikolaus Kopernikus, Tyko Brahe tai Johannes Kepler. Merkittävyys voi tietysti Kuun nimistön tapauksessa aivan hyvin liittyä esimerkiksi vääräuskoisten tehokkaaseen lahtaamiseen. Maurolycuksen henkilöhistorian kohdalla päässäni oli kuitenkin vain aukko. Asiasta täytyi ottaa selko.

Maurolycuksen keskuskohouma loistaa 28.5.2020 klo 23.52 hieman kraatterin keskikohdasta 
pohjoiseen. Myös nimetön, pienempi enimmäkseen Maurolycuksen alle jäänyt kraatteri erottuu 
hyvin Maurolycuksen eteläpuolella. Nikon Coolpix P900, GIMP. Kuva: T. Öhman.

Francesco Maurolicon muotokuva M. Boviksen
kaivertamana Polidoro da Caravaggion (ei se
Caravaggio) kadonneen muotokuvan pohjalta. 
CC BY 4.0.

Francesco Maurolico

Maurolycuksen taustalta löytyy italialainen, Messinassa syntynyt ja vaikuttanut benediktiinipappi, tähtitieteilijä ja matemaatikko Francesco Maurolico (1494–1575). Hänen sukunsa oli alkujaan kreikkalainen, mutta he pakenivat turkkilaisten vainoja Konstantinopolista Sisiliaan. Hänen isänsä Antonio oli lääkäri ja sittemmin Messinan rahapajan johtaja. Hän vastasi myös nuoren Francescon matematiikan, tähtitieteen ja kreikan opetuksesta. Lisäksi Francescon "viisas ja jalo" äiti Penuccia opetti häntä.

Francesco Maurolico vihittiin papiksi vuonna 1521, minkä jälkeen kulkutaudit tappoivat suuren osan hänen perheestään. Vuoden 1525 paikkeilla hän pakeni tauteja Roomaan, kunnes palasi Sisiliaan, jossa hän paria lyhyttä taukoa lukuun ottamatta eli koko elämänsä. Vuonna 1550 hänestä tuli benediktiinimunkki, ja hän vietti pitkät ajat eläen askeettista luostarielämää.

Vuonna 1569 Maurolico nimitettiin jesuiittojen perustaman yliopiston matematiikan professoriksi. Matematiikka käsitti Messinassa tuolloin myös musiikin teorian. Hän päätyi myös isänsä entisiin töihin Messinan rahapajan johtajaksi ja kirjoitti Sisilian historian. Tiettävästi hän kirjoitti kirjan myös Sisilian kaloista. Messinan käytännön elämään hän vaikutti keskeisesti olemalla suunnittelemassa ja rakentamassa kaupungin linnoituksia, kirkkoja ja suihkulähteitä.   

Hieman kuusta 28.5.2020 klo 23.57. Kuva: T. Öhman.

Luonnontieteilijänä Maurolico ennen kaikkea käänsi ja kommentoi lukuisia antiikin keskeisiä teoksia mm. Eukleideeltä ja Arkhimedeeltä. Hänen omat tutkimuksensa koskivat esimerkiksi geometriaa, optiikkaa (esimerkiksi sateenkaarta) ja mekaniikkaa. Kirjoissaan hän myös käsitteli tähtitieteellisiä mittalaitteita ja kritisoi Kopernikusta. Samalla hän kuitenkin ainakin jollain tasolla "sieti" Kopernikusta.¹

Francesco Maurolicon kiinnostavin tähtitieteellinen havainto koski Tyko Brahen supernovaa. Hän nimittäin näki sen jo 6.11.1572, viisi päivää ennen Brahea. Toisin kuin usein on väitetty, tiedot hänen havainnoistaan myös levisivät ainakin vuoden 1585 jälkeen, jolloin mahtavasta kraatteristaan tunnettu Christopher Clavius jakoi Maurolycuksen havaintoja oppineiden keskuuteen. Tieto Maurolycuksen havaintojen julkaisusta kuitenkin katosi, eikä niitä löydetty uudelleen ennen kuin vuonna 1960.

Pikaisen perehtymisen perusteella vaikuttaa siis siltä että toisin kuin eräät muut, Francesco Maurolico todellakin ansaitsi saada nimensä Kuun pinnalle. Kunnian hänelle soi Giovanni Riccioli, kun hän vuonna 1651 antoi yhden Maurolicon itsestään käyttämistä nimistä Maurolycuksena tuosta alkaen tunnetulle kraatterille.²

Maurolycus on herättänyt ihastusta muissakin kuin minussa. Edmund Neison (1876) ylisti Maurolycusta toteamalla sen olevan "one of the most magnificent and remarkable walled-plains upon the Moon". Toinen britti, Thomas Gwyn Elger,  oli vahvasti samoilla linjoilla (1895): "This unquestionably ranks as one of the grandest walled-plains on the moon's visible surface, and when viewed under a low sun presents a spectacle which is not easily effaced from the mind."

Kun seuraavan kerran mahdollisuus koittaa, kannattaa ihastella Maurolycuksen jylhiä piirteitä ja tarkistaa, osuivatko Neison ja Elger ylistyksessään oikeaan.

Maurolycuksen luoteisosa on aika murjoutunnut ja peittynyt, mutta  muuten se on vanhaksi kraatteriksi 
vielä  varsin hyvässä kunnossa. Kannattaa huomata Maurolycuksen  eteläpuolella olevan pienemmän ja
vanhemman kraatterin kolmannes, sekä Maurolycuksen paikoin hyvin suorat reunat.
Kuva: NASA / Lunar Orbiter IV 100 H2 / LPI / T. Öhman.

Kuu laskemassa Äänekoskella 29.5.2020 klo 02.27. Kuva: T. Öhman.

---

¹Maurolico Burke-Gaffneyn (1937) ja O'Connorin & Robertsonin (2010) mukaan: 
"There is toleration even for Nicholas Copernicus, who maintained that the sun is still and the earth has a circular motion; and yet he deserves a whip or a scourge rather than a refutation."
²Törmäsin myös väitteeseen, että Maurolycus olisi nimenä ollut käytössä jo van Langrenilla eli Langrenuksella vuonna 1645, mutta tuohon en löytänyt vahvistusta.