Kohtaaminen kevätyössä

Venus on tänä keväänä hellinyt planeettahavaitsijoita. Sitä ei ole voinut olla näkemättä loistamassa kirkkaana ja kauniina iltatähtenä länsitaivaalla. Puhtaasti esteettisten elämysten osalta se tuotti itselleni myös sikäli suurta iloa, että useampaan otteeseen pääsin näkemään omin silmin Venuksen kaasukehässä yksityiskohtia. Yli 30 vuotta on tullut tähtitiedettä harrastettua, mutta vasta tänä keväänä tuo pitkäaikainen haave toteutui.

Haaveen toteutuminen ei vaatinut mitään kovin ihmeellistä. Itselläni käytössä oli jostain 1990-luvulta peräisin oleva 20-senttinen Celestron 8 -kaukoputki, liuta perusokulaareja, ja erittäin oleellisena tekijänä violetti suodatin. Ilman sitä yksityiskohtien näkeminen Venuksen kaasukehästä on äärimmäisen haasteellista. Tärkein tekijä onnistuneina iltoina oli tietenkin rauhallinen ilmakehä.

Nyt Venuksen näkyminen alkaa olla jo varsin heikkoa. Suunnilleen viimeisenä palveluksena se kuitenkin toimi muutamana iltana tienviittana Merkuriukseen. Itselläni kävi tuuri, sillä keli suosi juuri tänä iltana, kun Venus ja Merkurius olivat lähimpänä toisiaan. Kiikarilla Merkurius löytyi Venuksen avulla varsin helposti iltahämärän punaamalta taivaalta. Kun taivas oli hieman hämärtynyt lisää, Merkurius näkyi myös paljain silmin. Omalla kohdallani edellisestä kerrasta, kun Merkuriuksen näin paljain silmin, on kulunut useita vuosia.

Venus ja M-kirjaimella merkitty Merkurius Äänekoskella 22.5.2020 klo 23.12 Nikon Coolpix P900:lla kuvattuna ja histogrammin osalta GIMPillä muokattuna, joten oranssinpinkki taivaan sävy ei voimakkuudeltaan vastaa todellisuutta. Venuksen vaihe on aistittavissa jo tälläkin zoomauksella. Kuva: T. Öhman.

Venuksen vaiheen, tällä hetkellä varsin kapean sirpin, näkee helposti jo vähän reippaammin suurentavalla kiikarilla. Jotkut näkevät sen tavallisella 7x50:lläkin. Kulmaläpimitaltaan paljon pienemmän Merkuriuksen vaihetta kiikarilla puolestaan ei kannata kuvitella näkevänsä. Kaukoputkellakin se on usein melkoista sotkua, koska Merkurius on aina niin matalalla taivaalla. Tosin jos sen saa paikallistettua ylempää rauhallisemmalta päivätaivaalta, on Merkuriuksen vaiheen näkeminen ja valokuvaaminen paljon helpompaa (itselläni ei tosin moisesta ole kokemusta).

Jos katselee harrastajien upeita lähikuvia Venuksen ja Merkuriuksen kohtaamisesta, äkkiseltään voi herättää hämmennystä se, että Venus näkyy kapeana sirppinä, mutta aivan sen vieressä oleva Merkurius puolestaan pullukkana. Tuo selittyy yksinkertaisesti sillä, että aurinkokuntamme on kolmiulotteinen paikka. Venus on tällä hetkellä menossa jo Auringon eteen (no, ratatason kaltevuuden vuoksi se ei tietenkään täsmälleen Auringon editse nyt kulje). Merkurius puolestaan on tulossa Auringon takaa, joten siitä näkyy merkittävästi suurempi osa valaistuna. Hetken kun tuota mielessään pyörittelee, homma on täysin selvä.

Nyt käsillä alkavat olla viimeiset hetket havaita Venusta, sillä se on alakonjunktiossa eli suoraan Auringon suunnalla 3.6.2020. Huomisiltana (siis 23.5.2020) Venus on vielä sen verran lähellä Merkuriusta, että se avittaa Merkuriuksen löytämisessä, mutta sen jälkeen siitä ei oikeastaan ole hyötyä. Sitten voikin alkaa valmistautua illalla 5.6.2020 näkyvään Kuun puolivarjopimennykseen, minkä jälkeen kuu- ja planeettarintamalla havaitsijan näkökulmasta alkaa kesäloma (jos päivätaivaalta kuvaavat hardcore-harrastajat unohdetaan). Kannattaa siis katsella nyt kun vielä hetken voi.

Toinen näkymä Merkuriukseen ja Venukseen Äänekoskella 22.5.2020 klo 23.12 Nikon Coolpix P900:lla. Ylempään kuvaan ei ole koskettu GIMPillä juuri lainkaan, alempaa osasuurennusta on sitten rääkätty enemmänkin. Kuva: T. Öhman.